lauantai 20. syyskuuta 2014

Lapset ja raha

Lueskelin tässä Rääpälettä syöttäessäni keskusteluja teinien viikkorahoista ja siitä, mitkä menot kuuluvat teinin, mitkä vanhemman maksettavaksi. Samalla jäin pohtimaan, kuinka kasvattaa lapsesta vastuullinen rahankäyttäjä.

Esikoinen on neljänneltä luokalta lähtien saanut kuukausirahan 20€, jolla pitää maksaa kaikki kavereiden kanssa tehdyt mäkkireissut, uinnit ja ylimääräiset pikkuostokset. Lisäksi aika vakiona on saanut puheaikaa 10€/kk. Viime kesäksi kuukausiraha jäädytettiin, mutta tuollaiset menot maksettiin sitten aina pyynnöstä. Saattoipa tulla kalliimmaksi kuin kuukausiraha... Nyt pitäisi palata takaisin kuukausirahaan ja aloittaa se myös Toiselle, jonka pikkumenot ovat nousseet sille tasolle, että rahankäyttöä olisi hyvä opetella.

Olen pitänyt ihan itsestään selvänä, että vanhemmat maksaa:

- harrastukset (nuo uimahallireissut on kyllä kaksipiippuinen juttu... harkitsen ostavani sarjalipun kaikille tenaville yhteiseksi)
- pakolliset vaatehankinnat (joskus jopa jotain extraa)
- kouluun liittyvät menot
- kaiken, mitä tehdään vanhempien aloitteesta
- hygieniatarvikkeet (jopa meikit tiettyyn pisteeseen... ne tosin lahjoina yleensä)
- ruuan
- kavereiden synttärilahjat

Lista olisi varmaan loputon.

Vanhemmilla tuntuu olevan kovin erilaisia tapoja suhtautua lasten viikko/kuukausirahoihin ja siihen, mitä lapsen tulee niistä maksaa. Joku maksaa kotitöistä ja koenumeroista, joku antaa rahaa vain pyydettäessä, toiset puolestaan antaa rahaa paljon ja lapsen pitää maksaa sillä kaikki...

Silti en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun joku äiti tosissaan pohti, että jos maksaa tyttärelleen terveyssiteet, niin pitäisikö pojalle maksaa kondomit. Meillä on vessassa varasto siteitä, käyttäköön kuka tarvii. Ja ne kumit on tarkoitus laittaa kylppärin kaappiin, sellaisella volyymilla, ettei kukaan huomaa, jos niitä sieltä katoaa. Puhaltakoot niistä vaikka vesi-ilmapalloja jos niikseen tulee.

Millaiset on rahakäytännöt muilla?

23 kommenttia :

  1. Meillä kumpikin iso saa 20e kuukausirahaa. Ja sen lisäksi maksetaan pitkälti samat mitä säkin luettelit. Yritän kannustaa lapsia säästämään esim uuteen kännykkään tai läppäriin ym isoon ja kalliimpaan. Jotta vähän osaisivat hahmottaa että tuollaisiin kalliimpiin ei niin vaan rahat irtoa tosta noin vaan. Aikuisellakaan. Toisella säästäminen sujuu paremmin kuin toisella.

    Nää raha-asiat on musta kamalasti hankalia. Rajoja on vaikea vetää ja rahankäyttö on musta kovin hankala kasvatuksen aihe. En halua omille lapsille yhtä tiukkaa kasvatusta mitä itsellä oli koska se ei hyödyttänyt yhtään mitään. Päinvastoin. Yritän tarjota omille lapsille jonkin sortin ahaa-elämyksiä rahankäytöstä mutta ei se helppoa ole sekään. Koska rahaa on nykyään aika vaikea hahmottaakin. Lapset ja nuoret näkee pääsääntöisesti vanhempien käyttävän muovirahaa ja lasten omakin raha on lähinnä tilillä. Mä koen rahankäytön vaikeaksi aikuisenakin. Lähinnä yritän ehkä opettaa ja kasvattaa että raha ei tuo onnea mutta että rahan mukana tulee tiettyjä velvollisuuksia ja että se on tänä päivänä tärkeä vaihdon väline. Laskut ja muut pitää hoitaa alta pois ja olla vastuullinen rahankäyttäjä, joskaan nyt rahan kanssa ei aina tarvitse olla tiukkapipoisena. Saa hemmotella itseään mutta onnea ja hyvinvointia ei voi ostaa. Vaikeaa, vaikeaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se jatkuva keskustelu siitä, että raha ei kasva puussa (ja Täystuhon kysymys: "Miksei?")

