Mutta kuka sohaisi muurahaispesää?

Epäsosiaalinenmedia ja etenkin blogimaailma on sikäli hauska, että piiri pieni pyörii vaan. Erityisen hauskaa on se, että tässä piirissä saan pyöriä mukana itsekin, kun oikeassa elämässä katselen sivusta pyöriviä piirejä. On aiheita, joista kirjoittaminen saa kaikkien niskavillat pystyyn ja pahemman kuhinan käyntiin kuin tikku muurahaispesässä (tai kuvan tapauksessa hiekkalapio...). Niin kuin vaikka imetys, kotiäitiys, kasvatus noin yleensä, lapsiluku tai vaikka hauskan pitäminen ja rentoutuminen kamalan ihanassa (lapsiperhe)arjessa.

Tällä(kin) kertaa tahdon laittaa lusikkani soppaan. Liian hyvä soppa pysyä ulkona.

Hupsis on edelleen tissipossu. Ja se on saanut tutin. Se tykkää tutistaan ja tissipossuilusta. Minä myös. Siinä imetys :)

Lapsia laskin täältä eilisiltana kuusi. Viisi niistä mahtui kanssani sohvalle, Kirppu jäi istumaan sohvan eteen, vaikka olisi me sillekin tehty tilaa. Meillä oli hauskaa, kun saatiin rentoutua ihan porukalla katsoen Voice of Kidsiä. Ovikellokaan ei häirinnyt, koska ovessa roikkui tällainen:

Kasvatuksessa meillä nojaillaan pariin pikkujuttuun.

Ja homma toimii! Vaikka on monta, eri ikäistä ja jatkuvaa vilinää.

Höh. Mulla oli olevinaan joku pointti tässä, mutta se tais kadota. Tarvinnee lähteä etsimään.