Ei pidä käsittää väärin. Jopa minä allekirjoitan sen, että jokaisen ihmisen tulee olla lain edessä yhdenvertainen.
Mutta arkkipiispan kommentointi meni liian pitkälle. Viis meistä, jotka ovat elämänsä rakentaneet sen varaan, että yksi on ja pysyy.
Koska ainut, mikä mut on tähän päivään kantanut läpi kaiken sen paskan on usko, eikä Uskolle löytynyt kodin tarjoajia, en eronnut kirkosta, vielä. Soitin sen sijaan kirkon palvelevaan puhelimeen, vain kuullakseni, etteivät tiedä, onko kirkko enää entisensä. Että on olemassa mahdollisuus, ettei sinne enää kannata mennä, jos vanhaa turvaa hakee. Puhelimeen vastannutkaan ei tiennyt, minne muualle menisin. Mä oon käynyt tänään sen kaiken paskan päässäni läpi uudelleen, ja itkenyt niin, että esikoistakin jo mun hätä itketti. (Sen mielestä tää homma nyt on ihan jees, mutta hetken pohdittuaan totesi, ettei ehkä kuitenkaan joka lakimuutoksesta kannata Raamatun tulkintaa muuttaa...)
Että hei Keski-Uusimaa. Täällä olisi sunnuntaina yksi kirkkoon ryömijä, jos saisin lupauksen konservatiivisesta jumalanpalveluksesta. Muuta en nyt itkemättä kestä.
Kaikkein korneinta tässä ei suinkaan ole edes arkkipiispa, vaan se, että sateenkaari heijastettiin eduskuntataloon. Mulle sateenkaarella oli tähän päivään saakka positiivinen merkitys. Nyt se tuntui suolalta haavoissa.
(Kivittäjille tiedoksi, synnitön saa viskata ensimmäisen)
Yksi osa-alue muuttuu. Mutta Usko asuu sydämessä, ei kirkossa. :) Uskon, että kirkkoon on ihan turvallista mennä sunnuntaina miettimään ja hiljentymään. Voimia! <3
VastaaPoista-Myy-
Mikä turva sieltä nyt on kadonnut? En ymmärrä.
VastaaPoistaev.lut kirkon vuosia opettama tulkinta Raamatusta.
PoistaReaktio lienee peräisin siitä, että tuntee tulleensa tavallaan huijatuksi, koska on ryhtynyt johonkin (avioliittoon) ajatellen tätä VAIN miehen ja naisen välisenä asiana ja nyt jos ja kun siihen tulee muutosta, niin se ei olekaan pelkästään sitä? Tarkotitko tuota? Kyllä mäkin ajattelin, kun tämä asia pinnalle tuli, että mikä tässä nyt on niin sellaista että se pitää väkisin saada. Että eikö kaikilla ollut jo jotain, heteroilla avioliitto, toisilla rekisteröity parisuhde. Ajattelin, että tämä koko juttu on pelkkää saivartelua, periaatetaistoa ja käytännön ongelmista johtuvaa käsitteiden kääntelyä sinne ja tänne. Mutta sitten mietin, että OLI MITÄ OLI, niin nimenomaan suvaitsevaisuutta ja yhteenkuuluvuutta pitää olla ja lisätä mahdollisuuksien mukaan. Se ei vie meiltä heteroilta mitään pois. Jos turva(si) on kirjassa, niin lue sitä vielä kerran. Eipä pidä sen kirjan mukaan ihmisen erotakaan, mutta silti erotaan ja uudelleen mennään naimisiin ja kirkko on tähänkin suostunut, koska on suvaitsevainen. Myös siellä sanotaan, että avioliitto on perheen perustamista. Entäpä kaikki iäkkäämmät avioon menijät? Ei ole kirkko hylännyt, vaikka vauvoja eläkeikäisille tuskin tulee. En kivitä, mutta jos haluaa ottaa rusinat pullasta niin silloin käy noin (että pettymys voi olla kova). Kehoitan lukemaan raamattua niin, että ottaa sieltä sanoman, joka lie muuttuva läpi maailman mullistusten. Raamatussahan sanotaan sekin, että ihminen hallitsee kasvikuntaa ja eläinkuntaa. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Että salametsästys sallittakoon? Ei minusta. Raamatun tulkinta on moninaista ja sekin lienee ihan hyvä, kun meitä ihmisiäkin on monia. Mutta jos siihen turvaa elämänsä niin, että itkee silmät päästänsä nyt, niin se on ikävä asia. Elämän turva pitäsi tulla niin laajalta rintamalta, että kantaa läpi tämänkin.
