Seurasin siis taas keskustelua siitä, kuinka ehdottomasti kannattaa pahoittaa mielensä, kun vieras äiti kutsuu sinua lapselleen tädiksi tai sedäksi.
Muistutan, että välttämätöntä on myös pahoittaa mielensä siitä, kun joku teitittelee sinua. Ja siitäkin tietysti, jos sinua kutsutaan tytöksi. Tai rouvaksi.
Kerrassaan pakko on loukkaantua etenkin silloin, kun kaupan kassa kysyy henkkareita.
Tällä kertaa keskustelijat päättivät, että puhuttaessa lapsen kanssa päiväkodin tädeistä, on asiallista käyttää termiä päiväkodin henkilökunta (tai nimiä, mutta koska en muista edes omaani, en tähän vaihtoehtoon kykene). Ei voida puhua tädeistä eikä edes hoitajista, koska on hoitajien lisäksi avustajaa, lastentarhanopettajaa, eltoa, keittäjää, siivoojaa ja mitä noita nyt on. Tai voisihan sitä käyttää sanaa "aikuinen".
Kaupan kassaa ei missään tapauksessa sovi sanoa tädiksi ja neuvolatädin tädittelykö se vasta alentavaa onkin. Mutta mistäs tiedän puhunko lapselle tuttavallisesti terkkarista vai tempaiseeko kätilö tästä kierroksia enemmän kuin Ferrarit F1-radalla...
Koko ongelman voi keskustelijoiden mukaan ratkaista sanoilla nainen ja mies.
Minun mielestäni sen voisi ratkaista sillä, että lapselle aikuinen nainen nyt vain on täti ja mies on setä. Niin oli ennen ja saa luvan kelvata jatkossakin. Ugh.
Hauska postaus, nauroin yhdessä kohtaa niin että olin vaarassa purskauttaa teet näppäimistölle... Mutta oikeasti, tuotahan se nykyään tuntuu olevan. Vanha konsti lienee tosiaan parempi kuin pussillinen uusia ;)
VastaaPoistaMää tahtosin nähdä sen naisen ilmeen, jolle alle kouluikäinen huutaa kadulla: "Anteeks nainen, teiltä putosi tää!"
PoistaSiis oleksää mää? Ajattelin just ihan samaa :D
VastaaPoistaEn taia, mut välillä kyllä miettii, että mitä ihmettä ihmisillä (naisilla ihan eritoten) liikkuu päässä.
PoistaKuulemma sellasta miestä ei sovi tapailla, joka avaa naiselle ovet ja kantaa ostokset, Pitää loukkaantua. Ja mä kun vasta totesin Toiselle, että sen nyt vaan on avattava ovet naisille, vaikeammin liikkuville ja itseään vanhemmille. Eli kaikille...
(Ps. Kupla, vastaan sun blogiin, kun sellainen sopivan mittainen rako löytyy kirjoitella enemmän - ilman että käytän sitä oman blogin päivittämiseen.)
PoistaJa sitten saatkin täältä yhden vastarannan kiisken :D
VastaaPoistaMinä taas olen (no hokkuspokuus, yllättikö, ei) niitä, jotka välttelee tädittelyä ja sedittelyä. Se on musta ravostuttavaa. Ensinnäkin siski, etteivät ne ole mun tai lapsen tai koko luomakunnan tätiä ja setiä. Ja toisekseen siksi, että minkä hiivatin takia kaikki pitää sukupuolittaa?! Voi ärripurri.
Eli kyllä: Meillä käytetään nimiä aina kun mahdollista, jos ei niin, sitten ei. Sitten mennään sanoilla aikuinen, ihminen, naapuri, myyjä, bussikuski, poliisi, lääkäri, matkustaja, koululainen, kerholainen, leikkikaveri, lapsi, vauva, kirjastonhoitaja, ikäihminen, pyöräilijä, jne, jne, you name it!
Ja tuntuu muuten tosi hyvältä, kun lapsikaan ei käsittele asioita tädittelyn ja sedittelyn kautta vaan kohtaa lapset lapsina tai eri ammattiryhmiin kuuluvat aikuiset esim. toimeenkuvansa eikä sukupuolensa kautta. (Tähän tulisi sellainen ryhmähali sydänpusu hymiö, jos sellaisen saisi.)
Mäkään en tädittele esim. kaupan kassaa, mutta päiväkodin tädit nyt vaan on niiiiin paljon luontevampaa kuin henkilökunta. Niiden nimistä mulla ei ole aavistustakaan (Oonhan mä ne tietysti kuullut...), ja tuosta hoitajastakin voi tosiaan lto kiskoa palkokasvin nokkaansa. Ja se aikuinen särähti mun korvaan pahasti, kun joku lapsi sitä siellä käytti.
PoistaEn silti kykene ymmärtämään, mikä tädittelyssä on loukkaavaa. Nykylapset puhuttelee opettajiaan etunimiltä. Mun mielestä se on loukkaavaa.
Mä oon mielelläni tyttö vanhemmille miehille, rouva virallisemmissa yhteyksissä (neiti nyt pikkasen särkee korvaa ja sen korjaan, koska mähän en ole neiti. Vaan rouva.). Mua saa teititellä, teitittelen itsekin. Jos joku vaikka kutsumanimen kehnosti valitsisikin, ei siitä loukkaantua tarvitse. Harvemmin sillä "tädillä" meinataan mitään pahaa :)
Riippuu toki paljon ihmisestä. :) Itse olen törmännyt "niihin tarhatäteihin", jotka ovat sanoneet etteivät ole lasten tätejä, vaan toivovat heitä puhuteltavan etunimellä. Ja minusta tuo on ollut enemmän kuin ok.
