tiistai 16. elokuuta 2016

Perusopetus ryöstää tähdet taivaalta

Jotkut aiheet kerrassaan ovat tabuja ja niistä julkisesti puhuminen johtaa pääsääntöisesti siihen, että suunsa avannut katuu tekoaan katkerasti.

Tänään on sellainen päivä, jolloin tiedän kasvattaneeni isommat lapseni ihan täysin päin honkia. Ei onnistumisen pisteitä äidille tänään. Ollaan vain yhteiskunnanrasite ja yksi marginaalikuluerä veronmaksajien kukkarolle täällä tänään.

Esikoinen on tässä illan katsellut mun seinille kiipeilyä, fb-raivoamista ja itkunsekaista selvitystä Miehelle siitä kuinka tää nyt vaan ei kerta kaikkiaan enää voi jatkua. Mä pistän hanskat naulaan. En tee, en ala. Mähän en enää näille mitään opeta enkä yhtään haastetta keksi. En jaksa. Haetaan sitten adhd-leima yhdelle vaikka ilmankin pärjättäis. Me pärjättäis. Mut tää maailma ei.

Mulla on nenän edessä tyhjä viinilasi, kohta se on taas täysi ja sitten varmaan tyhjä. Mähän en ollut kouluun aamulla menossa. Youtubesta huutaa Kaija Koo. Ja mä mietin, että mitenkä tän kenellekään kertois.

Esikoinen aloitti kasiluokan eilen. Se on vakaasti päättänyt mennä Ressuun, kunhan peruskoulusta pääsee. Se on käynyt ryhmänohjaajalta tänään itse selvittämissä, mitä sen pitää tehdä, että saa keskiarvoaan korotettua, että voi Ressuun päästä. Vapaa-ajallaan se lueskelee kirjallisuuden klassikoita, kirjoittaa omaa blogiaan, tanssii, tutkii Suomen sotahistoriaa, kirjoittelee kirjeitä saksaksi ja mitä noita nyt on. Meikkaa ja puhuu pojista, hengailee kavereittansa kanssa.

On aika epäonnistunut fiilis äidillä, kun lapsi ilmoittaa tahtovansa Ressuun lukioon, puhumattakaan siitä, että se itse tekee kaiken selvittelytyön. Mulla on tuollainen lapsi, jonka puolesta mä en tee yhtään riittävästi kun se on raukka jäänyt pienempiensa jalkoihin ja kun peruskoulun toimintamallit nyt vaan sattuu sopimaan sille niin kuin nakutettu.

Toinen meni kuudennelle. Sen koetulokset laski viime vuonna niin kuin lehmän häntä. Koulusta tulee jatkuvalla syötöllä viestiä, ettei tämä tee muuta kuin häiriköi. Että kyllä pitäis pulpetissa pysyä ja hiljaa kuunnella ja pelata toisten kanssa välitunnilla futista. Se nyt vaan ei perusta futiksesta yhtään, hyvä että fillarillaan pystyssä pysyy eikä yleensä edes pysy. Silti se lauantai-iltana myöhään tuli nykimään hihasta, että kun kello on niin paljon niin nyt se varmasti myöhästyy koulusta aamulla, kun on eka päivä. Että miks annoin sen valvoa. Se laulaa koulun kuorossa. Vapaa-ajallaan se pelaa shakkia, lukee lukemastaan päästyäänkin, rakentaa legoilla rakennelmia, joita edes legoinsinöörit ei osaa tehdä, se tekee kokeita sähköllä.

Mä oon niin ryssinyt tän lapsen kanssa. Mä en vaan ole saanut sitä oppimaan koulussa opiskelua. Mä oon tehnyt kaikkeni ja silti käy näin. Ihan sama mitä sanon, silti se pomppii tunnilla tappelemassa, laskee tahallaan väärin, viisastelee opettajalle, jättää läksyjä tekemättä... Mä en käsitä mitä enää enemmän voisin tehdä. Ja silti sen penteleen keskiarvo oli parempi kuin isosiskonsa. Mutta sille ei voi opetusta eriyttää ylöspäinkään kuulemma, kun on niitä taitavampia ja tunnollisempia oppilaita. Luojan lykky, että saatiin tälle edes ihan oma A2-kieli. Mutta äitinä on kyllä kurja olla, jotainhan sitä on tehnyt niin perusteellisen väärin, kun ei se vaan opi oppimaan vaikka mitä tekisin kotona. Ei se oppinut kertotaulujakaan ulkoa, kun ei viitsinyt opetella. Se oppi laskemaan ne ajassa joka toisilla menee muistamiseen.

