Äiti goes offline

Tänään sullotaan kamat autoihin ja päästään uuteen kotiin. Ensi viikolla vielä loppusiivous ja avainten palautus, ja sitten on paketti hallussa.

Tästä lähteminen on tavallaan helpottavaa, uuden kodin pohja on paljon käytännöllisempi. Mutta toisaalta... täällä olin kotona, en edes muista milloin olisin ollut samalla tavalla kotona, ehkä joskus seitsenvuotiaana. Silti koti järjestysnumeroltaan 21, tervetuloa.

Nettikatko alkaa, joten kommenttien hyväksyntään tulee nyt muutaman päivän (pahimmillaan viikon) viive. Palaillaan, kun ollaan taas online.

Vaahtokarkkimakkara

Joskus tarvitaan lepopäiviä kaiken härdellin keskellä. Lauantaina päädyttiin virittelemään grilli ja ottamaan muutenkin rennosti. Laahatkoon pakkaaminen ja muut sellaiset päivän jäljessä, ei siihen kuolla.

Vaahtokarkkeja, makkaraa, hornetteja, salaattia ja limpparia tietysti.

Ensimmäiselle vaahtokarkkiviritelmälle kävi vähän kehnosti. Loput onnistui loistavasti. Lapset on tietysti kovin luovia. Anna lapselle vaahtokarkkeja ja makkaraa, saat uuden kulinaristisen elämyksen, vaahtokarkkimakkaran.

Esikoisen idea, muttei kuulemma tee samaa virhettä enää ikinä. Toinen sen sijaan taisteli omastaan Jääkarhumme kanssa, molemmille olisi kelvannut...

Jääkarhulle paistettiin ihan oma makkara (ilman vaahtokarkkitäytettä) ja koira passitettiin sisään kerjäämästä. Ihana ilta, lisää tällaisia.

Päiväunilla

Vaikka joka vuosi muistan tämän päivän kuin eilisen, mahtuu tähän onneksi niitä hymyilyttäviäkin hetkiä. Sohvan nurkka on meillä suosituin päiväunipaikka.

Täystuho simahti eilen Pupu kainalossaan ja pääsiäiskortti kädessään.

Ja Jääkarhuni lainasi samaa kulmaa tovi sitten. Nyt siinä vuorostaan lojuu esikoinen.

Vanha jättimäinen kuvaputkitöllöni lähti viimein eilen jäteasemalle. Ja varastossakin on tapahtunut pieniä ihmeitä, sinne nimittäin sopii sisään.

Kuun alusta 2v

Blogini täytti kuun alussa 2v ja käyntejä täällä on ollut yli 21 000. Lukukäppyröitä ihmetellessä herää aina se kysymys, mitä ihmiset tällaisesta pienestä perheblogista hakee, kun ei ole edes niitä huippuunsa hiottuja ja laadukkaita kuvia, ei lastenvaate-esittelyjä, sisustuksesta nyt puhumattakaan. Eikä edes selkokielisiä ruoka-ohjeita.

Synnytyksiin liittyvät kysymykset on useimmin googlen kautta tänne ohjanneet (synnytystapa-arvio, pelkopoli). Ehkä koulukiusaaminen yhtenä vahvana teemana tuo lukijoita (kukaan ei leiki mun kaa), viime aikoina kävijöitä on tuonut paljon 4v neuvola. Hakusanat eivät kuitenkaan kerro, mitä lukijat etsivät todellisuudessa, ja vielä vähemmän sitä, saavatko he etsimänsä. Olisikin siis kiva teiltä lukijoilta kuulla, mitä haette :)

Työvuoden aikana kertyneet rästiasiat alkaa olla hoidettu (hammaslääkärit ja neuvolat, kouluterkkarin tarkastukset, varhaiskasvatussuunnitelmat, jopa vaatehuoneessa näkyy lattia) ja kiire hiljalleen hellittää. Monta kysymystä on kuitenkin edelleen ratkaisematta lähtien nyt vaikka Täystuhon terapian tarpeista ja Kirpun ehkä tulossa olevista oikomishoidossa, jotka jäivät roikkumaan listalle (oikomishoitaja katsoo sitten joskus kun ehtii ja soittaa, ehkä). Toisaalta isossa perheessä pinnan alla elää aina.

Eipä mulla mitään uutta sanottavaa ollut, sormet on turvoksissa, ja vaikka kuinka tovoin voivani pitää sormusta muuton yli, piti se nyt laittaa jemmaan ennen kuin juttuu kunnolla kiinni. Äitiysavustukset ja -rahatkin saisi jo hakea, mutta niiden vuoro on sitten joskus muuton jälkeen.

Tukilapsi?