PoistaJa tuolla pikkukoulussa (jota tosin itse kutsun kerhoksi) toinen vaihtoehto olisi puhutella opeiksi.
:) Mutta niin.. meitä on toki moneksi. Minusta nimillä puhuttelu on paljon fiksumpaa kuin teitittely tai tädittely, jne. Ja henk. koht. en pidä teitittelystä, tädittelystä, rouvittelusta, tytöttelystä, neidittelystä sun muusta sen enempää kuin herroittelustakaan.
Myönnän, että kuulun niihin "pahatapaisiin", jotka ei jenkeissäkään rouvitelleet tai herrotelleet. EI vain kertakaikkisesti istu omaan suuhun. :( Se tuntui niin oudolta että kiersin asian aina jotenkin muuten, toki isäntäperheen äiti/isä olivat ok (ja muistaakseni alussa sanoivatkin) että heitä saa puhutella nimellä.
Tottahan mä niitä nimiä käytän aina kun sen muistan/tiedän. Tällä hetkellä muistan päiväkodilta tasan yhden hoitajan nimen, eikä se edes ole kummankaan lapsen ryhmästä... Muistettavana olisi seitsemän nimeä pelkästään noitten ryhmistä. Ja terkkari neuvolasta. Ja luokkien opet 3kpl, kelten opet 3kpl, kuviksen/musiikin/kässän opet 6kpl, ussan ope, liikan opet 2kpl, kouluterkkari 2kpl, pari reksiä, erityisopea...
PoistaSori. Mä unohdin tässä muistellessani oman nimeni ;) Jos nyt sais tuon Täystuhon puhuttelemaan naapurin "naista" nimellä. Kun tuo "nainen" tosiaan sattuu korvaan ;)
Niin. Siis. Ongelma ei TODELLAKAAN ratkea sanoilla nainen ja mies. Päin vastoin! :P
VastaaPoistaMuistan tilanteen, jossa yksi suloisista lapsukaisistani ihan todesti juoksi lastentapahtumassa olleen hevosentaluttajan perässä: "mies hei, hei mies, mies hei! saako tota hevosta silittää?"
VastaaPoistaOlin itse juuri kehottanut lasta kysymään sitä "tuolta mieheltä"
(miten häntä olisi pitänyt kutsua? hevosentaluttaja on aika hankala termi?)
Mutta ääneen käytettynä tuo puhuttelu kuulosti aika omituiselta. En tiedä, mikä olisi ollut parempi.
En tunne oloani luonnikkaaksi jos joku teitittelee, mutta en loukkaannu siitä. Se on ihan oma mentaalinen harhani, luulen olevani niin nuori, että minä teitittelen, ei niin että minua teititellään.
Ja kyllä, teitittelen vieläkin lähes kaikkia minua vanhempia ihmisiä.
Vieraamman lapsen sopii täditellä, vaikka en siinäkään tittelissä viihdy.
Rouva voin olla, mutta sen nimikkeen kanssa saa puhuja olla tarkkana, vähänkin väärä äänensävy ja minulla keittää yli. (pahin on "pikkurouva", jota käytti muuan naistentautien erikoislääkäri. grr.)
Minulle henk.koht. suurimman nimeämiskriisin aiheuttavat tuttavat ja puolituttavat lapset: miten heidän sopisi kutsua minua, ja vastavuoroin, miten minun lapseni puhuttelevat heidän kavereidensa vanhempia?
Jotenkin siinä on vähän samaa kuin tuossa, että opettajan kutsuminen etunimeltä on liian tuttavallista.
Olisin ihan mielelläni lasteni kavereille missis se-ja-se. :)
siskojeni lapsille olen täti hyvin luontevasti ja kummilapseni kutsukoot etunimeltä, mutta koulukaverit yms aiheuttaa ongelman. En pidä etunimeltä kutsumisesta, en ole niiden kaveri. Olen ratkaissut ongelman sillä, että jätän nimeni kertomatta, ei tarvita puhuttelusanaa. Aika usein täällä kuulee "Voisitsä auttaa?" ja se on ihan ok. Tai sitten nuo kaverit laittaa oman muksuni kysymään: "Voisitsä kysyä sun äidiltä..." Kelpais mullekin tuollain englantilainen tai ranskalainen puhuttelutyyli.
PoistaMä oon ihan fine sen kanssa, jos joku sanoo mua tädiksi (lapset usein sanoo). Jos joku lapsi sanoo mua sedäksi, niin sitten voin alkaa miettimään, että mikähän mussa on vialla. :D
VastaaPoistaMua tytötellään töissä, koska iso osa työkavereista on eläkeiän partaalla hoippuvia ihmisiä ja mä oon alle 30. Voin siis olla tyttö. :) Jos joku alkaa kutsumaan pojaksi, niin kehoittaisin varmaan silmälääkäriin. :)
Miksi se ärsyttää jos tytötellään. Tyttöjä syntyy aika paljon maailmaan. Tai jos täditellään. Tätejä me lasten silmissä fossiloituneet aikuiset naiset ollaan. Kohta me ollaan lapsille mummeleita. :D
Elämä on! :D
-Myy-