Kirppu meni neljännelle. Se sitten ei saanut A2-kieltä. Sillä on toditus puhdas erinomainen. Opettajakaan ei osaa sanoa mitä se voisi paremmin tehdä. Se lukee Eddingsiä ja Draculaa ja Tarua Sormusten Herrasta ja keskustelee lukemastaan tasolla, joka haastaa mutkin. Se on lintsannut liikkatunteja, mut nyt se aloittaa tanssin ja aikoo ottaa motoriikkansa hanskaan. Kotona se värittää kuvia tarkkuudella, jota en ole lapselta koskaan nähnyt. Se suuttuu, jos sitä menee pyytämättä neuvomaan. Ja mä ymmärrän hyvin. Sen kerran kun sillä on tehtävä, jota se ei heti osaa ratkaista se tasan tahtoo pitää haasteen itsellään eikä jakaa sitä kenenkään kanssa. Se ylipäätään touhuaa paljon Toisen kanssa.

Mulla ei kerta kaikkiaan ole tälle enää mitään annettavaa. Ei mitään sellaista vapaa-ajan fiksua tekemistä, joka sen oikeasti haastaisi. On annettu harpit ja kulmaviivaimet ja opetettu käyttämään. Mä luotin siihen, että A2-kieli sille edes jonkun haasteen kouluun antaisi älylliselle puolen mut ei. Se nyt vaan ei käy. Mitä mä sille teen? Annan käydä kuten on Toiselle käynyt? Hukata potentiaalinsa? Sitä voi äiti tuntea itsensä tällaisen kanssa niin voimattomaksi. Mä en yksinkertaisesti osaa enää itse asioita riittävästi, että mä voisin auttaa pitemmälle. Eikä meidän lompakosta revitä vieraan kielen open liksaa, koska kaikkialle se on liian pieni. Ei täällä ole mitään järjellisiä kirjallisuuskerhoja tuommoisille, ei ainakaan järjelliseen hintaan. Siitä shakista se nyt vaan ei piitannut ja parempaan ei täällä pysty.

Ja sitten on tuo Täystuho. Sillä alkoi eskari. Ei se osaa värejä, ei numeroita. Ei se tunnista kirjaimia, hyvä että oman nimensä osaa kirjoittaa. Ei se pysty muistamaan harakan ja variksen eroa vielä sadannellakaan osoittamisella. Ei se osaa polkea pyörää, ei luistella. Sukset se heittäis mieluiten seinään, jos valita sais. Ei sillä mitkään ohjeet päässä pysy. Sen puolesta on ihan ok, jos jouluna tuodaan sisään koivu ja juhannukseksi kuusi. Ei se osaa sanoittaa mitään sutjakkaasti, se tarvii paljon, paljon aikaa. Mutta sillä on aina parhaat leikit ja sen leikkeihin mahtuu aina kaikki.

Ja mä vaan mietin, miten tämänkin olen näin töpännyt. Vauvasta saakka saanut vain itselläni pitää. Miten en sen kanssa ole osannut? Koska äidin syyhän se on, että lapsi ei osaa ja sen on kertonut kyllä neuvolat ja päiväkodit.

Saman mä oon näiden kaikkien kanssa tehnyt. Puhunut, keskustellut, lukenut. Vastannut aina kysymyksiin. Etsinyt yhdessä vastauksia. Kannustanut opettelemaan uutta. Mutta tänään se sama työmäärää on kai yhdelle hyvä, kahden kanssa ei olisi pitänyt tehdä koskaan mitään ja tää neljäs nyt vaan olisi tarvinnut saman viisinkertaisena.

Mä odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, jolloin jokainen oppija on erityinen koulussa. Sitä päivää, jolloin koulukin pitää tärkeänä sitä, että jokainen pyrkii omaan parhaimpaansa, oli se paras millä tasolla vain. Nyt on toisaalla katto vastassa eikä parasta voi edes kurkotella ja toisaalla taas pettää se viimeinenkin pohja, kun tukea ei ilman diagnoosia saa. Kyllä se tuki tarvitaan jokaiselle oppilaalle, ei se niille diagnooseille mene. Jokaisella pitää olla oikeus tehdä parhaimpansa.