      Koululaiset tuntuu jo ainakin jotenkin käsittäneen, että kaiken sen saa, mitä oikeasti tarvii, mutta haluamisia joudutaan miettimään. Ja että jokainen saa vuorollaan. Eikä kaikkea tarvi edes saada...

      On aloitettu myös keskustelut tulevista ajokorteista (oletukselta joutuvat maksamaan ne itse, mutta jos maksetaan yhdelle, niin maksetaan muillekin). Ja sitäkin on yritetty esimerkin nojalla opettaa, että rahaa saa tekemällä töitä. Että jos on vaihtoehtona tehdä töitä tai olla kotona tekemättä mitään, niin tehdään töitä...

      Juu ei tosiaan ole helppoa.

      Poista
    2. Siitä unohin ylle kirjoittaa että meillä lapset ei saa ylimääräisiä rahoja esim tekemällä enemmän kotitöitä. Mä en suostu niistä maksamaan koska musta ne kuuluu jokaiselle perheenjäsenelle. Iän mukaan katsotaan että mitä kaikkea voi tehdä. En ole koskaan täysin ymmärtänyt sitä miksi lasten ei tarvitsisi tehdä kotitöitä, ainakaan niin että niistä ei maksettaisi. Yhteistä hyvinvointiahan ne edistää. Plus musta sekään ei ole validi syy että lasten ei tarvitsisi osallistua koska he eivät ole valinneet sitä että ovat osana perhettä, että aikuiset ovat päättäneet perustaa perheen ja siksi kotityövastuu olisi heillä. Musta tuolla tyylillä kasvaa juuri niitä persoonia jotka ei suostu tekemään mitään ylimääräistä koska se ei kuulu työnkuvaan.

      Poista
    3. Ei makseta kotitöistä meilläkään. Koska tämä ei ole hotelli. Eikä niistä kotitöistä mullekaan kukaan mitään maksa ;)

      Poista
  2. Samma här, kotitöistä ei makseta! Mutta meillä on täällä farmilla ollut muita hommia, kuten aidan maalausta (yksi tytär itse ehdotti urakkaa ja sen sai), auton satunnaista siivousta ja muita sellaisia ja niistä on etukäteen sanottu summa joka tulee. Muuten meillä on (isoimmasta päästä) pikkuhiljaa opetelleet käymään meidän duunipaikalla hanttihommissa ja sieltä saavat tietysti oikeata palkkaa, kun ovat sen ikäisiä. Meillä kans me aikuiset maksetaan perusvaatetus ja perusmenot, omilla rahoilla saavat tehdä mitä haluavat. Meillä täällä maalla rahankäyttö on lapsilla vähän erilaista, kun jos meinaa mennä hampurilaiselle tai vaatekaupoille, niin sinne pitää meidän kuskata heidät ja ihan joka oikusta ei lähdetä :D Herätemenoja ei tule oikeastaan kellekään. Niinpä sen jonka shoppailuhammasta eniten kolottaa onkin aika olla luova ja harrastuskuskaamisten yhteydessä autoon tunkee porukkaa joskus kuin pipoa. Mä haluaisin kans, että lapseni oppisivat rahan arvo, muttei niin että se määrittäisi heidän onneaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuommoset sun luettelemat hommat onkin sellaisia mistä voi mun mielestä maksaa. Mut mun vanhin kertoi esimerkiksi että jos sen yksi kaveri petaa sänkynsä niin saa siitä 8 euroa. Siis joka kerta?!?!??! Mitä ihmettä!!!? Tuo on just se tyyli millä mä en halua kasvattaa. Jos ei sitä sänkyä halua pedata omaa silmää miellyttääkseen niin onko toi nyt se tapa millä se sängynpetaus murjotaan läpi? Kyllä joo myönnän minäkin lahjovani lapsia mutta vähän eri asioissa. Meillä ei sänkyjä tarvitse pedata joka päivä ja muutenkin Kaksikolla on aika "vapaat kädet" oman huoneensa suhteen. Mutta kumpikin on aika kantapään kautta kokenut sen että oikeasti pääsee helpommalla pitkällä juoksulla kun niitä lakanoita vähän korjailee ja ylipäätänsä yrittää vähän katsoa että kaikki kamat olisi paikoillaan. Ei tarvitse aloittaa kamalalla raivauksella ennen imurointia ;) Vaikka heillä on tosiaan oman huoneensa suhteen aika vapaata niin siitä ei edes neuvotella nykyään että osallistuvat esimerkiksi koko kodin imurointiin. Meillä ei olla asiaa vain ilmoitettu vaan ihan oikeasti on keskusteltu teinien kanssa että tämä meidän arki ei valitettavasti pelaa niin että kaikki on vain meidän aikuisten harteilla. Me ei selvitä tästä vain kaksin. Että me tarvitaan apua ja koska hekin ovat perheenjäseniä niin he auttavat. Monesti saavat vähän vaihtoehtoja josta valita (imuroitko mielummin vai teetkö ruoan vai vietkö Kolmosen ulos siksi aikaa että saa imuroitua). Roskien vienti on kokonaan Kaksikon harteilla ja siitä nyt välillä nurisevat mutta muuten meillä ei viime aikoina ole rutistu. Kun hommat on perusteltu eikä vaan saneltu niin se on auttanut.

