keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Sleeping Beauty

Sain maanantaina yllätyspuhelun kesken kauppareissun. Tätini soitti kysyäkseen, että eikös meidän lapsia taannoin joku balettikärpänen purrut. Purihan niitä. Kaikkia neljää isointa. Hän oli oman tyttönsä kanssa menossa katsomaan Prinsessa Ruususta ja kertoi, että kaksi lippua oli jäämässä ylimääräiseksi, että haluaisikohan meiltä joku lähteä mukaan. Tovi arvottiin, ja niin huomasin istuvani Kirpun kanssa katsomossa katsomassa ihan oikeaa balettia. Ensimmäistä kertaa elämässä, meistä molemmat. Ja taidettiin olla molemmat ihan yhtä lumoutuneita.


 Pahattaren tanssi oli juuri niin pahaenteistä, Syreenikeiju kantoi läpi koko baletin ja hääkohtauksen valkoinen kissa nosti kyllä kadoksissa olleen hymyn esiin.


Kirppu jaksoi hienosti läpi koko esityksen ja taisi mokoma hahmottaa sitä minuakin paremmin. Mä olin vain ihan liian lumoutunut (paitsi baletista, myös siitä, että mukana oli vain yksi omista lapsistani, ja sekin näitä ihmisten ilmoilla ihmisiksi käyttäytyviä).


Tällä kokemuksella taitaa olla tulevaisuudessa luvassa enemmänkin vastaavaa. Rääpäle oli tosin kostanut äidin puuttumisen kiljumalla kolme varttia... Mies kuitenkin tovin manailtuaan, ettei ikinä enää, myönsi, että tällainen irtiotto taisi tulla just eikä melkein oikeaan aikaan.

Paremmalla onnella huomiseen, peli on ehkä hävitty (tai luovutettu), mutta elämä jatkuu.

34 kommenttia :

  1. Hei minäkin olen seurannut blogiasi jonkin aikaa ja erikoista, että valitetaan anonyymien kommenteista, kun kuitenkin esim tukipalstalta tänne kuka tahansa voi tulla. Silloin täytyy olla avoin ottamaan myös ajatuksia vastaan ja hyvin olet niistä selvinnytkin.

    Erikoista on myös se, että tukipalstalta kirjoitellaan narsistin naimisesta ikään kuin lyöden diagnoosi, että entinen miehesi on ollut narsisti ja sinä uhri. Itse en tiedä omasta eksästäni mikä oli, mutta minulla ei ole oikeutta häntä diagnosoida. Mutta väkivallan uhri olin. Erosta on jo useita vuosia. mutta en olisi voinut kuvitellakaan meneväni jo uuteen suhteeseen. Saati sitten jättää lapsia miehen hoitoon ja lähteä balettiin...?! Hyvä tietysti jos voit sen tehdä, mutta kuinkahan kauan nykyinen miehesi jaksaa.. Totta kai hyvä jos jaksaa palvoa sinua, mutta pyydän - älä sekoita näitä asioita narsistien tuki palstalle. Uhrina olo on jotain aivan muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakaan ei ole mitään oikeutta lyödä diagnoosia, enkä niin ole tehnyt. En myöskään ole koskaan eilistä ennen käynyt narsistien uhrien tuki-palstalla, eilen kävin katsomassa. En tiedä, mitä siellä kirjoitetaan tästä blogista, enkä edes sitä, kuka tämän on sinne linkittänyt. Vieraskynän linkit toimivat kuten Markus on pyytänyt, eikä teksti kertonut minun tarinaani. Ikävää, että lukijoille on jäänyt sellainen mielikuva.

      Nykyisellä miehelläni on omat ongelmansa ja minulla omani, molemmat tiesimme toistemme ongelmista (vaikka tuskin täysin niitä ymmärrämme vieläkään, voi olla, ettei koskaan)

      Se, että voin jättää lapset (niin edellisen kuin tämänkin suhteen) miehelle, ja luottaa, että ne tulevat hyvin hoidetuksi (ja nehän tulee), kertoo kuinka pitkälle toipumisessa on päästy, ja miten perhedynamiikka on muodostunut. Normaalissa perheessä lapsista kantaa vastuun sekä nainen että mies. Niin myös toimivassa uusperheessä.

      Poista
  2. Minusta kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisen elämää, tsemppiä SanKari tähän "pyöritykseen". Ja ihanaa, kun sait viettää aikaa yhden lapsen kanssa kahdestaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Kirppu parka, joka keskimmäisenä ja ongelmattomassa iässä meinaa jäädä jalkoihin, oli kyllä kahdestaan pääsemisestä ihan ikionnellinen <3 Joka muksu tarttee aikaa vanhempansa kahdestaankin.