Peruskoulu on tehty kasin oppilaalle. Sille kasin oppilaalle, jonka parhaansa tekeminen on kahdeksan.

26 kommenttia :

  1. Hei, älä siitä Toisesta huoli. Mä olen ihan samanlainen ja ihan hyvä ihminen mustakin on tullut, luulisin.
    Iskekää Kirpulle joku peli pelattavaksi ja opeteltavaksi, jos sitä suinkin kiinnostaa? Tai miten hyvä se on englannin kielessä, haluaako oppia miten monta vuotta muita edelle siinä? Mä voin sitä opettaa millonvaan.

    - Nuorin pikkusisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Katsotaan mitä koulu Kirpulle keksii ja ihmetellään. Kai se pitää johonkin koodikouluun sitten laittaa vapaa-ajalla :D Ja kyllähän se enkun hanskaan tahtois, kun tahtois voida lukea kirjoja, jotka nyt on kielen takia sen ulottumattomissa.

      Poista
    2. Koodaustaitoa löytyy multakin hiukan.
      Mulla on aina kotona ollessani aikaa auttaa englannin kanssa, opetan ja käyn läpi mielelläni sen kanssa jos vaan haluatte ja sopivaa aikaa löytyy.
      Ja toki sit kun englannin hallitsee niin pääsee koodaustakin opettelemaan paremmin.

      Poista
    3. Ihmetellään näitä kuule vielä :D Painu sä nukkumaan, ettei opet syö sua huomenna.

      Poista
  2. :)
    vinkeä on äidin mieli, kun joka tapauksessa on tehnyt jotain vähän pieleen.
    Joskus yksinään peiton alla tosi hyvän päivän iltana voi olla sitä mieltä, että ihan kelpo kakaroita olen saanut aikaan, mutta heti kun isketään gaussin käyrä viereen, on jotain jollain tavalla venkurassa.
    <3

    Sä oot hyvä vanhempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus se hetki itsesäälissä tulee tarpeeseen. Jaksaa siitä sitten taas nousta miettimään, että mitäs sitte. :)

      Poista
  3. Tästä tuli haikea ja vaikea mieli. Sun tunne ja huoli lapsista tarttuu ja samalla tunnen voimattomuutta opettajana. Kädet on täynnä niiden kasin oppilaiden kanssa, eikä voimavarat ja aika riitä mielekkäiden lisätehtävien etsimiseen lahjakkaammille, eikä myöskään riittävän omistautuneesiin tukitoimenpiteisiin haasteellisten juttujen kanssa. Miksei voisi olla max 3 oppilasta per ope?

    Löytyiskö netistä uutta opeteltavaa? Taideopetusvideoita? Musaa? Kielikouluja? Mä opiskelin pienenä ukin kirjekurssina tilaamista kirjoista piirtämistä ja isä opetteli enkkua kirjastosta lainaamalla kasettikurssilla. Löytyy siis ilmaisiakin itsensäkehittämismahdollisuuksia. Vaatii toki sen, että on motivaatio kohdillaan..

    Tsemppiä haasteisiin. Kyllä ne pärjää, ja oot tehnyt osuutesi selvästi omistautuen. Hienoja lapsia ja viisas äiti. Ei voi mennä mönkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan sitä uutta opeteltavaa löytyis, mut jos me lähdetään nyt kotona niihin jänniin juttuihin (vaikkapa fyssa ja kemia), niin sitten se sama riesa on edessä taas ens vuonna :/ taide- ja taitoaineet tolla tökkii, ei motivaatiota (koska isommat on niin paljon parempia) ja käsitöissäkin "täytyy" mennä tekniseenkin vaikka olis isompien tavoin halunnut valita omansa. Lupasin opettaa sukat ja muut kotona.

      Sain nyt sitten A2 kielen tilalle sovittua palaverin, johon tulee reksi ja oma ope, jos tälle opittavaa kouluun kuitenkin järjestyis. Sain kun totesin, että mun pitäis varmaan ottaa lapsi kotiin ja opettaa täällä, kun koulussa ei ole sille mitään älyllistä haastetta. Tästäkin tosiaan eskarista asti väännetty, rukoiltu ekaluokan skippausta (juuei tippunut) ja pahimmillaan se on saatu vaan ns. apuopeksi omalle luokalle. Ei hyvä.