      Mäkin haluaisin että saisin pojat välillä johonkin hommiin mun duuniin. Musta olisi tosi hyvä kun näkisivät sitäkin maailmaa. Vaan työnantajan puolesta ei onnistu koska pitää olla täysi-ikäinen. Ne hommat mitä alaikäisille olisi on sitten sitä tasoa että eivät liity siihen varsinaiseen työhön mitenkään. Toki olen sitä mieltä että voivat tutustua hanttihommiinkin mutta omassa duunissa haluaisin että pääsisivät näkemään vähän nimenomaan sitä mun työtä. Ja se siis ei onnistu.

      Ai että, mäkin niin haluaisin asua maalla :)

      Poista
    2. Huh! Mäkin haluan 8 euroa pedin petauksesta!! :D Joo mä valitettavasti tiedän kans tapauksia, jossa oman astian tiskialtaaseen viennistä maksetaan... Mä meen niin sanattomaks tollasissa tapauksissa (parempi onkin :) ) Meillä isommat pitää huoneitaan itse omansalaisessa kunnossa, yhteisiä tiloja pidetään yhdessä, kuten teilläkin. Pitkään mun haave oli, että hommat tehtäisiin ilman mun kehotuksia, jotenkin ideaalissa maailmassa se menis niin. Mutta tässä tosielämässä täytyy sanoa ja täytyy ehkä myös osata olla närkästymättä siitä että sanomaan joutuu. :)

      Poista
  3. Hankalia kysyt. Paljon ollaan tätä pohdittu puolison kanssa ja keskusteltu sopivista linjavedoista. Vielä ei ehkä ihan yhteistä linjaa tämän asian suhteen olla löydetty. Aika erilainen lapsuus kotitöiden mutta myös rahan saannin ja käytön suhteen.

    Vaikken nyt itseäni kotiorjana pidäkään, niin kuten olen kirjoittanut: Sitä tekemistä kyllä riitti enkä omille lapsilleni halua samaa. Mutta jotain hyvää väitän silti olleen rahankäytön oppimisessa omalla kohdallani.

