Täystuholla oli hoidossa metsäretkipäivä. Aamulla pakattiin reppuun leipä-eväät ja polleana tuo hoitoon eväinensä lähti. Kertoipa siinä mennessään aikovansa kaverin kanssa karata ja mennä piiloon. Mies toki ehätti jo ennalta moisen lystin kieltämään ja suunnitelmat hoitajillekin laverelemaan. "Mutta eihän Täystuho sellaista tekisi!"
No kuinkas sitten kävi?
Pakoonhan se oli kaverinsa kanssa metsässä pinkonut minkä kintuistaan olivat päässeet. Ei kyllä pitkälle, kun hoitajien tiukka kielto oli karkulaiset pysäyttäneet.
Oli kuulemma ihan tyhmä retki, kun ei kauas saanut juosta karkuun.
Niin. Ja jos sanotaan lapsen suunnittelevan karkureissua, kannattaa se ehkä ottaa vähän vakavammin. Meidän muksut harvoin jättävät mitään uhkauksen asteelle ;)
----
Elatusasiat on vihdoin ja viimein ratkenneet käräjien nuijalla. Päätös tulee postissa. Nyt ei varmasti mennyt niin kuin piti, eikä edes siten kuin oltiin varauduttu. Mutta meni justiinsa hakemuksen mukaan. Hiljaa voi taas todeta, että Luojalle kiitos ja toisaalta olen pahoillani. Molemmat kaikesta.
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Mä uskon kanssa, että noihin lasten suunnitelmiin on suhtauduttava vakavammin eikä ainakaan ajatella, että ei ne mitään sellaista tekisi... Maalistyttö oli yhtenä aamuna saanut päähänsä, että lähtee päiväkerhoon ja oli ruvennutkin pyöräilemään kirkonkylää kohti. Onneksi mitään ei sattunut eikä lapsi ehtinyt pitkälle, mutta varmaan arvaatkin, että säikähdettiin...
VastaaPoistaMulta ei vielä ole yksikään karannut eikä kadonnut, mut taitaa olla kyllä hyvää tuuria ja toisaalta vain ajan kysymys. "Kadoksissa" on kyllä ollut noita isompia, kun sovitulta alueelta häipyvät eikä sovittuun aikaan näkynyt tai kuulunut. Kyllä vaan ehtii säikähtää.
PoistaOnneksi meillä ei nytkään käynyt sen kummemmin, kunhan oli myrtynyt mukula. Hoitajille tuumasin, että metsäreissuja varten on kyllä valjaita suunniteltu (me sentään liikutetaan "vain" kuutta lasta, niillä on tuplamäärä ja pienempiä) ja pilliä kaulaan kun kumminkin katoaa valjaista huolimatta, niin voisi edes viheltää sitten, kun älyää itse kadonneensa.
Enpä olisi tuosta karkureissusta edes kuullut, jos ei olisi eteisessä houkutellut lasta kertomaan kuinka "kivaa" oli metsässä. (Tuohan tuumasi, että ihan tyhmää)
lasten puheisiin kannattaa tosiaan suhtautua vähä varauksellaki...saattavat oikeesti keksiä ties mitä ...
VastaaPoista