      Poista
    2. Tuli myös mieleen, että toimisiko virikkeitä kaipaavilla lapsilla jokin "ei-älyllinen" harrastus, johon olisi helppo uppoutua ja heittäytyä kaikella sillä kapasiteetilla, joka turhautuessa jää käyttämättä. Kuulemma partio on ainakin sellainen, jossa saa halutessaan työllistää itsensä ihan henkihieveriin. ;D Tai joku kerhon ohjaus...?

      Lueskelin vielä tuota alempanakin käytyä keskustelua. Jäin pohtimaan, että mihin asti perusopetuksen tehtävä on jalostaa oppilaan taitoja äärimmilleen. Peruskoulun perimmäinen tarkoitus kuitenkin ON opettaa jokasuomalaiselle se kasin tietotaito. Se nokkelampi kyllä pääsee hyödyntämään kapasiteettiaan myöhemminkin. Mutta joo, ymmärrän pointin, ja kyllä jokaiselle pitäisi tarjota mahdollisuus oppia uutta. Onhan turhautuminen tosi harmi juttu. Uskon. Turhautuu siinä varmaan opettajakin, niin kuin sinäkin, kun ei enää keksi, mitä seuraavaksi.

      On myös sanottu, että ihminen tarvitsee tylsyyttä. Sieltä turhautumisesta saattaa kehkeytyä jotain kekseliästä, ihan lapsesta itsestä lähtien. Ilman, että sitä tuodaan tarjottimella eteen. Toki vahtia pitää, ettei turhautuminen purkaudu sitten väärillä tavoin, niin kuin taisit jossain muodossa tuossa tekstissä sanoakin. :)

      Tämä aihe herättää mussa hankalan olon. Samaistun sekä äitirooliin, että operooliin ja niihin liittyvät ajatukset on vähän erilaisia. Tuollaisen lapsen roolissa sen sijaan en oo ollut. Oon ollut se simppeli oppilas, joka on oppinut niin kuin on pitänyt, eikä oo kaivannut (koululta ainakaan) yhtään enempää. :)

      Poista
    3. Mä ymmärrän sitä opeparkaa hyvin. Mä ymmärrän loistavasti Toista, joka on pannut homman läskiksi ja Kirppua joka tänään matikan tunnin jälkeen totesi, ettei kyllä kiinnosta enää yhtään. Ei koulun niitä taitoja äärimmilleen tarvi jalostaa, eikä vanhempienkaan, lasten homma se on hoitaa koulunsa kunnialla ja löytää omat mielenkiinnonkohteensa. Niitä pitäis tukea heikkouksissaan ja kannustaa eteenpäin vahvuuksissaan riippumatta siitä taitotasosta.

      Opet on kyllä koulujen resursseilla ihan pulassa, isot luokat, paljon todellista tukea tarvitsevia, nyt opetussuunnitelman muutos ilman tarpeellista lisäkoulutusta, ei rahaa edes pakollisiin oppimateriaaleihin jne.

      Luin kaupungin oman opsin ko luokka-asteelta, kahlata varmaan pitäis yleinenkin, mutten mä nyt oikeastaan tiedä, mitä ne koulussa enää voi enempää tehdä. Vapaa-ajan resurssit ei meillä enää riitä siihen, että mihinkään extraharrastukseen kuskattaisi (saati että sen kulut maksettaisi) eikä tuollainen yksinäänkään pitkistä matkoista selviä :/

      Ehkä ollaan perjantaina viisaampia. Viime vuonnakin tarjosin opelle, että jos sen mieleen jotain tulee, mitä voidaan työmäärän helpottamiseksi tehdä, se tehdään. Tälle lapselle on aiemmin kuitenkin kouluun ostettu meidän pikkiin esim. oma matikan kirja, kun ope totesi sellaisesta olevan apua.

      Poista
  4. Mä mietin pitkään mitä vastaisin, etten tulisi tahtomattani loukanneeksi ketään. Vanhemmuuttahan ei voi työmäärillä suorittaa, eikä se lapsen menestys ole tosiaan siitä kiinni kuinka paljon vanhemmat tekee sen eteen töitä. Joskus on parasta kasvatusta kun vaan antaa lapsen olla ja katsoo kehitteleekö se itse jotakin polkua itselleen, sinne menestykseensä, tai minne haluaakin.(enkä tarkoita tällä laiminlyömistä tai oman onnensa nojaan jättämistä). Toisaalta, jos lapsen "ainoa" ongelma on turhautuminen kaiken helppouteen, niin mikset(te) tarttuisi siihen, sen sijaan että huudetaan vääryyttä ja pikkasen puhutaan ikävään sävyyn "kasin oppilaista". Kamala parjattu keskiverto massa, jossa on maailman tärkeimpiä lapsia vanhemmilleen ja ihan yhtä tärkeitä kaikille muillekin, esim opettajille. (no tää oli vaan fiilis,mun fiilis)