VastaaPoistaNenä oli kirjassa kiinni jo ennen kehoitusta. Siellä UT:n puolella, hyvinkin (niin kuin aina ennenkin).
PoistaSe on harmillista, miten jonkun turva voikin olla niin kapealla pohjalla. Joidenkin on... Paras, mihin pystyn, on tuomion jättäminen jollekin ihmistä viisaammalle.
No. Omasta seurakunnasta on jo tullut papeilta viestiä, että huomenna lauletaan Hoosiannaa, koska 1. adventti eikä kirkon tulkinta sateenkaaresta ole muuttunut. Näillä mennään, paskat kortit kädessä, muttei vielä täysin hävitty.
Tarkoitinkin sillä turvan laajentamisella, että kyllä sieltä raamatustakin löytyy se laajemman turvan verkko kun vaan sen sieltä etsii. Mulla ei ole vanhempia elossa, ei oikein sukulaisiakaan olemassa, turva on oltava itsessä ja itseen se tulee siitä mitä itseeni olen "imenyt".
PoistaEi kyl ajatus kulje enää yhtään. Jotenkin oon tykännyt, että lähimmäisen rakkauden ohella perusjuttu olis katuvan pelastus yksin armosta. Jos enää ei tarvi tunnustaa syntejään ja katua niin kuin tuon pelastuksen käy, pelastuuko kaikki (sit jätän mieluummin välistä, eikä sekään nyt liity homoihin mitenkään) vaiko ei kukaan (kun ei tämäkään hirveästi mieltä lämmitä, kroppaa kyllä)?
PoistaTällaisten kanssa painiessa.
Oho, kerrankin komppaan kuplaa sataprosenttisesti. :) *halaus*
PoistaSupistuu vaan, mitä enemmän luen. Ja nää tulkinnat ja tulkintojen tulkinnat... Nytkö pitäisi ymmärtää katumuksen ja sen tuoman kärsimyksen olleen turhaa? Tai että toiset pääsee katumatta ja toisten on kaduttava? Ei tuu kauppoja. Jos katumus on turhaa ja mikään ei ole syntiä niin joo. No. Yhdyn Jehovien käsitykseen helvetistä maan päällä, mitäpä suotta, taivaspaikat on täynnä jo.
Poistavoimia <3 pettymys se oli mulleki,karvas pettymys..Ja aika lailla aitio-paikalta pääsin ennen äänestystä asiaa seuraamaan,kun vietin viikon kansanedustaja-ystäväni luona(jolla oli ehdoton ei-ääni tuohon äänestykseen).. Käyneekö kuten naapuri-maassamme,Ruotsissa,että kirkko ja valtio eroaa? pelottavaa...
VastaaPoistaAinakin tänään oli kirkko ääriään myöten täynnä. Ehkä suurin osa kirkkovuoden alkamisen kunniaksi, mutta epävarmuutta, kyyneleitä ja lohdutusta näki kyllä paljon. Hoosianna kyllä soi korvissa vielä, mutta rauhaa en saanut.
PoistaSiis Koetko sä nyt, että tällä lailla jotenkin tehdään homoudesta synnitöntä, mitä se mielestäsi on, ja näin ollen viedään pelastus heteroilta? Siis tämä on ainoa tapa miten noi sun jutut nyt käsitän... Kun kirkko on jo sallinut avioerosi, uuden liittosi. , orjuuden loppumisen ja seksin jota harrastit ennen avioliittoa, kaikki asioita jotka kielletään siinä sun rakkaassa raamatussa, niin eikö ole melko tekopyhää huutaa kirkon tukipilarien nyt romahtavan, kun homoseksuaalit saavat tasapainoisen oikeuden mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa ja kutsua liittoaan avioliitoksi. Kaipa jossain luthersäätiössä on tilaa pikkusieluiselle raamatuntulkinnalle, mutta se taitaa ikävästi sortaa noita nauttimaan perusluterilaisen oikeuksia ja näin ollen tarjota sinulle synnintekijän roolia jonka olet luovuttanut homoille...
