---
Ihmiset ovat kumman uteliaita siitä, mistä kukakin on kotoisin. Yleensä sitä kysytäänkin melkein ensimmäisenä uutta ihmistä tavatessa. Vuosien mittaan olen löytänyt kysymykseen vastauksen, johon keskustelu ei koskaan tyrehdy. "En ole kotoisin mistään."
Olen syntynyt Saimaan rannoilla sellutehtaiden hajussa ja asunut sen jälkeen parissakymmenessä osoitteessa ympäri Suomen. On nähty isompia ja pienempiä kaupunkeja niin pinta-alaltaan kuin väkiluvultaan, kerrostaloa, rivitaloa, omakotitaloa, maataloa. Olen asunut ihan kaupungin keskustassa yhtä lailla kuin maaseudulla lähes keskellä ei mitään. Jokaisessa on ollut omat hyvät ja toisaalta ne huonot puolensa. Meillä on ollut joskus pihan täydeltä eläimiä ja toisaalta olen nähnyt senkin hetken, kun niitä ei ole ensimmäistäkään.
Muutama vuosi sitten meistä tuli paluumuuttajia Uudellemaalle. Ensin yhteen kaupunkiin ja sieltä mahdollisimman nopeasti seuraavaan. Tänne. Ensimmäistä kertaa ikinä koin oikeasti kuuluvani jonnekin. Melkein kaikki täällä ovat "muualta muuttaneita", harvan aikuisen juuret ovat täällä. On helppo luoda uusia ihmissuhteita, kun lähes koko ympäristö on tilanteessa, jossa niitä täytyy luoda.
Palvelut on kaikki lähellä, harrastusmahdollisuudet metsineen ja uimarantoineen on lähellä myös. Ja täällä tunnutaan sietävän erilaisuutta paljon paremmin kuin monessa muussa paikassa.
Olenpa muuten kirjoitellut viihtymisistäni ennenkin, mm. täällä.
Miksikö viihdyn täällä, niin kuin oikeasti? Siksi, etten koskaan ennen ole mitään kaupunkia tai kuntaa kokenut samalla tavalla kodikseni. Ja kukapa ei kotonaan viihtyisi.
Olipas paljon tuttua (koettua) tekstissäsi! Mä oon aina hokenut itselle, että "koti on siellä missä tavarat". No, totta tai ei, niin kaikkeenhan sitä tottuu, niin hyvässä kuin pahassa. Minäkin asun tänään kotona, vaikka eräänlainen kulkuri(sielu) koen olevanikin...
VastaaPoistaKun sitä kulkemisen jälkeen löytää paikan, jossa viihtyy, ei sieltä enää tahdo pois :) Mä väitän, että koti on siellä, missa sydän on, tavarat voi olla missä vaan.
PoistaKiva kun kirjoitit! Kototunne on ihmiselle tärkeä ja se on ihana kun sen löytää. Joskus se tulee jostain asunnostakin -ja jostain ei :)
VastaaPoistaupeeta :D Ihana kirjoitus...Ehkä määki tästä vielä innostun jonakin päivänä...
VastaaPoistaKirjoittamaan vaan :)
PoistaIhana postaus. Niin, tutulta kuulostaa tuo tunne siitä että kokee jonkun paikan kodikseen eikä ole aiemmin tuntenut vastaavaa.
VastaaPoistaOnkohan joku säätänyt mun asetuksia tai kersat olleet täällä luvatta, kun kommentteja on julkaistu, vaikka julkaisija en ole ollut mä? (jos olisin, olisin vastaillut myös o.O) Vai kärsinkö mä jostain dementiasta?
PoistaSe on ihan mieletön tunne, kun tietää olevansa kotona ja kuuluvansa jonnekin. :)
Kiva kirjoitus, minäkin olen niiiin kotona täällä keskellä ei mitään, oman poppooni kanssa. Ehkä minäkin innostun vielä kirjoittamaan tästä. :)
VastaaPoistaKirjoita ihmeessä, muakin kiinnostaa kaikkien kertomukset siitä, miksi viihtyvät (tai mikseivät viihdy) juuri siellä, missä asuvat :)
PoistaTäällä ihan samat fiilikset! Erityisesti tuon tutustumisen ja erilaisuuden sietämisen suhteen.
VastaaPoistaMukavaa juhannusta!
Hyvää juhannusta sinne myös :)
PoistaKiva, kun linkitit kuukauden positiivisiin! :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirjoitus! Hauska kuulla, että jokin paikka voi heti tuntua omalta. :) Mulla on kova kaipuu synnyinpaikkakunnalle, vaikka nykyisessäkään ei ole mitään vikaa. Uskon, että tänne voin hyvinkin kotiutua, kun opin tuntemaan enemmän ihmisiä ja paikkoja ja saamme luotua koko perheen voimin muistoja!
Uuteenkin kaupunkiin voi hyvin kotiutua (tämäkin oli mulle tänne tullessa uusi, jos sillä naapurikaupungissa teinivuoteni vietin). Lasten kautta on aika helppo tutustua ihmisiin, niin koulun vanhempainyhdistyksissä kuin vaikka päiväkodin eteisessä :)
Poista