    Meilläkin maksettiin euro-2 (10 mk) viikkorahaa lapsena ja kotityöt kuului kaikille. Mutta sitten summa kasvoi ja työmäärä lisääntyi. Nuorimpien sisarusten syntymän jälkeen tosiaan sen kokkaamisen, leipomisen, siivoamisen, pyykkäämisen, perunan laiton, perunan noston, heinätöiden, marjanpoiminnan, kasvimaan perkkauksen, jne lisäksi tuli tosiaan ne vauvan ja taaperon vahtimiset aamuin illoin ennen ja jälkeen koulupäivän. Peltotöitä ja navettatöitä unohtamatta. Murkkuiästä eteenpäin sain siis n. 200 euroa kuukaudessa (jos vain muistan oikein, kyllä aika iso summa). Sillä ostin omat tavarat puhelimesta vaatteisiin, mopon/kevarin polttoaineeisiin, puhelinlaskuihin, omiin menoihin jne. Soittoharrastuksen vanhemmat maksoivat. Joten kyllähän tuosta meni säästöön aika hyvin alussa, kun olin muutenkin pihi ja vihasin shoppailua. Toki moottoripyörä ja politiikkaharrastus veivätkin hyvin rahaa. Mutta samoilla säästöillä kustansin myös oman läppärin, jenkkivaihtoreissun ja omaan kotiin muuttaessa hankitut tavarat sekä intin ajan elämisen (päivärahat ei omillaan asuvalla riitä).

    Kesätöitä ei sitten ollut koskaan mahdollista kodinulkopuolella tehdä. Maatalouslomittajana tosin toimin kodin ulkopuolellakin toisinaan koulun loma-ajoilla ja lukion loputtua.

    Puolison taas ei ole tarvinnut tehdä lapsuudessaan mitään. EI tosin ole tullut rahaakaan. Ja itse joutuivat hommaamaan rahat ajokorttiin. Meilä vanhemmat maksoi ne.

    Omille lapsille haluaisin kyllä opettaa rahankäyttöä juurikin niin, että saavat isomman summan (pikkuhiljaa kasvaessa) ja sillä maksavat yhä isomman osan omasta "elämisestään". Toki ruoka ja esim. perushygienia (kondomeista siteisiin ja perusshampooihin) maksettasiin. Ja jos tässä joskus molemmat ollaan töissä, niin että pakollisten menojen jälkeen jää rahaa, niin on tarkoitus perustaa rahastot, joista sitten kustannetaan mm. ajokortit lapsille ja annetaan pesämuna, kun muuttavat omilleen. Mutta sitä ennen tosiaan se rahankäyttö, kotityöt ja ruoanlaitto sekä perus tekniset työt (lampun, renkaiden ja öljynvaihdosta nikkarointiin ja napin ompeluun) olisivat hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tänään pyytänyt esikoista tyhjentämään tiskikoneen ja istumaan suunnilleen vartin ulkona pienten seurana (laitoin ruokaa just silloin, aidattu piha & mies selvitteli riidat), Toista ja Kirppua siivoamaan omaa huonettaan & hytkyttämään n. vartin vauvan vaunuja (koska meillä oli kahden oman tappelevan lisäksi vielä 3v kummityttö hetken leikkimässä ja se ruoka...). Ei kuulosta pahalta musta tää lasten työmäärä ;)

      Poista
    2. Työmäärästä en tosiaan tiedeä, mutta rahankäyttöä haluaisin opettaa omille lapsille samaan tapaan. Siis että annetaan kuukausiraha, joka ehkä pikkuhiljaa kasvaa ja jolla pikku hiljaa kustantavat enemmän ja enemmän sitä omaa elämistään - ja opettelevat säästämää ja jättämään pesmunaa esim. omaa asuntoa/autoa varten. :)

      Poista
  4. meillä muksut saavat pientä kuukausirahaa, ja kotihommat eivät sisälly hintaan :)
    Kotitöistä ei siis makseta.

    Siitä pienestä kuukausirahasta maksavat omat hömpötyksensä, joskin olen pohtinut, pitäisikö summaa tarkistaa kun nykyajan hömpötykset ovat niin kalliita (leffat esim., ja mäkkärikeikat!)