VastaaPoistaNytkö pitäisi ymmärtää katumuksen ja sen tuoman kärsimyksen olleen turhaa? Siinä ja vain siinä on mun pointti. Että turhaanko kärsin ja kaduin.
PoistaJa vielä täsmällisemmin, homoilla ei nyt tämän kanssa ole mitään tekemistä. Mutta aika jännä se on sekin, että yht'äkkiä jokainen homo tahtoo vihkimisensä kirkossa. Minäkään en sitä toisella kerralla saanut ja ensimmäinenkin oli vain lapsen tietämättömyyttä.
PoistaEi minun homokaverit ainakaan kuulu kirkkoon ja halua siellä vihkiytyä. En ole kaikkien vakaumuksista perillä, mutta pääosin näin. Samalta minustakin kuulosti: onko homous sinusta synti? Ja eroaminen? En tietenkään pahastu, jos päätät olla vastaamatta. Ja vastasithan jo, että homous ei liity aiheeseen, joten ei ilmeisesti ole synti?) En vaan muuten ymmärrä, miksi katumus ja kärsimys muutoin olisivat yhtäkkiä tämän myötä turhaa. Kun en ole uskova niin en ole pitänyt kärsimystä mistään näkökulmasta hyvänä asiana. Toivoisin tietenkin, että ihmiset, jotka ovat nähneet sille tarkoituksen, saisivat helpotuksensa pitää.
VastaaPoistaMuutoksiin liittyy minullakin usein kipuilua, etenkin jos ovat itselle epämieluisia. Voimia!
homous itsessään ei liity aiheeseen (mutta onhan se synti, myös UT:n mukaan) ja eroaminen on synti ja... ohjeistus kuului sen jälkeen kun kivien heittelijöitä ei ollutkaan, että "En minäkään tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee"
PoistaJos nyt päätetään muuttaa Raamattua (tai sen tulkintaa) niin, että homous ei ole synti, eikä siten tarvitse katumusta, eikö olisi oikein muuttaa sitä myös niin että aviorikoksen tai perheväkivallan uhrin osalta avioero ei ole synti? Ja jos kyllä tähän jälkimmäiseen, niin... Niin. Mutta niin kuin on (taas) nähty, eronneet on kaikki syytä kivittää.
Mä en tiedä kyllä mitä kirjaa sä olet lukenut tai missä kirkossa käynyt, mutta kovin on ahdasmielistä. Kovin. Mä en järjellisenä ihmisenä antaisi itseäni moiseen vankilaan laittaa. Synti ja sen tekeminen ei liittyne tähän mitenkään, sillä raamatun mukaan vastasyntynyt lapsikin on jo syntinen valmiiksi ( tätä perisyntiasiaa minä en muuten allekirjoita). Meidän seurakunnan kappalainenkin on eronnut ja uudelleen naimisiin mennyt. Eikä ole kukaan tuominnut - miksi olisi? Ihmisen täytyy antaa armo itselleenkin - eikä se silti tarkoita moraalin rappiota.
PoistaEhkä tää mun kipuilu nyt on just sitä, että ne seinät on liian lähellä. Toisaalta taas ihan näin ihmisenä, erehtyväisenä, en kyllä myöskään tahdo armopelastusta ilman (vilpitöntä) katumusta, koska sittenhän mä olisin samassa helvetissä uudelleen. Mieluummin edes eri helvetti, jos sinne täytyy mennä.
PoistaKiitos vastauksesta, taisin nyt ymmärtää, mitä tarkoitit.
