Lakanat ja pyyhkeet

"Älkää siis huolehtiko huomispäivästä,

se pitää kyllä itsestään huolen.

Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."

(Mat 6:34)

Alun pitäen mun piti raivata keittiön katastrofipesäkkeitä. Se homma on edelleen ihan puolitiessään, kun on tullut kaikenlaista muuta pohdittavaa. Olen mä saanut liinavaatteet läpikäytyä ja inventaario osoitti aluslakanoita ja pyyhkeitä (niin käsi-, kuin kylpypyyhkeitä) olevan pikemminkin liian vähän kuin liikaa. Siirtelin liinavaatteita, kiikutin UFFin laatikkoon läjäpäin vanhoja pussilakanoita ja liian pieniä vauvan lakanoita ja sain kuin sainkin keittiön siniseen lipastoon raivattua tilaa askartelutarvikkeille.

Ne pyyhkeet ja lakanat kuitenkin jäi häiritsemään. Tenavat ja koirat tekee niistä matonkuteita alta aika yksikön (eikä lähipiiriin tietääkseni kuulu ketään, joka omistaisi kangaspuita tai muuten kuteita tarvitsisi). Ja niitä rahanreikä on muitakin, niin kuin hyvin tietää jokainen.

Eikä mennyt inventaariosta kuin pari viikkoa kun pikkusiskoni kummi kyseli naamakirjassa, olisiko kellään tarvetta lakanoille ja pyyhkeille. Hetkeäkään miettimättä lupasin niille uuden kodin.

Illalla lakana- ja pyyhekasseja tutkiskellessani tuli mieleen, ettei tämä ollut ollenkaan ensimmäinen kerta, kun mulle käy näin. Toiselle on aikojen kuluessa tullut vaatteita paljonkin just kun olen todennut, että suurin osa sen vaatteista on käynyt tai käymässä pieniksi (Eikä vaatteet tosiaan ole olleet edes mitään lumppua vaan ihan Tickettiä yms) Toiselle ei lähipiirissä ole sopivasti isompaa poikaa, joten sille tulevat vaatteet on aina yllätys, vaikken toki Esikoisen vaatetustakaan sen varaan ole koskaan laskenut, että esim. pikkusiskoni tai kummivanhempieni nuorimmaisen pieniä meille tulisi. On ilmestynyt astioita, pyykinkuivaustelinettä jne. sellaisilla hetkillä, etten edes voi käsittää, miten ajoitus on voinut osua niin hyvin kohdalleen.

Puhumattakaan kaikesta käytännön avusta, jota olen saanut yllättäviltä tahoilta vuosien mittaan pyytämättä ja sellaisella hetkellä, jolloin sille todella on ollut tarvetta...

Siinä niitä lakana- ja pyyhekasseja tutkiskellessa tuli vain mieleen, että ehkä kuitenkin joku paljon suurempi pitää meistä huolta. Että ei ole hätää, ja kyllä me selvitään. Päivän kerrallaan. Taakat voi aina antaa isommille harteille kannettavaksi, kuinka kiitollinen osaankaan olla siitä.