      Poista
  3. Anonyymille tiedoksi, että se taisin kyllä olla minä joka moitti anonyymiä siitä ettei millään allekirjoita kommentteja joita jakelee kuitenkin muiden elämästä. Nih. Eri asia puhua anonyyminä jostain ilmoista tai sellaisesta, kuka sitä välittäis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sopiihan sitä anonyyminä kommentoida, ei siinä. Kun se kommentointi vaan olisi sitten samaa tasoa, kuin olisi, jos nimimerkillä huutelisi, niinku vaikka Kupla tässä. Ja erimieltäkin saa olla, kun vaan on eri mieltä silleen fiksusti toisia haukkumatta ja kaikn tietävää esittämättä ;) Anojen huutelijoiden kommentointi on toki sikäli ihastuttavaa, että lukijakäppyrät nousee ihan uusiin ulottuvuuksiin, vaikkei ne tuo lisää muuta kuin viihdearvoa...

      Poista
    2. Ei väkivallan uhrin kannata nimellä kirjoittaa, jos on vielä lapsia, kenen puolesta olis hyvä pysyä hengissä.

      Poista
    3. No se. Sulla on varmaan takana enemmän ja rankempaa... Tai joku muuten mennyt eri lailla. Kaikki kuviot kun eivät ole samanlaisia vaikka ne olis millaisia ja miten rankkoja.

      Poista
    4. Niin tilanteita ei koskaan kannata liikaa vertailla. Koettelemuksia riittää kaikilla eikä kannata turhia erimielisyyksiä järjestellä. Katsotaan kaikkea kaunista ja hyvää, mitä elämässä on ja niillä vähäisillä voimilla, mitä vielä on, tartutaan niihin. Selviydytään kyllä. Kun on tännekin asti selviydytty.

      Poista
    5. Päivä kerrallaan, joskus vielä lyhyempi hetki, valvontakameroilla ja turvaketjuilla. Niillä on menty. Aikansa kutakin, mutta siitä, mitä todella haluat ehdä (oli se sitten vietää aikaa lapsen kanssa kahdestaan esim baletissa tai mitä vaan) ei kannata luopua. Varmistaa vain sen turvallisuuden. Pelon vuoksi en suostu jäämään vain kotiin, vaikka kaikkeen en voikaan lähteä. Lapsetkin tarvitsee mahdollisimman normaalin elämän, ja kun se vihdoin saatiin viime keväänä, alkoi selvä parantuminen, nimenomaa lapsissa.

      Poista
  4. Mä säälin sua. :( olet kyllä todella pahasti harhainen. Suosittelen psykiatrilla käyntiä ja tunteiden purkamista ammatiauttajalle. Pelkotilat eivät ole mitenkään leikin asia, mutta jos kuvittelet exäsi tulevan melkein 200km päästä yht'äkkiä pahoinpitelemään sinua (vaikka sinulla onkin ritarillinen mies suojelemassa prinsessaansa), niin väitän kyllä ihan näin maallikkona, että kaikki hissit ei taida viedä vintille asti. Toivon todella, että saisit apua sairauteesi ja miettisit, mitä kirjoittelet tänne julkiselle blogille. On kuitenkin mahdollista, että lapsesi lukevat tätä runokokoelmaa. Mitähän he ajattelvat, kun lukevat, että äiti syyttää heidän isäänsä narsistiseksi pahoinpitelijäksi? PS. Pahoinpitelystä kannattaa tehdä AINA rikosilmoitus. Ja valheellisten asioiden julkinen esittäminen on kunnianloukkaus. T: Huolestunut kansalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on poliisille viety, joka kerran. Valheellista tietoa täällä ei ole. Narsistisyytöksiä täällä ei ole muualla kuin anoissa kommenteissa. Niin kuin vaikka tässä sulla.

      Ja kummasti ne episodit tuppaa olemaan lastenvaihtojen yhteydessä tai jopa meidän eteisessä, ettei se nyt mukuloille kummosena järkytyksenä tule, jos täältä lukevat. Sitten ei varmaan auttais kun vetää faktat pöydälle mustana valkoisella, viranomaistekstinä.

      Poista
    2. Piti lisäämäni, kun noin tarkkaan luulet tietäväsi, niin kuulut niihin, joilta asiat on aikanaan tarkoituksella salattu. Sitä onkin sitten hyvä siellä anona istua miettimässä, miksi niin.

      Poista
    3. Entisenä ja nyttemmin merkityksemättömänä henkilönä haluan sanoa, että tåmåbon julkinen blogi, jota lapset, sun ex ja kuka vaan voi lukea. Sulla on täällä kuvia, joista selviää tutuille, puolitutuille ja sut tunteville sun henkilöllisyys. Mikäli näitä pahoinpitelyjä ja muita on taustalla oikeasti, niin tunnistamattomuuden ja perheen turvallisuuden vuoksi kannattaisi nää väkivalta-asiat puhua muissa foorumeissa, jotta sun ex ei pääse aiheuttamaan teille enempää vahinkoa tai ainakaan saa syytä siihen. Edellinen anonyymi taisi hakea samaa, mutta turhan kärkevästi... Mutta huolissaan ollaan.