PoistaHyvä kirjoitus, muakin tämä homoasia on tuonut peruskysymysten äärelle. Olen homojen oikeuksien puolella (koska tunnen muutaman, kipuineen kaikkineen, ja haluan puolustaa juuri HEIDÄN oikeuksiaan), mutta tämä äänestystulosta seurannut keskustelu on vienyt mielen isompiin asioihin.
VastaaPoistaToivon isosti, että kirkossa osataan olla viisaita tulevien muutosten edessä. Juuri samaa turvallista kirkkoa toivon itsekin. Vaikken oikein tiedäkään, millainen se sitten käytännössä olisi, kun muuttuminen on aina vähän turvattomuutta lisäävä tekijä.
En tiedä, onko esim. homous synti, onneksi mun ei sitä tarvitsekaan tietää. En kuitenkaan usko, että se on pelastuskysymys. Ja silti ajattelen, että Helvetti on olemassa, ja siltä välttyen pitäisi elämä elää. Olen vähän itsekin sekaisin. Sen verran, että päätin myös etsiä laatikon pohjalta aika kauan avaamattomana maanneen Raamatun iltalukemisiksi.
Siihen aina tuudittaudun, että "lasten kaltaisten----". Ei tarvitse ymmärtää. Pitää vain osata kiivetä syliin. <3
Hmm.. ehkä vähän paremmin ymmärrän mitä haet takaa. :) Joskin ajattelen itse aika pitkälti eri tavalla. Minustakin on hyvä, että jos tekee väärin/ pahaa, ymmärtää tehneensä väärin, on morkkis, katuu ja kenties haluaa hyvittääkin asian jollain tapaa/ tehdä parannuksen. Avioeroa en tosin näe tuollaisena - etenkään jos suhteessa ei ole ollut hyvä olla. Eikö se huono suhde ole jo kärsimys itsessään? Toisaalta en ihan ymmärrä sitäkään, että jos tiet ns. vain erkanee ja molemmat haluaa erota vaikka välit olisivat hyvät, etteikö sekin ero olisi ok. (Ja silti toivon, etten itse joutuisi eroa kokemaan.) Ja eikö aika usein ero (sovussakin käsittääkseni) ole jo itsessään melkoinen prosessi..? En tiedä, eikä ole tarkoitus loukata.. jäin vain pohtimaan näitä (eli kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta kommentteineen).
VastaaPoistaToisaalta, jos ajattelee homouden olevan syntiä, niin miksi se tai kirkon mahdollinen uusi kanta samaa sukupuoltaolevien vihkimiseen olisi sinulta pois? Ajatteletko että homojen ainoa oikea tapa elää on selibaatti tai itsensä kieltäminen ja ryhtyminen heteroseksuaaliseen suhteeseen? Miksi meillä muilla sitten olisi oikeus toteutaa itseämme myös seksuaalisesti? Ja toisilla ei?
Ja siis jos homot joka tapauksessa elävät niin kuin elävät, niin miksi se vihkiminen olisi niiden muiden ("parempi uskoisten"?) turvallisuutta (?)/ uskoa heikentävä tekijä?
Raamatun mukaanhan ero on synti sen syitä määrittelemättä. Jos yksi synti nyt ei olisikaam synti, vaan kirkko peräti siihen kehottaisi (näinhän tuon vihkimisen voisi tulkita, ja se on mun tulkinta), niin mites nämä kaikki muut sitten? Ja just, jos joku synti pitää merkitä "ei synniksi", niin eikö sen ennemmin pitäisi olla joku mistä et edes itse voi pidättäytyä (just tuollanen uhri-tilanne)?
PoistaToisaalta, jos nyt joku tulisi koko syntilistan kumoamaan niin sittenhän olisi turhaan kaduttu ja katumuksesta kärsitty...
Ja onhan siinä toki se, että mä oon ehkä kuitenkin vähän katkera kirkkovihkimyksen puuttumisesta itseltäni, sillä kun olis mulle ihan oikea merkitys eikä vain hulabaloo-päivä prinsessana sukulaisten mieliksi tai siksi että niin on mahdollista tehdä. Nykyisellä säädännöllä kirkko vain ei voinut mua vihkiä.
