Iltalehtien uutisoinnin taso on kesäaikaan vähintäänkin arveluttavaa (eipä siinä toki talvisinkaan hurraamista ole). Uutiskynnyksen on tällä kertaa ylittänyt Iltasanomissa norjalaisäidin video nukuttamisen vaikeudesta (IS 4.8.14).
En kestänyt katsoa videota edes puoleen väliin.
Harvoinpa meilläkään nukkumaan meneminen on niin yksinkertaista, että peitellään lapset sänkyyn, sammutetaan valot ja sanotaan hyvää yötä. Aina on jommalla kummalla pikkupojista jano, vessahätä, peitto huonosti, tahdotaan pusua ja halia ja luoja ties vaikka mitä. (Koululaiset menevät nukkumaan ihan omatoimisesti, hyvät yöt toivotellaan olohuoneessa, ja tarvittaessa huomautetaan, että piti käydä nukkumaan, jos sivujen rapina vielä kymmenen jälkeen kuuluu)
Meillä ei kuitenkaan leikitä iltaisin hippaa. En pyydystä sängystä karanneita lapsia. Laitan pienet iltaisin sänkyyn, peittelen ja jätän sinne. Annan veden ja autan vessaan ensimmäiset pyynnöt, laitan takaisin sänkyyn, toivottelen hyvät yöt uudelleen. Seuraavat kerrat palautan sänkyyn "Sänkyyn"-kommennolla, en enää mene peittelemään (tosin varmistan, että komentoa totellaan, sänkyyn voi mennä itse tai voin kantaa).
En nosta sängyn vieressä leikkivää lasta takaisin sänkyynsä, en huomioi mitenkään. Huomiosta seuraisi meillä vain järkyttävä show (vähän niin kuin tuolla videolla). Jätän myös kiukuttelun sänkyyn joutumisesta huomiotta. Se nyt vaan on voi voi, palvelut meillä menee poikki ilta kahdeksalta (ja siksi valvoa saa pitempään vain ne, jotka eivät palvelua enää tarvitse).
Jos joku onnistuu lietsomaan itsensä paniikkitasolle kiukutellessaan, menen kyllä luo. Vakuutan, ettei olla kadottu maailmasta ja istun sen jälkeen pienten huoneen lattialle oman kirjani kanssa lukemaan. Itku tyrehtyy yleensä nopeasti pelkällä läsnäololla (huomio taas edelleen kääntäisi tilanteen leikiksi...) Poistun huoneesta ennen kuin nukahtavat.
Meillä iltaisin kylässä olleet kyllä tietävät, ettei se aina mene näin. Jos en kerta kaikkiaan kerkiä viereen, pääsee paniikkihuutoon ehtinyt (yleensä se on Viimeinen) sohvalle makaamaan, ja siinä on sitten pysyttävä (vaihtoehtona oma sänky).
Hyvänä iltana pienten nukutus on vartissa tehty, huonona menee pari tuntia. Ja huono ilta on tietysti aina silloin, kun täällä on vieraita nukkumaanmenoaikaan...
Aikuisen ei tarvitse lähteä mukaan lasten huomionhakuun nukuumaan mentäessä. Vai tarvitseeko?
Katsoin saman videon - liian hyvä palvelu siinä taloudessa - aargh!
VastaaPoistaMeillä iltarutiinit sujuu yleensä seuraavan kaavan mukaan: Iltapala, iltapesut, iltasatu, tilkka vettä, pissalle, sänkyyn. Lapsi saa tulla sängystään vessaan mikäli tarve niin vaatii, mutta pissan on sitten myös tultava eikä vessassa aleta ramppaamaan useita kertoja ajan pelaamisen merkeissä.
VastaaPoistaLapset peitellään, unikaveri saa olla kainalossa, suukotellaan ja toivotetaan hyvää yötä. Sitten me lähdetään alakertaan. Kuulostellaan, nukutaanko ylhäällä vaiko ei. Kesäheinä nukkuu vielä pinnasängyssä, mutta ei onneksi pääse/uskalla tulla sieltä vielä itse pois. Hän nukahtaakin yleensä ihan mukavasti. Maalistyttö nukahtelee vaihtelevasti; joskus hän käy nukkumaan suosiolla ja joskus koettelee. Saattaa puhua höpötellä pehmolelulleen ja leikkiä, tai touhuilla jotain ihan vain hiljaa ettei me huomattaisi yläkerran tapahtumia. Kun me sitten mennään yläkertaan, tyttö kuulee meidän askeleet portaissa ja hiippailee sänkyynsä nukkuvaa teeskennellen. Lapsi peitellään uudelleen, toivotetaan hyvää yötä ja lähdetään pois. Joskus käytetään porkkanaa; "Luetaan huomenna" tai "Käydään kirjastossa" tms., mikä toimii välillä.
Me ei itse asiassa olla kokeiltu olla puuttumatta noihin "kielletyllä" ajalla tapahtuviin leikkeihin, mutta täytyy kyllä joskus koittaa - jospa se hankalina iltoina sujuisi kivuttomammin :)
Joka tapauksessa meillä ei erikseen nukuteta lapsia, tosin niin ei olla tehty kuin joskus vauva-aikana, mutta kun touhu alkoi mennä siihen että lapsi ei meinannut malttaa nukkua lainkaan, alettiin harjoittelemaan unen etsimistä yksinään, kuitenkin niin, että olin itse siinä kuuloetäisyydellä.
Jos lapset eivät mene nukkumaan, niitä pitää pelotella esim. mustalla möröllä tai namusedällä.
VastaaPoistaJaaa... Pelottelun sijaan meillä on mm. ryömitty taskulampun kanssa sängyn alta etsimässä mörköä ja askarreltu oveen lappu tekstillä: "Möröiltä pääsy kielletty." Paniikkitilanteeseen sen mukaiset ratkaisut.
Poista