      Poista
    4. Se on tiedossa, että henkilöllisyys selviää. Aiemmin ei näistä asioista ole täällä tapahtumina puhuttu, mutta nyt kaikki revittiin kommenteissa esiin. Valitettavasti tunnetasolle tarkoitetut tekstit eivät sitä enää ole. Olisin toki voinut jättää kaikki kommentit julkaisematta... tai vastaamatta ja syyllistyä samaan kuin moni muu bloggaaja. Tällä hetkellä sekä oma että lasten selkä on turvattu.

      Julkisen kirjoittamisen sijaan kannattaisi olla huolissaan siitä, että tällaista voi ylipäätään tapahtua ilman, että kukaan sitä tietää tai ketään oikeasti kiinnostaa.

      Poista
    5. Tarkoitin sitä, ettet antaisi entisellesi syitä ainakaan ruokkia raivoaan lisää. Asiat täytyy purkaa, mutta valitettavaa on se, että niin entiset, kun nykyisetkin tutut kuitenkin lukevat tätä ilmeisesti ja ottavat kantaa. Luulen, että jokainen yrittää päästä kärryille tilanteesta, mutta ehkä joskus on parempi jättää joitain kommentteja julkaisematta ja olla ottamatta niihin kantaa. Eritoteen siinä vaiheessa, kun kyseessä on oma ja lasten turvallisuus. Monet perustaa esimerkiksi ihan erillisiä blogeja purkaakseen väkivaltaista suhdettaan ja pitävät sitten julkista blogia arjestaan ja kaikesta muusta.
      Voimia kuitenkin, kuulostaa mahdottomalta tilanteelta kaikin puolin ja harmi, että kaiken piti mennä niin kuin meni.

      Poista
    6. Nämä siis esimerkkeinä, joihin ei ole pakko tietenkään tarttua. Luulen, että monelle se tieto, että joku on ollut väkivaltainen voi ehkä hieman olla liikaa, eivätkä he välttämättä halua uskoa sitä todeksi, etenkin jos kyseessä on ihminen, jota on pidetty kaverina. Etenkin jos henkilö ei ole ollut väkivaltainen muita kohtaan, niin sitä on varmasti ulkopuolisten vaikea hyväksyä tai ymmärtää, koska he eivät ole joutuneet sitä tuntemaan nahoissaan, mitä sinä olet.

      Poista
    7. Terapiaahan tässä on takana vaikka kuin, eli se, mitä julkinen sektori tarjoaa. Valitettavasti loppuu aina lyhyeen, Kun: "Ei voida auttaa, koska johtuu olosuhteista". Yksityiseen ei ole varaa.

      Niinpä ei auta kuin muuttaa olosuhteita. Harmillista, että jotkut kokevat sen niin, että muuttuvat merkityksettömiksi.

      Poista
    8. Valitettavasti olen myös yksi niistä, jotka eivät tee valitsemispäätöksiä nettikirjoittelun perusteella. :( Kaikilla on oikeus tietää totuus, mutta jokaisella on oikeus myös kokea asiat tavallaan. Itse olen kokenut elämässä kaikkea hyvässä ja pahassa. Sananvapaus on myös vastuuta ja siksi toivon, ettet ruoki entisesi mahdollista raivoa, mikäli hän tätä lukee ja mikäli lukee, niin siitä voi tulla lisäongelmia, vaikka hänestä nimettömänä puhutaankin, mutta kaikki jotka edes tietävät asianosaiset osapuolet tietävät myös sen, että totuuksia on yhtä monta, kuin kertojaakin. Totuushan on jokaisen oma käsitys ja siksi läheisistä kannattaisi pitää jollain tasolla kiinni, eikä potkia heitä pois läheltään. Se vanha sananlaskukin menee niin, että: "Pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä."
      Ymmärryksen puutteessa ja siihen lisättynä hämmennys ilmenneistä asioista voi ajaa monet tekemään kummallisia ratkaisuja. Miten he olisivat voineetkaan tietää, jos heille ei kerran kerrottu?

      Poista
    9. Lisättäneen vielä, että usko ihmisen hyvyyteen erottaa meidät eläimistä. Ei kukaan halua uskoa kaveristaan pahaa nettikirjoittamisen perusteella. Etenkin kun asia nousee esiin siinä vaiheessa, kun erosta on kulunut huomattava aika.