Niin tuota mun pitikin kyyä, että siis toisella kertaako sua ei suostuttu kirkon puolesta vihkimään?? Koskaan ennen en ole tuohon törmännyt. Tiedän useammankin ihmisen joka on toisella kertaa myös mennyt kirkossa naimisiin. O.o
PoistaEli siis toki siinäkin mielessä hiukan paremmin ymmärrän sun pointtia, jos jossain päin suomen ev.luth-kirkkoa ei tosiaan eronneita suostuta vihkimään.
PoistaSilti olen itse niin kovin eri linjoilla. Myös tuon kärsimyksen suhteen. Näen katumuksen ainoastaan ok:na sen puoleen ettei toiste tekisi väärin (esim pettäisi, varastaisi, vahingoittaisi, jne).. mutta ei, tuon eron kohdalta en osaa sitä niin ajatellla..
Tosin synti-käsite on minulle sinällään myös aika kaukainen.
Samoin tuo problematiikka minkä monet liittää kirkossa vihkimiseen. Kuten sinne omaan postaukseenkin kirjoittelin, niin esim. ev-luth kirkon ja tulkinnan oppi-isä Luther ajatteli vihkimisen nimenomaan maallisena ja että se siunaus oli kirkon osuus - ja siinäkin kirkko teki mitä pyydettiin eikä sanellut sääntöjä itse.
Ote on Vähä-katekismuksesta:
"Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja... Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu.
Mutta jos meitä pyydetään siunaamaan morsiuspari, rukoilemaan sen puolesta tai vaikka vihkimäänkin se - kirkon edessä tai kirkossa - on velvollisuutemme tehdä, mitä pyydetään."
Molempien pitäisi kuulua kirkkoon & olla konfirmoituja, jotta kirkko voisi vihkiä. Mä sen siunauksen sain ensin pitkällä voinko edes, koska toinen kerta, ja sitten miehelle pitkään ja hartaasti perustelemalla... Arvaa vaan, mikä vääntö täällä on käyty kasteesta.
PoistaEli... Onko nyt sitten niin, että vika ei ole suoranaisesti kirkossa itsessään, vaan siinä, ettei sun mies suostunut kastettavaksi ja konfirmoitavaksi? Tämän käsityksen sain tosta viimesestä postauksestasi.
PoistaMikäli asia on ed. mainitulla tavalla, niin eikö itse vihkimisongelma ole teidän kahden välisissä näkemyseroissa?
Sittenkö meillä vasta ongelma olisi, jos se olisi kirkkoon liittynyt vain vihkimisen vuoksi ;)
PoistaOpista ja vihkioikeudesta siinäkin on kyse. Kirkko ei vihi homoja. Kirkko ei vihi, jos molemmat ei kuulu kirkkoon. Tällä siis voin perustella sen, että mun liiton arvo vähenee, jos homot vihitään kirkossa.
Mutta silti mä kyllä synti-käsitystä ja pelastus-oppia pidän tässä nyt oleellisimpana ja mulle tärkeimpänä. Mä en halua kuulua mihinkään liikkeeseen, joka kumartelee massan suuntaan ja unohtaa omansa.
Nyt kyllä pomppas ihan pieleen mun mielestä, sori! :D Mutta ihminen joka EI halua kuulua kirkkoon, olisi sinne väkisin saatava, kun taas IHMISET jotka HALUAVAT ja KUULUVAT eivät sinne saisi mennä. Mun mielestä sun miehellä on suuren suuri ongelma, jos se ei halua kuulua kirkkoon vaan haluaa mennä siellä naimisiin, eikä esimerkiksi avioliiton siunaaminen siellä riitä. Ja jos se asia on taas SULLE suuri, niin sitten ei olis pitänyt valita miestä jonka elämäntapa ei sovi sulle. Anteeksi jo tuli radikaalisti, mutta kun pomppas.