    Yleisesti ottaen, minusta lapsen pitää tavallaan hoitaa koulunsa itse. Oma tiensä, oma juttunsa, omat vahvuutensa ja omat heikkoutensa havaiten ja niitä vahvistaen, jos niikseen parhaaksi katsoo. Se ei silti tarkoita ettenkö minä vanhempana olisi mukana lapseni kouluelämässä, opiskelussa jne. Pitää vaan hyväksyä lapsi omana yksilönään, eikä jotenkin elää kuin lapsi menisi pilalle ja elämä jäisi saavuttamatta, jos lapsi onkin "vain kasin" tai muuten vaan turhautunut koulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon turhautumiseen on tartuttu. Mulla ei ole vapaa-ajalla enää yksinkertaisesti mahdollisuutta ohjata tuota yhtä niin kuin se kaipais etenemistä. Se tarvis haasteen ja jonkun ohjaamaan. Toisen turhautuminen taas on kotona päivän selvää, mutta koulu sitä ei ole suostunut uskomaan "koska on niitä taitavampiakin" eli "kympintyttöjä".

      Puhun kasin oppilaista, koska sellaisen äitinä on peruskouluaikaan kerta kaikkisen helppo olla. Kun täällä on sellainenkin.

      Yleensä en kouluun sekaannu, noi hoitaa läksynsä jne itsenäisesti, kysyvät apua, jos tarvitsevat ja jos eivät hoida, istuvat sitten koulun jälkeen hoitamassa. Mutta se ei käy, että joka päivä pitää mennä kouluun apuopeksi tai pyörittelemään peukaloita, jäämään vaille opetusta. Ihan jokaisella täytyy olla koulussakin mahdollisuus sen oman parhaansa tekemiseen ja niiden omien unelmien kurkotteluun. Ihan jokaisella lahjakkuudesta tai erityisyydestä riippumatta. Kasin oppilas on se, jolla tämä oikeus koulussa toteutuu.

      Poista
    2. Nyt täytyy kyllä sen verran korjata, että nähtävästi tarkoitat kasin oppilaalla jotakin mitä minä en - kasi oppilas kun voi olla todella suurista vaikeuksista kärsivä ja itsensä sinne kasiin lujalla tahdolla taistelevakin oppilas. Tai supernero, joka lyö kaiken lekkeriksi ja saa "vain" kasin. Tai ihan mitä vaan siltä väliltä. En ymmärrä miksi jotenkin yleistät tämän olemaan niin helppoa. Ehkä tarkoitit sitten vain omaa kasin oppilastasi. Yhtäläillä voisin siis sanoa että kyllä ne tähdet saavat tuikkia kun osaavat itse kiivetä sinne taivaalle. Nimim kokemusta on, eikä tarvittu äitiä :D

      Poista
  5. Sä onnistuit nyt vaan näyttämään toteen sen, miksi tämä aiheena on tabu. Jos meillä todella olisi tasa-arvoinen opetus, ei kenenkään tarvitsesi ihan yksin pärjätä tai olla pärjäämättä vaan jokainen saisi sen tarvitsemansa tuen.

    Ei meillä ole Suomessa varaa hukata tai syrjäyttää yhtään lasta jo peruskoulussa, mutta silti niin tehdään. Eikä sinne taivaalle muuten voi kiivetä tähtien tuikkimista kouluaikana katsomaan, jos se on erikseen kielletty ja estetty.

    VastaaPoista
  6. Mitähän mahdat nyt tarkoittaa?? Nyt en ymmärrä, en todellakaan. Tein mielestäni kaksi vaihtoehtoa mitä mahdoit tarkoittaa, koska en sitä kirjoituksestasi saanut selväksi - yleistystä vai omaa lastasi - ja sitten annoin niihin vaihtoehdot. Ei aihe ole tabu vain siksi että juttu ei luista :D :D :D Tabu = aihe joka on olemassa mutta siitä ei puhuta. Mielestäni olemme kyllä puhuneet, niin sinä kuin minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tabu on aihe, josta ei saa puhua. Se joka puhuu, saa ympäristön paineesta katua sanomisiaan katkerasti.