    Kotihommilla en rasita; mutta kun ilmoitan että vessa-imurointi-moppaus, niin hommien on parasta olla tehtynä...
    Oman läävän kunnosta jokainen vastaa arjessa itse, mutta siinä pätee sama kuin yhteisissä asioissakin: kun käsky käy, on huone todella siivottava. (tai suuri musta jätesäkki alkaa puhua)

    Talousneuvotteluja käydään aika-ajoin, lähinnä nuorimmaisen kanssa. Yleisperiaate on se, että mitä enemmän rahaa nuorisolle annetaan, sitä enemmän heidän pitää niistä rahoista itse rahoittaa. Nyt kun kuukausiraha on varsin pieni, on pääsääntöinen rahoitusvastuu meillä aikuisilla.
    Ja kotitöiden suhteen on meillä aika liberaali käytäntö siinäkin: niillä ei nuorisoa kohtuuttomasti rasiteta. Mutta siinä vaiheessa kun pyyntö on esitetty, se on syytä toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoinen meillä yritää neuvotella ylöspäin. Ei (ainakaan toistaiseksi) tipu. Jos on joku rahan tarve, niin rahaa kyllä voi saada ihan pyytämälläkin, kunhan selvittää rahankäyttönsä. Joutuvat ainakin oppimaan luovuutta, kun keksivät valheet siitä, mihin rahaa tarvii...

      Poista
  5. meillä ei makseta kuukausi-rahaa eikä normaali koti-töistäkään..Urakka-luontosista maksetaan(kuten talon suur-siivous,saunan siivous jne) puhelin-liittymästä 5.n on kuukausi-maksu sen 10 euroo.
    kantapään kautta sitä on joutunu ite opettelemaan rahan käytön,nyky-lapset/ nuoret tahtoo kuvitella,että haluamansa saa heti kun haluaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän paljon on niitä, jotka saa kaiken haluamansa. Mut sit on se toinen ääripää, joka ei koskaan oikeasti (eikä vaan omasta mielestään) saa mitään. Nämäkin ovat kyllä saaneet kaiken (rahalla ostettavan) oikeasti haluamansa, muttei suinkaan heti. Aika järkeviä on ne toiveet, jotka odotusajasta huolimatta kestää :)

      Poista
  6. Kondomit ja terveyssiteet ovat kyllä hieman eri asia. Kuukautiset tulee joka kuukausi, haluat tai et. Kondomit liittyvät seksiin ja niitä pitäisi verrata sitten tyttöjen ehkäisypillereihin, laastareihin tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mieltä minäkin. Esimerkki siis poimittu aihevapaan (oujee!) keskustelusta jostakin, kun äiti parka tosissaan pohti, että eikö se nyt ole pojalle epäreilua, jos tytölle maksetaan siteet... no ei musta ole yhtään epäreilua.

      Seksistä on varmaan oma postauksensa kirjoitettava jossakin välissä, mutta eiköhän ne kumit kaapissa ole hyvä idea, vaikka kuinka näille sanoisi, että säästelevät siihen oikeaan tai ainakin kunnes kehtaa ostaa kuminsa itse.

      Poista
    2. Niin, ja kondomeja tarvii tytötkin, ihan siinä missä pojat. :D Tytöillekin pitää opettaa valveutuneisuutta ehkäisyasioissa, ei ehkäisy oo pelkästään poikien asia. :P Kuukautisille ei mitään voi ja se on pakollinen meno, samoin kun tytöillä on kaikenmaailman hoitoaineet/hoitosuihkeet ja pojat pesee hiuksensa samalla saippualla, jolla vartalosakin (keskimäärin siis). Naiset nyt vaan tarvii enempi tavaroita monesti.

      Mut enpä usko, että pojat hirveesti itteensä ottaa, jos tytöt saa terveyssiteitä ja hoitoainetta. :D Siellä ne on kylppärissä tarvittaessa myös poikien kokeiltavana. ;)

      -Myy-

      Poista
    3. Tuo terveysside - kondomijuttu on tosiaan ihan naurettava. Näin omasta mielestä. :D Siis todellakin ehkäisy kuuluu molemmille, joten kortsut molemmille. Ja jos pojat haluaa tasa-arvon vuoksi siteet, niin mikä jottei!

      Tämä nyt vähän liippaa sitäkin, kun intissä pojat aina välillä nosti esiin sen kuinka on epäreilua että naisten päiväraha on 40 snt suurempi. Ihan totta. Onhan se pirun epäreilua. Mutta kun, ne todellakin on laskettu niihin hygieniatuotteisiin ja naisten alusvaatteisiin (esim. urheiluliivit), joita PV ei kustanna. Kalsareitahan naisetkin voi käyttää siinä missä miehetkin. Ja on muuten ihan pätevät.