Tulevan syksyn päivähoitokuvioita meillä on mietitty pitkään ja hartaasti eikä lopputulosta vain tunnu syntyvän. Aina ennen olen jättänyt isommat alle kouluikäiset kotiin, kun taloon on tullut vauva. Ihan aina. Nyt en kertakaikkiaan tiedä, mitä tehdä. Jos kyse olisi vain Viimeisestä, jäisi kotiin ilman muuta. Pienelle paras paikka on kotona. Mutta.

Meillä on pitkän hakemisen jälkeen paikat ihan mahtavassa päiväkodissa. Molemmilla pojilla on ryhmässään reilusti alle 20 lasta (Viimeisen ryhmässä 12, Täystuholla 16). Molemmat pojat ovat viihtyneet. Ryhmien aikuisten kanssa on ollut helppo tehdä töitä. En halua menettää paikkoja tuolla, vaikkei kohta enää olekaan ihan vain tässä tien toisella puolella. En sittenkään, vaikka tavoitteena oli, että lapset tutustuisivat oman asuinalueen lapsiin (ja minä aikuisiin...).

Täystuho aiheutti ongelman tekemällä neuvolan tehtävät oikealla kädellä, välttelemällä suoraa kontaktia terveydenhoitajan kanssa ja kieltäytymällä lääkärintarkastuksesta. Kaikessa härkäpäisyydessään, vilkkaudessaan ja uhkarohkeudessaan tämä lapsi on ujo, arka ja herkkä. Liian pieni terveydenhoitajan ohjekirjan sanelemaan "4v tarkastuksessa vanhempi istuu käytävässä"-logiikkaan. Edessä on palaverit fysio- ja toimintaterapian tarpeesta. Lapsesta, jossa ei muuta vikaa ole kuin se, ettei se nyt vieläkään ihan kaikkia värejä muista, vaikka osaa niitä nyt enemmän kuin tarkastuksessa. Päiväkodista menee omahoitaja palaveriin mukaan. Äideillähän ei ole koskaan noihin mitään asiaa.

Jos terapialle on tarve, päiväkoti olisi hyvinkin luonteva paikka tällaiselle kuntoutukselle. Kotona tulee liian usein nostettua sakset mikron päälle turvaan. Ehkä päädytään osa-aikaiseen paikkaan molemmille pojille?

Mutta päiväkoti yllätti meidät. Tulevan syksyn ryhmäjakoja olivat keskustelleet. Viimeinen pysyisi siellä missä nytkin, Täystuholla olisi siirto joka tapauksessa, koska nykyinen ryhmä on pienten ryhmä. Ja sinnehän tuo on jo iso. Meille tarjottiin tukilapsen paikkaa. Meille?! Vaikka tuosta pojasta on neuvolan leimaa ja lätkää ja vaikka mitä, että se pikemminkin tukea tarvitsisi kuin ketään tukisi. Erityislastentarhanopettajan mielestä tuossa pojassa ei ole "erityisentuen tarpeita". Ryhmässä olisi 12 lasta, ilmeisesti noin puolet ja puolet. Kolme aikuista, käsittääkseni. Niin kuin pienten ryhmissäkin...

Suostuin. Pyysin kuitenkin, että lyövät asian varmasti lukkoon vasta neuvolapalaverin jälkeen, voihan olla, että olisi kuitenkin tuettava eikä tukilapsi. Niin on päivähoito-ongelma ratkaistu. Pojat menevät syksylläkin, ainakin osa-aikaisina. Ja jos jostain syystä tukilapsi homma ei olekaan meitä varten, jos jostain syystä Täystuho kärsisi siitä enemmän kuin mitä siitä voisi hyötyä (suvaitsevaisuus mukaanlukien), niin sitten pojat jäävät kotiin. Onhan tässä kaupungissa joku hoitopaikkatakuu, jonka piiriin ehkä kuuluttaisiin. Tai sitten ei.

Pakkausta

Astioiden pakkausvinkki tuleville muuttajille:

EI NÄIN:

VAAN NÄIN:

Dinosaurusten voi antaa kätevästi puolestaan pysyä omassa pakkauksessaan (rv 22+6):

Neuvolan terveiset, oli asiat miten vain, ne eivät koskaan ole hyvin. Mitä sitten, että liikkuu, potkii ja riehuu, ja sydänäänet kuuluu, jos istukka on edessä. Ja painoa ei koskaan tule oikein, sitä tulee aina joko liikaa (372g/vko viime raskaudessa) tai liian vähän (372g/vko tässä raskaudessa). Sterilisaatio, here I come.

Kuka vie ja ketä?

Lapsityövoimalla meillä hoidetaan Jääkarhun iltalenkitkin... Taluttajana Täystuho 4v.

Vakuuttavan näköinen kaksikko, eikö?