      Poista
    10. Onneksi kenenkään muun ei tarvitse enää valita, olen valinnut itse. En pidä lähellä ihmisiä, joiden lähellä olosta jää vain paha olo. Ja esiinhän tämä nousi, koska... niin.

      Poista
    11. Ihmiset, jotka tuntevat minut irl, ovat nämä vuodet voineet tulla kysymään, mitä oikeasti tapahtui, ja miten menee nyt. Kysyjiä ei ole jonoksi saakka riittänyt, ja jokaisen kysyjän kanssa on asiat läpi käyty. Sähköposti ja puhelin toimii edelleen, ja sähköpostitse voi muutkin uteliaat lähestyä. Jos puhelin on kiinni, siitä on akku loppu, ja jos siihen ei vastata, on täällä joku liikkuvien osien akuuttitilanne päällä. Soitan takas, kun ehdin. Simppeliä. Ja meidän ovikellokin toimii, mutta harvoinpa sitä on aikuiset soitelleet.

      Poista
    12. Jokainen tekee, niin kuin oikeaksi kokee. Toivon vain, ettet kadu viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden jälkeen ratkaisuasi. Elämää on kaaoksen jälkeen ja raunioilla voi olla yhtäkkiä tyhjää. Mutta jos tiedät sisimmissäsi tehneesi oikein, niin sitten se on oikein.

      Poista
    13. Siis tilannehan on kuin raivo siitä, ettei kuopuksen sivuäänestä kerrottu. Kumpaan kysymykseen se olisi pitänyt kertoa, sukupuoleen vai nimeen?

      Poista
    14. Omaa ehdottomuuttaan saattaa katua, kun aikaa on kulunut. Kriisit päättyy aikanaan. Silloin voi kaivata elämäänsä jotain, mitä ei nyt kaipaa... Tiedän kokemuksesta sen. Ennemmin vedenvärinen sopu, kuin pulska riita,
      Jokaisen aikuisen elämään mahtuu isoja ja pieniä kriisejä ja sitä ei välttämättä aina tule ajatelleeksi, että ovikelloja soiteltaisiin tai puhelinta tai sähköpostia hyödyntäisi. Mikäli tarvettaan ei tuo esiin, voi ulkopuolinen uskoa toisen haluavan olla rauhassa.

      Poista
    15. Aika usein tuhkasta myös nousee jotain kauniimpaa ja aidompaa. Jos joidenkin ihmisten kanssa elämä on pelkkää kriisiä, milloin pientä, milloin suurta, eikä koskaan edes sitä perushyvää, mitä siitä pitäisi jäädä kaipaamaan?

      Saman läheisten "se tahtoo varmasti olla rauhassa" reaktion näkee kuolemassa, sairastumisissa, lapsen syntymässä... Ne harvat "mä oon täällä, jos tarvitset"-sanat, ne on kullan arvoiset. Muulla ei ole merkitystä.

      Poista
    16. Kaikella on joku merkitys. Sen huomaa, kun sen aika on.

      Poista
    17. Joskus se on vain oppiminen ja kasvaminen ihmiseksi, jollaiseksi muuten ei voisi. Tässä tapauksessa toivottavasti jo vihdoin mahdollisuus myös terveempiin ihmissuhteisiin, kun aika ei mene enää turhiin kriiseihin ja tyhjänpäiväisiin juoruihin tai niiden kohteeksi joutumisen välttelyyn.

      Poista
    18. Ehkä se on juuri sinun kompastuskivesi, että ilmaiset itseäsi siten, että siitä ymmärtää, että vähättelet muiden asioita suhteessa omiin asioihisi. Olen pahoillani, että sanoin sen näin suoraan. Mutta voimia ja jaksamista sinne.

      Poista
    19. Se on kyllä ihan totta, naapurin kummin kaiman käärmeen hankinta ei mua kiinnosta, ja se on mun ongelma, ihan ehdottomasti. Tästä ollaan samaa mieltä <3 Jaksuja sinnekin.

      Poista
  5. Olen vain huolissani, että lapset eivät joudu kärsimään sivussa. Pahoittelen huonoa ilmaisua ja toivon tottakai, että lasten lisäksi myös sinulla on turvallinen olla. Mielestäni kenenkään ei tarvitse kärsiä pelkotiloista oli ne sitten aiheellisia tai aiheettomia. Hyvää jatkoa ja tsemppiä kuitenkin kaikille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset on saatu turvaan, toistaiseksi. Pahoittelen yhtä lailla omaa kärkevääkin vastakommentointia, alkaa vain mennä kuppi nurin "paremmin tietävien" kanssa. Sen paljonko toisen kengät hiertää voi tietää vasta, kun niissä on kiivennyt tunturiin, käynyt rotkon pohjalla ja selvinnyt vielä takaisin kotiin.

      Poista