Mulla tuli nyt kuulkaas perheen määrittelyssä raja vastaan ja lähdin kyllä irti taas kaikista henkseleistäni. Alunpitäen poltin päreeni siitä, että nyt on julki ensimmäiset vaateet polyamoristen suhteiden virallisestamisesta perusteena se, että tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole tasa-arvoinen vaan sorsii polysuhteissa eläviä. (Yle 24.6.15)
 |
| Meidän perhe mun silmin |
Ärsytyksissäni kiipesin sitten kuitenkin yli tuosta avioliitosta (uskomatonta, mutta totta), kun en sitä aiheena jaksa ruotia enää yhtään. Mun puolesta nörtit voi naida vaikka tusinan tietokoneitaan, jos niin tahtovat, i-kirjain on jo kärsinyt inflaation.
Jäin pohtimaan perheen määritelmiä. Yleensä perheen määritelmästä puhuttaessa keskustellaan siitä, kuka kenenkin mielestä omaan perheeseen kuuluu. Vaikka aihe kiinnostaa, en halunnut siihenkään nyt tarrata. Haluan sen sijaan kirota Aristoteleen ihmisiin tartuttaman tarpeen luokitella ja ryhmitellä kaikki tiukasti.
Meidän perhe, jota minä tosiaankin pidän ja olen aina pitänyt ihan vain perheenä on sullottu monen sellaisen määreen alle, mistä en sitä tunnista. Keskustelukumppanin käyttämästä määreestä selviää sitten keskustelukumppanin asenne. Ja mä kun todellakin haluaisin puhua vain perheestä, miksen saa?! Se, jos mikä olisi tasa-arvoa, kun lakkautettaisiin kaikki lisämääreet. Että olis vaan sitten se perhe jokaisella, oman näköisensä kaikilla. Niin kuin nytkin.
Perheeni on ollut ydinperhe. Ja sitten se oli kuulemma pienperhe, koska se nyt vaan on pienperhe, vaikka olisi suurperhe, jos on vain yksi aikuinen. Suurperhe, uusperhe (ja tosiaankin uus-, eikä uusio! ei ole kierrätystä tämä, todellakaan vaan vanha perhe vs uusi perhe).
En ole koskaan tunnistanut perhettäni mistään noista lokeroista, mihin meitä on tungettu. Tai no ehkä siitä suurperheestä, mutten vielä kolmen lapsen kohdalla, vaikka meidät silloin sinne tungettiin. Kolmen kanssa suurperhe, kissanviikset. En tunnista meitä uusperheen määritelmästä, en osaa ajatella miestä isäpuolena eikä meillä seilaa edes takaisin viikonloppulapsia, ex-lapsia, bonus-lapsia, eikä meillä myöskään puhuta mun lapsista (tai no mä puhun itse, mutta se pitää sisällään jokaisen näistä täällä). On tämän perheen, meidän lapsia. Ehkä mulla on siinä mielessä käynyt ihan peikon flaksi. Mies puhuu aina meidän lapsista, ei koskaan mun lapsista tai mistään muistakaan ikävistä määreistä.
Sateenkaariperhe, kolmiapilaperhe, neliapilaperhe, polyperhe, naisparin perhe, miesparin perhe, sateenkaariuusperhe, ystäväperhe... (Jos on vieraita käsitteitä, selitykset täällä) kaikki pitäisi nyt huomioida omanlaisinaan eikä heterotermistö säädäntöineen kelpaa. Miksi?
Jos kerraan halutaan olla tasa-arvoisia, niin ollaan sitten. Ihan vain perhe. Pitäisi kelvata kaikille. Jätettäköön aviolliset suhteet perhe-määritelmän ulkopuolelle kokonaan ja määritelköön jokainen ihan itse sen, ketä omaan perheeseen kuuluu. Se jos mikä on tasa-arvoa, että kaikilla on vain perhe.
Muutetaan lainsäädännön mahdolliset perhemääritelmät muotoon: Perheeksi kutsutaan samassa osoitteessa asuvaa talousyksikköä, jonka muodostaa lapset ja näiden biologiset, juridiset sekä sosiaaliset vanhemmat. Lisätään tähän ihan vain tasa-arvon vuoksi, että perheen aikuisilla on elatusvelvollisuus avioliittolain määrittelemällä tavalla perheen muihin aikuisiin ja tämän lisäksi kunkin henkilön omiin biologisiin ja juridisiin lapsiin riippumatta siitä, asuvatko nämä lapset vanhempansa kanssa samassa perheessä.
Samat säännöt kaikille. Joka leikkiin ryhtyy, ja sitä rataa... Mulle kelpais. Saatais mekin olla ihan vain perhe, omine perheongelminemme.
Minusta tuo teidän perhekuva on niiin ihana, oi! :D Mutta kyllä menee hankaksi, jos nuo apilaperheetkin luetaan osaksi perhekäsitystä. Meneekö jossain raja, montako puolisoa kelläkin saa olla? 2, 3, 5? En vaan ymmärrä... Ehkä pitäisi kaivaa jostain se ymmärrys?
VastaaPoistaMä oon niin hyvä piirtämään koneella :D Kyllä mä ymmärrän, että nuo pitää laskea osaksi perhe-käsitettä. Silti en jaksa yhtään tällaista lokeroon sulloutumista ja vielä vähemmän sullomista. Jos itse menee sinne lokeroon, niin turhahan sitten on valittaa, kun toiset arvioi vain sen lokeron kautta?
PoistaTarkoitin näköjään polyperheitä äskeisessä...
VastaaPoistaVaikutti siltä, että Ylen jutussakin oli apilat ja polyt sekaisin, tietänevätkö enää itsekään kenestä millaistakin termiä käyttää?
