Terveisiä koirapartiolta

Kuin se onkin, että meidän lenkeillä tuppaa sattumaan ja tapahtumaan. Pari viikkoa sitten nappasin Jääkarhun kaverikseni noutamaan jonkun junaradalle karannutta sakemannia. Ei me sitä edes nähty, ja puolen tunnin etsimisen jälkeen luovutettiin ja tultiin kotiin takaisin. Vartti siitä sakemanni oli napattu raiteilta kiinni.

Jääkarhu + mä = koirapartio

Tänään hätyytettiin pari teinipoikaa samasta paikkaa, mistä sakemannia etsittiin viimeksi. Mä oisin mielelläni sanonut pojille pari sanaa kiskoilla keikkumisesta, mutta ne otti mokomat jalat alleen ja häipyivät luvalliselle alueelle ennen kuin kerittiin jutteluetäisyydelle. Riitti sellainen määrätietoinen kohtikävely... Pari muuta koiranulkoiluttajaa meinas, että mieluummin soittaisivat hätäkeskukseen... No ei mekään sentään raiteille menty, aidan viertä vain, ja riittävän lähelle.

Että vetäisivät vaan sen radan suoja-aidan koko matkalle, nyt se katkeaa juuri niin pölhössä kohtaa, että suorastaan ohjaa kaikki pöljäkkeet testaamaan kuolemattomuuttaan.

Eipä toki ollut ensimmäinen kerta, kun muiden mukuloita ohjaillaan lenkillä. Jääkarhun kanssa on myös napattu radan suojakaiteilta keikkumasta alakouluikäisiä ipanoita. Ei niitä voinut jättää sinne keikkumaankaan, kun juna ohittaessaan olisi mokomat pyyhkäisseet aidalta ja tiputtanut suoraan alikulkutunnelin asfalttiin.

Lyylillä on vielä vähän oppimista, että siitä saadaan kunnon koirapartiolainen. Toistaiseksi se raukka vahtii, ettei lentokoneet laskeudu meidän pihaan ja luulee voivansa lentää lintujen perässä roskakatoksen katolle. Aikansa kutakin, ainakaan se ei enää jokaisesta ohittavasta junasta hermostu. Huolehtii se kyllä tehokkaasti muurahaiset pois terassilta pikkupoikien leikkipaikalta. On sekin jotain. Radan läheisyydessä ei kyllä vielä voi Lyyli "työtehtäviä" tehdä, mutta toisaalta, Jääkarhultakin meni moiseen hommaan opettelussa vuosi jos toinenkin, ennen kuin siitä saatiin pommin varma (ja sitäkin se on vain mulle).

Huomaa kyllä noita koiria katsellessaan, vaikka toinen on nuori ja toinen jo vanhus ja vaikka luonteetkin on erilaiset, että on ne pohjimmiltaan kuin samasta puusta. Makasivat eilen ryökäleet vierekkäin tismalleen samassa asennossa. Harmi, ettei ollut kamera taskussa. Naurettiin noille vedet silmissä. Se, miten samanlaisia ne kuitenkin on, vaikka ovat niin erilaisia, se on ihan käsittämätöntä.