      PV kyllä kustantaa sukupuoleen katsomatta lääkkeet, vaikka onhan sekin toki epäreilua, että toisille niitä ei tarvitse kustantaa. Siitä sitten taas voisi kyllä keskustella onko oikein että palveluksessa oleville naisille kustannetaan ehkäisypillerit vaikkei siihen ole varsinaista lääketieteellistä syytä. Toki sitä perustellaan sillä, että ehkäisyvälineet on halvempia kuin palveluksessa olevan raskaaksi tulo - ja sillä että palveluksessa oleva voi halutessaan siirtää menkkoja metsäleirien yli. (No kuka voi, kuka ei.)

      Mutta taas ihan siviiliarkeen palaten: Minusta meikit, hoitoaineet, jne, ei kyllä kuuluu taas ollenkaan samaan kastiin terveyssiteiden ja ehkäisyvälineiden kanssa. :) On ihan oma valinta sukupuolesta riippumatta kuinka paljon ja kuinka kalliita hygieniatuotteita haluaa käyttää ja minkä pituista tukkaa (tai muuta karvoitusta') haluaa pitää ja miten sitä hoitaa.

      Poista
    4. Jos tasa-arvon kannalta tahtoo pohtia meikkejä, hoitoaineita yms. vapaaehtoista, niin siinä, missä noita maksan tytöille (pojillekin toki, jos jotain haluavat/tarvitsevat), niin tyttöjen hiuksissa meillä on ihan kotikampaus. Toisen hiukset sen sijaan leikataan parturissa... (Pikkupoikien päät ajetaan koneella, mutta kouluikäisenä päättäkööt kelpaako kone, vai pitääkö olla jotain hienompaa).

      Että ei se niin mene, että vain toinen saa extraa ja toinen ei ;)

      Poista
    5. Siis tuo on henk.koht. mielipide :) Ajatuksena siis, että jos parturikäynnit maksetaan toisille lapsille, on siihen toisillakin mahdollisuus. (Minä ja puoliso tosin leikellään tukkamme itse molemmat- ja sen varmaan huomaa :D )

      Ja jos niitä shampoita kotiin ostaa, niin ne on kaikkie käytössä. Sitten joskus kun alkavat kasvaa ja aletaan maksella sitä kuukausirahaa (kuten nyt tällä hetkellä suunnitelmissa on), niin siten jokainen saa sillä kustantaa itse sen merkkiset hygieniatuotteet ja parran ja karvanleikkurin kuin haluaa. Tai ostaa meikit, hajusteet, mitä nyt kukakin kokee mieleisekseen. Tai menopelit, bussiliput, polttoaineet, jne. :) Näin siis itse ajattelen, kun muiden rahankäytöstä kysyit. Toki aika pitkälti nämä on vasta ajatuksen tasolla, kun mamma och pappa betalar vielä kaikki mitä lapset tarvitsee.

      Poista
    6. Toinen saa parturikäynnit, kun ei osata leikata ite. Tytöillä kyse on haluamisesta, ei tarpeesta, sillä molempien toivomat hiusmallit on osattu tehdä itse ;) Maksetaan ne kampaajatkin sitten, kun kampauksia tarvitaan (jotkut juhlat tai hiustyylin täysvaihto).

      Poista
  7. Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan, kun liippaa niin läheltä: uskon vakaasti, etten olisi voinut kasvaa tällaiseksi rahankäyttäjäksi kuin nyt olen, jos olisin lapsena saanut viikkorahaa. Aiheesta on pitänyt kirjoittaa monet kerrat, mutta aina se on jäänyt tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä et :) Mulla on kolme siskoa ja ollaan kaikki ihan erilaisia rahankäyttäjiä. Kahden nuorimman osalta ymmärrän hyvin, kun ovat olleet kouluikäisiä ja teinejä ihan erimaailmassa kuin minä. Mutta tuon yhden siskoni kanssa meillä oli samat säännöt ja samanlaiset kuukausirahat... että on sillä persoonallakin vaikutusta.

      Poista