Juhannusvaellus Repovedellä osa 4

Aamulla kymmenen tienoilla herättiin teltoista toiset enemmän ja toiset vähemmän nukkuneina. Hyvä ajatus toki oli ripeästi keitellä aamupuurot, pakata kamat ja suoriutua liikkeelle. Arvata sopii, ettei asiat ikinä mene niin yksinkertaisesti.

Rinkat ja reput siirrettiin telttojen vierestä laavulle, eikä meidän omaa porukkaa lukuunottamatta ketään näkynyt missään.

Aamupalatarpeiden etsimiseen saatiin kulumaan ihan hyvä tovi, ne, astiat ja trangia polttonesteineen oli aika hyvin jaettu kolmeen rinkkaan eikä tosiaankaan pakattu mitenkään loogisesti ja helposti löydettäviksi. Löytyivät kumminkin kaikki.

Puuroveden keittämiseen saatiin kulumaan pieni ikuisuus, vaikka hökötyksen kasaaminen sujui sukkelasti vähästä kokemuksesta huolimatta. Ja tee-/kaakao-/kahvivesi kiehui sitten vielä toisen ikuisuuden luonnollisesti. Pikapuurohiutaleista oli jokaisen helppo sekoitella lautasella oma puuronsa ja saatiin se kahvikin lopulta kuppiin.

näkkäriä sulatejuustolla ja metvurstilla kahvin seuraksi

Puuron jälkeen Esikoinen lähti pilkkomaan puita miehen kanssa, että seuraavillekin varmasti riittäisi. Sitä paitsi puiden pilkkominen on kuulemma hauskinta ikinä.

tuolla ne puita pilkkoi

Mä jäin hoitamaan tiskiä ja aamupalatarpeiden pakkausta Kirpun ja Toisen kanssa, Täystuho palloili ympäri aluetta.

Kirppu tiskaa

ja Toinen kuivaa

Ukkonen alkoi jyristä uhkaavasti ja alkoi tulla hoppu saada kamat kasaan. Mies siirtyi Esikoisen kanssa puiden pilkkomisesta tyhjentämään ja purkamaan pikkutelttaa. Se ja sen sisältö onnistuttiin saamaan suunnilleen kuivana laavuun turvaan odottamaan rinkkojen uudelleen pakkausta.

Isompaa telttaa tyhjensin ja purin miehen kanssa kaatosateessa ukkosen jyristessä suoraan päällä. Ei selvitty siitä ihan niin kuivana. Pakkailtiin rinkkoja kaikessa rauhassa laavulla ja odoteltiin kuuron laantumista, että päästäisiin liikkeelle. Päiväreissaajiakin riitti, osa uskalsi seuraksemme laavulle, toiset päätyivät pitämään sadetta halkovajaan. Olisi nekin kyllä laavuun halutessaan sopinut, mutta vissiin kokoonpanomme hirvitytti muita kulkijoita...

Sade alkoi hellittää, sadetta pidelleet jatkoivat matkaansa ja päiväreissaajia alkoi valua laavulle grillaamaan. Esikoinen kävi vielä lampea kuvaamassa ja kannettiin valmiita tavaroita halkovajaan odottamaan pois muiden kulkijoiden jaloista.

Lopulta oltiin valmiita nostamaan rinkat selkään ja jatkamaan matkaa kohti Tervajärveä. Kaikki aamupuuhat hoidettu ripeästi ja kello kaksi. Hups.