PoistaNiinpä kupla :) Asia on mulle suuri, ja siksi se suostui siunaamiseen :D Mutta samahan se on homojen kanssa. Jos se vihkiminen kirkossa on se tärkein juttu, niin sitten pitää valita puoliso, jonka kanssa se on mahdollista ;)
PoistaVertauksesi ontuu kyllä nyt pahasti. Kirkkoon kuuluvat ihmiset ovat eri asia kui kirkkoon kuulumattomat - tai eri uskontokuntiin kuuluvat. Siinä ihminen on tehnyt jo valinnan kuulumalla tai olemalla kuulumatta tiettyyn kirkkoon. Ja nythän äänestettiin sen asian etenemisestä että kaikkiin kirkkoon kuuluvilla olisi myös niille kaikille kuuluvat oikeudet.
PoistaEn mä sitä nyt selvemminkään enää osaa sanoa. Menkööt maistraatissa naimisiin ja hakekoot sitten sen siunauksen kirkosta (se on ihan mahdollista, johan niitä on siunattu). Mutta vihkiminen vaatisi kirkkolain uudelleen kirjoittamisen, ja jos se nyt kirjoitetaan yhdestä kohtaa, niin eikö samantien toisaalta. Synti mikä synti, synti se on olla naimisissa pakanankin (omaani voin sanoa pakanaksi, muille pitäisi hakea lainaus Beliarista) kanssa (ja siksi kirkko ei vihi).
PoistaTai oikeestaan, kirjoitetaan samoin tein koko Raamattu uusiksi. Poistetaan homot, vääräuskoiset, vammaiset... Jätetään vain se rakkauden kaksoiskäsky. Kaikki muuhan on vain turhaa täytettä, kun sillä on kaikki muu kumottu?
Olisitko sä sitä mieltä, että kirkon pitäisi pistää "kaikki uusiksi" jos lakimuutos olisikin koskemassa vain vaikkapa eriuskoisten, jokatapauksessa kirkkoon kuulumattomien, kirkollisen vihkimisen? Olisitko silloin vaatimassa saman tien myös homoille oikeuksia, vai riittäisikö sinulle se, että lakia muutettiin vain sinua miellyttävällä tavalla? Ei tarvitse oikeastaan edes vastata minulle, mutta vastaa itsellesi :) Ja mieti sen jälkeen vielä kerran mistä tässä sun kriisissä on kyse?
PoistaKyllä vaan kaikki uusiksi tai ei mitään :)
PoistaMä tiedän, etten ole taaskaan antanut itsestäni kovin fiksua kuvaa, mutta tän kriisin juuret on jossain niin syvällä, etten mä niihin pääse käsiksi edes itse. Muutosvastarintaa, ei homofobiaa (tuttavaparimme on muuten menossa naimisiin muualla maailmassa, ja kyllä mä heidän puolestaan olen onnellinen)
Kai se mun kriisi on just sitä, että ainut asia, joka mulle on ollut muuttumaton, muuttuu. Ja se ja sen seuraukset pelottaa.
:) en mä sua tyhmänä pidä, älä pelkää sitä ollenkaan! Mä vaan aattelin ett oisko sulla kuitenkin joku syvempi juttu homoutta kohtaan, kun sä määrityelet sen synniksi jota pitäis katua - tuskin kovin moni elämänsä ihaninta asiaa alkaa katumaan ja sun mielestä katumatta ei pelastu. Eli terve vaan ja onnea- sinne pätsiin. Entäs naispappeus ja naispapit? Kadotukseen?
PoistaNyt on pakko ottaa osaa keskusteluun. Missään ei olla puhuttu kirkollisesta vihkimisestä homopareille, kansalaisaloite ajoi avio-oikeutta samaa sukupuolta oleville pareille eli avioliittoa eli samat lailliset oikeudet kuin heteropareilla. Kirkollinen vihkiminen taas ei liittynyt lakialoitteeseen millään tavalla. Mielestäni (ja monien muidenkin) kirkko saa edelleen valita ketkä vihkii ja keitä ei. Kuten ylläkirjoittamassasi esimerkissä kirkko ei vihkinyt sinua ja miestäsi, voi kirkko edelleen päättää vihkiikö homoparit vai ei. Lakialoite vaatii samat ja yhtäläiset oikeudet lain silmissä. Kirkko ja valtiohan ovat erillään.
VastaaPoistaMissään ei puhuttu, ennen kuin arkkipiispa otti kantaa...
Poista