Rinkat selkään ja menoks

Silleen pääsee varmasti autolta kymmenen metriä.

Kuin kauan ne oikein kupeksii lähtöä?

Rinkat on nyt kaivettu varaston perukoilta ja tiukka treeni alkaa. Kesän lopulla pitäisi olla kuntoa ja taitoa pitempään reissuun. Jostain aloitettava ja me aloitettiin tästä. Kamera lyötiin Esikoisen kouraan ja kyllä mielenkiintoisesti ikuisti koko tämän päiväisen reissun hän.

Suuntasimme Järvenpäästä löytyvään Lemmenlaaksoon aikeenamme kiertää luontopolku (3-4 km) kevyillä pikkurinkoilla, että kantamiseen taas tottuisi. Samalla piti vähän arvioida Viimeisen kävelykykyä, Rääpäleen viihtyvyyttä liinassa ja isompien mitä tahansa ohjeen ymmärrystä. Vahvuutena siis kaksi aikuista, kaksi koiraa ja viisi lasta.

Jes, voikukkia

Siis, rinkat selkään, Rääpäle liinaan, koirat tiukasti remmiin ja Viimeiselle käsi. Ja menoks. Ensimmäisen kymmenen metrin jälkeen, eli heti, kun päästiin puomista ohi, Viimeinen ilmoitti, ettei jaksa kävellä. Niinku yhtään.

Kantamiseksi meni. Ja matka kesti ja kesti ja kesti ja porukka levähti, kuka minnekin, eteen, taakse ja näköpiiristä ulos.

Hetkellisen pysähdyksen ja porukan keräilyn kruunasi hyttyset, jotka rakastivat erityisesti pienimpiä. Pienemmät eivät niitä. Liinassa oli ihan tyhmää, ite kävely oli ihan tyhmää ja sylissä saappaat tippuu.

Tiukka ylämäki, ja suunta autolle. Viimeinen käveli sen sata metriä itse, kun sai lupauksen pillimehusta ja keksistä. Sen pitemmälle ei yhtään.

Autolla kaivettiin keksit ja pillimehut. Kokonaisen kilometrin kävelyn jälkeen. Tarvitaan selvästi aika reippaasti treeniä lisää, että päästään pienten kanssa edes sinne onnettomalle luontopolulle saakka vielä tänä kesänä...