      "Tabujen kehittymisessä on yleensä kolme vaihetta:

      Asioista vaietaan ylimalkaan.
      Asioista käydään ”kevyttä saunakeskustelua”, mutta se ei johda mihinkään.
      Asian käsittelyä vastustetaan voimakkaasti." Lainaus tylsästi wikipediasta.

      Poista
  7. Mitä aiheen käsittelyä minä vastustin tai kielsin puhumasta? Haloo hei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä tarvitse suoraan kieltää, että asenne kävisi selväksi. (Tosin tässä kohtaa tunnustan, että luen rivien välistä nyt aika paljon, vaikkei rivivälejä edes välttämättä ole).

      Yleinen ilmapiiri on joka tapauksessa se, että ns. lahjakkaiden lasten vanhempien on paras pitää turpansa kiinni, kaikkihan on hyvin kun kersa pärjää koulussa. Kaikki kun siellä ei pärjää edes kohtuuttomin ponnistuksin.

      Mä en tilannut osaavia lapsia enkä niiden tuomia ongelmia yhtään sen enempää kuin tuota yhtä tuen tarvitsijaa. Jos saisin valita, ottaisin vain tuollaisia tavallisia kasin lapsia. Koska niiden koulunkäynnistä on yleisesti hyväksyttyä puhua.

      Jos olisi osannut ennustaa, olis jäänyt lasten kysymyksiin vastaamatta lapsia tyydyttävällä tasolla ja iltasadut lukematta. Vaan kun en osannut.

      Poista
    2. Ikävä kyllä iso osa ihmisistä kuulee ja näkee sen mitä luumee etukäteen olevan. Vähän olen kyllä pettynyt! Otan sen kyllä aika isona mokana, että asiasta keskustelevaa ihmistä syytät siitä ettei asioista saisi puhua! Lahjakkaiden oppilaiden vanhemmat puhukoot aivan vapaasti tästedeskin, olen itsrkin sellainen. Vaan en minä silti suvaitse sitä miten muita mollaamalla omaa tilannetta korostetaan. On muitakin keinoja. Ja minusta lahjakas lapsi ei ole lahjakas jos ei itse löydä sitä juttuaan ja tapasnsa olla ja pärjätä, by the way. Mutta se onkin siis vain mun tulkinta (koulu)lahjakkuudesta.

      Poista
    3. Ja "tavallisien lapsien" asiousta en ole kyllä kuullut juurikaan kenenkään puhuvan! Päinvastoin, ääripäät ne ääntä pitää, tässäkin. Mutta ehkä näen asian eri huudeilla kuin sä...

      Poista
    4. Sä loukkaannut nyt ihan syyttä suotta. Ikätasoaan taitavammalla lapsella, kuten ikätasoisella tai sen alle jäävällä on jokaisella oikeus koulussa oppimiseen.

      Tavallisista lapsista, joiden koulunkäynnissä ei siis ole ongelmaa, ei puhuta, koska näiden lasten vuoksi koulun ei tarvitse tehdä mitään toisin.

      Rivien välistä lukemista on kuitenkin harrastanut lisäkseni joku muukin, jos todella koet, että tekstissä on mollattu muita ongelman paremmin esille tuomiseksi. Siinä on manattu vain äidin fiiliksiä ja kokemusta siitä, että vaikka lasten eteen tekisi mitä tai jättäisi tekemättä, se ei tälle yhteiskunnalle riitä. Tämähän taas ei ole millään tavalla fakta, se on vain yhden äidin subjektiivinen kokemus, jossa haastavampien ja tavallisten oppijoiden äiti ei voi tukea jokaista lastaan haastavampien (ylös- tai alaspäin haastavampien) viedessä resurssit.

      Toistaiseksi en ole kuullut yhdenkään ns. tavallisen (tekstissä kasin) oppilaan valittavan sitä, että koulussa ei opi mitään. TYlsyyttä kyllä ja opittavien asioiden turhuutta, mutta en sitä, etteikö siellä uutta opittavaa omalla ikätasolla riittäisi. Kyllä näitä kasin lapsia ja niiden vanhempia on tielle osunut aika monta. Jos sinä nyt kuvittelit "kasin lapsen" tarkoittavan jotakuta oppimisvaikeuksista kärsivää, niin sitä se ei tässä tarkoita.