PoistaJoo puhut totta, että ihmisillä on tapa lokeroida varsinkin perheitä. Mutta mä mietin sitäkin että onko se tosisan niin selkeetä että kaikilla on vain yksi perhe ja that's it? Kun vuoroviikkoina vamhempiensa tyköinä asuvilla voi olla omasta mielestään vaikka vain biologinen perhe (vanhemmat eri osoitteissa mutta silti) tai toisaalta kaksi aivan erilaista perhettä: toisella viikolla perheessä saattaa olla sisaruksia ja lisää aikuisia, toisella viikolla ehkä myös tai sitten ei. Ja näiden lasten perhe on aika liukuva yksiklö ja jättäisin sen melkein määritelmien ulkopuolelle, koko perheen. :D Perhe on kai porukka joka elää yhdessä muodossa tai toisessa. Sitten tulee nämä perhe-etuudet, miten yhteiskunta määrittää kuka on kenenkin perhettä ja kuka ei ja sitten ne muut ihmiset määritelmineen.... ounou. Tiedän tunteen! <3
VastaaPoistaMääritelmähän on ihan vain lainsäädännölle, jolla on tarve määritellä. Lapsen perhekuva ei nytkään taida olla samanlainen kuin virallinen määre, siihen kuuluu niitä etävanhempia perheineen, koiria, ehkä isovanhempia jne. Ja kyllähän yksi lapsi voi kuulua useampaan perheeseen biologisen ja juridisen ( eli huoltajuuden) kautta näin virallisestikin... ?
PoistaOsittain olen samaa mieltä. Muttakun vierestä seuraa paria sateenkaariperhettä ja sitä, millaisia kodin ulkopuolelta tulevia haasteita he joutuvat kohtaamaan arjessa, en ihmettele yhtään että esimerkiksi he kokevat tarvetta erinäisille määrittelyille. Juttuja, joita heterosuhteessa ja siinä ns tavallisessa perheessä ei voisi ikinä kuvitella joutuvansa kohtaamaan.
VastaaPoistaJa toisaalta ymmärrän myös erinäisten tutkimusten kannalta että tarvitaan vähän tarkempia määreitä kuin vain perhe. Kun vaikka tutkitaan ja vertaillaan erilaisissa kokoonpanoissa kasvaneita.
Mäkin olen ollut osana ainakin neljässä erilaisessa perhemallissa. Mutta en nyt jaksa sen ihmeemmin ärsyyntyä siitä, että asioita pitää määritellä. Pääasia että itse voi määritellä sen itselleen sopivimman mallin.
No se, sais edes itse määritellä oman lokeronsa. Miksen saa? Miks muiden pitää saada, kun en mäkään saa? Mitä tasa-arvoa se sellainen on? (Voi kun ihastuttavan lapsellista kiukuttelua just suoraan fiiliksistä)
PoistaJa toisaalta, jos itse sulloutuu sinne lokeroonsa, niin miksi sitten valittaa, kun toiset tosiaan näkeekin vain sen lokeron? Lokerot pois ja olis tilaa hengittää.
No kyllä. Tasa-arvoa olisi se, jos jokainen perhe voisi olla ihan vaan perhe, ja jokainen parisuhde ihan vaan parisuhde.
VastaaPoistaMutta lainsäädäntöä kyllä pitää kehittää vastaamaan nykyisiä perhesuhteita. Ymmärtääkseni eronneilla heteropareillakin on vaikeuksia nykyisen lainsäädännön kanssa, jos lapset asuvat kahdessa osoitteessa. Nykyinen lainsäädäntö kun vaatii, että osoitteita on vain yksi. Vastaavia ongelmia on varmaan muitakin.
Ylen uutisen jutussa jäin ihmettelemään pointtia taloudellisista tuista:
"Jos esimerkiksi yksi kolmesta monisuhteessa elävästä henkilöstä saa hyvää palkkaa, vaikuttaa tämä kaikkien tukiin. Tämän vuoksi tällaisen perheen hyväpalkkaisin osapuoli joutuu, ainakin paperilla, maksumieheksi tai -naiseksi, ellei kolmen samassa taloudessa asuvan suhdetta ilmoiteta alivuokralaissuhteeksi."
En tiedä, miten tuet tarkalleen ottaen menevät, mutta itse ainakin miellän perheen sellaiseksi, jossa elatusvelvollisuus ilman muuta on. Eli siihen perhesuhteeseen mun mielestä kuuluu se, että hyväpalkkaisin "joutuu" maksumieheksi tai -naiseksi. Kyllähän minä lapsianikin elätän, ja jos puoliso joskus on tilanteessa, että tarvitsee elättäjää niin se on ihan itsestään selvä, että minä elätän.
Mutta ehkä tässä kuviossa on joku juttu, mitä en vaan tajua.
No tuota mäkin jäin miettimään... Että polysuhteet pitäis virallistaa, mutta elatusvastuuta ei sitten haluta ottaa. Rusinat pullasta vaan? Höh.
PoistaLasten asumisiin ja tapaamisiin liittyy paljonkin lainsäädännöllisiä ongelmia, todellakin. Näitä voisi lainsäädäntö lähteä kuitenkin kerrankin korjaamaan lapsi-käsitteen eikä perhe-käsitteen kautta. Ei perhettä tarvitse määritellä siihen, että saadaan lapsen asiat suhteessa huoltajiinsa (biologisiin ja juridisiin vanhempiin) ojennukseen. Voihan sen lakiin kirjata tuon huoltaja-termin kautta. Ja pitäisikin. Jonkun todellakin sietäisi määritellä termit huoltaja ja huoltajuus ihan kristallinkirkkaalla ratakiskolla.