Juhannusvaellus Repovedellä, osa 1

Vanha viisaus kuuluu, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Jaoin Juhannuksemme useampaan osaan, jotta saan käyttää tilaa suunnittelulle, varusteille, reissulle ja jälkipyykille niin paljon kuin hyvältä tuntuu ilman, että mikään postaus venyy ihan järkyn pitkäksi.

Kaikki alkoi jo aikaisin keväällä. Murheenkryynimme todellakin on vain seitsemänpaikkainen ja meitä on kahdeksan. Ja ne koirat. Koirat ei mahdu kyytiin, jos kaikki auton istuimet on pystyssä. Ja ne nauttii metsäreissuistamme vähintään yhtä paljon kuin minä. Sovittiin silloin, että jos vähintään kaksi lapsista puuttuu riittävän pitkän ajan, lähdetään ihan ekaa kertaa vaeltamaan (jos sitä vaeltamiseksi voi kutsua?) niin, että ollaan maastossa yötä.

Ja sitten se tilaisuus tuli. Anoppi lupasi ottaa kaksi pienintä kahdeksi yöksi Juhannuksena. Pitkien etäisyyksien ja vuorotöiden tuomien haasteiden vuoksi aikataulusta meinasi kuitenkin tulla turhan haastava ja sitä tovi säädettiin, että saatiin tarvittava pelivara.

Reissukohteeksi valittiin Repovesi, jossa on monet kerrat kuljettu kahdestaan (tai koiran kanssa) ja jota nelikkokin on jo tutkinut useamman kerran. Täystuho oli ensimmäisellä päiväreissullaan Repovedellä vain muutaman kuukauden ikäinen, hyvin kulki kantoliinassa.

Reittiä pohdittiin kartalla pitkään. Päädyttiin meille tutun Tervajärven kiertämiseen ja lisäämään siihen tavoite uusien maisemien näkemisestä, ehkä jopa Olhavalla käynti (sieltä ainakin saisi vesivarastot täydennettyä paluumatkaa varten?)

Karttapohja löytyy täältä

Näin pitkällehän homma on helppo. Ja sitten iski suunnitteluvaiheen epätoivo. Ne varusteet. O-ou. Mitä tarvitaan kahden aikuisen, neljän lapsen ja kahden koiran viemiseen maastoon? Tai pikemminkin niiden saamiseen sieltä hengissä ja mielellään ehjinä takaisin? Ja kuka kumma ne tavarat kantaa? Millä kantaa? Mitä siellä syödään? Ja osaako kukaan kuitenkaan käyttää trangiaa... Apuva.

Kantamiseen on helppoja ratkaisuja. Onhan meillä neljä rinkkaa. Isot aikuisten selkään ja pienemmät Esikoiselle ja Toiselle.

Vihreä ja pinkki siis niitä pienempiä, olisikohan vetävyys ollut n. 45 litraa, isommat n. 65 litraa. Jos ihminen säilyttäisi laput, saattaisi muistikin olla tarkempi. Kirpun selkään koulureppu, siinä kun on rintaremmikin ja Täystuholle hoitoreppu, samasta syystä.

Yöpymiseen on varattu kaksi suunnilleen festaritasoista telttaa, parinkympin hintaluokkaa molemmat. Toinen on neljälle ja toinen kahdelle hengelle. Kevyitä ovat, isommalla painoa 2,4 kg ja pienemmällä 1,5 kg. Tarkoituksena laittaa Esikoinen, Toinen ja Kirppu pienempään telttaan ja isompaan me aikuiset, Täystuho ja koirat. Tytöt testasivat pienempää telttaa kotipihassa yhden yön jo ja hyvin sinne olisi kolmaskin lapsi sopinut. Lyyli ei ollut teltasta kovinkaan otettu, mutta pitkällä maanittelulla saatiin se telttaan sisään rapsutettavaksi... saas nähdä kuin käy.

Makuupussit ja alustatkin on aika sekalainen sarja.

Paksuja aikuisten ns. talvipusseja on kaksi, ja aikuisten kesäpusseja samoin. Nämä jaetaan sen mukaan mikä reissun päällä näyttää hyvältä meidän aikuisten, Esikoisen ja Toisen kesken. Esikoinen ja Toinen kuitenkin kantavat kesäpussin per nenä. Lasten kesäpusseja meiltä löytyy kolme, niitä otetaan mukaan vain kaksi, yksi Kirpulle ja toinen Täystuholle. Ovat kuitenkin aikuisten pusseja ohuempia, joten mukaan pakataan vielä fleece-peitto per nenä. Mahtuivat hyvin nuo peitot yhteen maxi-koon minigrip-pussiin.

Makuualustoja on noita tavallisia ohkaisia yksi per nenä ja lisäksi mukaan lähtee kaksi tuollaista alumiini?-pinnoitettua alustaa ohkaisissa pusseissa nukkuville extraeristeeksi.

Reppuihin/rinkkoihin pakataan kaikille yöksi jotain kerrasto-tyylistä (pitkät kalsarit, pitkähihainen pusero, villasukat), vaihtovaatteet alusvaatteista lähtien sukkia unohtamatta, fleeceä/villaa, kun tää Suomen kesä on tunnetusti vähäluminen eikä helteinen, uikkarit (koska lapset ui vaikka vesilätäkössä joka tapauksessa) ja sadekamat. 

Ruokapuoli, EA ja hygienia kaikesta sälästä puhumattakaan ansaitsee varmasti oman osansa :)