      Ja mitä tähän tabu-asiaan tulee. Oppimisen oikeuden vaatiminen jokaiselle oppilaalle ei mun nähdäkseni ole mikään mielipidekysymys. Se oikeus todella on jokaisella, ja jos ei ole, sen pitäisi ehdottomasti olla. Sillä, että jokaisen kerran jonkun avatessa suunsa taitavimpien oppilaiden opetuksen puutteesta nostetaan meteli tavallisten tai erityislasten ongelmista ei päästä asiassa eteenpäin. Sillä vain vaiennetaan keskustelu, joka ehdottomasti pitäisi käydä.

      Keskustelen kanssasi mielelläni niin lahjakkaiden, tavallisten kuin erityistenkin oppimisista ja siitä mitä koulun pitäisi tai ei pitäisi tehdä, mutta yhtään näistä ryhmistä en tahdo lytättävän sillä, että kyseisen ryhmän nyt vain pitäisi pärjätä itsekseen. Kun ei pidä.

      Poista
  8. Onkohan se koulusta ja paikkakunnasta ja opettajista kiinni? Meillä nimittäin oppilaat otetaan yksilöllisesti huomioon. Sen huomasin itse paikan päällä työskennellessä.Nopeimmin eteneville annettiin lisätehtäviä hitaammin oppivat saivat tukiopetusta tarpeen mukaan. Arvosanaksi voin huoletta antaa 9,5...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiinni paitsi paikkakunnasta, myös koulusta ja paimmillaan jopa opettajasta samassa koulussa. Uusi opetussuunnitelma tulee vielä entisestään kasvattamaan näitä koulujen ja kaupunkien välisiä eroja.

      Se on kuitenkin aina kiva kuulla, kun jossain homma toimii.

      Poista
  9. Paikkakunnan, koulun, oppilaan, opettajan, opetussuunnitelman ym lisäksi tässä blogikirjoituksessa on kyse ennen kaikkea vanhemmasta. Ei ole tabu sanoa, että hanki äiti myös oma elämä ja anna lasten kasvaa ja oppia rauhassa.

    VastaaPoista
  10. Minusta lapsi pitäisi siirtää ylemmälle luokalle vanhempien vastuulla, jos esim. suorittaisi jonkun kattavan tasokokeen sen tason asioista, jotka aikoo luokkatasoisesti hypätä yli. Muuten komppaan Kuplaa, kyllä neron pitäisi ihan itse oivaltaa omat eteenpäin vievät virikkeensä, jos tosiaan on muita taitavampi, eli täyden kympin oppilas liki töitä tekemättä. Koulun kuuluu tarjota perusopetus. Extrat hankkikoot kukin itse omalla kustannuksellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylemmälle luokalle siirtäminen kesken tuo tullessaan sosiaaliset ongelmat suunnilleen samalla tavoin kuin tällaisen oppilaan jatkuva käyttäminen vaikkapa apuopena. Mä näkisin ratkaisuna ennemmin tasokurssit tai luokattomuuden, jolloin kukin voisi edetä sitä vauhtia, mikä itselleen on hyvä ja kaikki saisivat oppimääränsä täyteen turhautumatta sen enempää osaamiseen kuin osaamattomuuteenkaan.

      Yksittäisissä oppiaineissa taitavia lapsia on paljon, ja kyllä heillä pitää olla oikeus mielekkäiden tehtävien tekemiseen oppitunneilla. Mun puolesta lapset voivat keksiä virikkeensä toki itse, vaan minä en siellä tunnilla opena ole. Jos ope sanoo, että nämä tehdään ja päättää kaikkien etenevän kirjassa samaa vauhtia niin näiden turhautuneiden oppilaiden itsekeksityt virikkeet näkyy siellä koulussa kyllä häiriönä. Sekään ei ole vanhempien vika, koulussa ne oppilaat ovat open vastuulla ja ohjauksessa, ohjatkoon sitten lapset tekemään jotain ns. järkevää edes välttyäkseen häiriöltä.

      Toisessa päässä sitten tietysti aina nämä heikommat, kun opetus etenee sen hitaimman mukaan ja aika kuluu järjestyksen ylläpitoon opettamisen sijaan, niin eipä tuolla kukaan perusopetusta saa. Muutama viikko opesijaisena saattaisi tehdä aika monelle hyvää.

      Poista