Pari viikkoa sitten heräsin siihen kylmään tosiasiaan, että joulu tulee tänäkin vuonna. Niinpä tontut liikkuvat jo lapsia vakoilemassa, mitä kukakin tänä vuonna tahtoisi, mistä ne tykkäisi... ja aina sopivan osuessa kaupassa eteen, se tarttuu mukaan. On toiveajattelua, että yhdellä kauppareissulla voisi kaikki lahjat ostaa tai edes yhdestä kaupasta. Vakiolausahdus "Koko joulu yhdestä ovesta" ei ainakaan täällä päde.
Niinpä keskimmäisen kolmikon kömmittyä sänkyyn eilen illalla suuntasin Viimeisen kanssa Mammuttimarkkinoille. Pukinkonttiin löytyi jotain täydennystä, mutta paras löytö oli ehdottomasti talvihaalari eskarille. Ja nyt seuraa se järkytys kaikille lastenvaateblogeja lukeville: En kuvaa haalaria ja se on merkiltään "vain" Lassie. Ei mitään tekkiä (kurahousut on keksitty!), ei Moloa tai menolippuja taivaaseen. Mutta se on sentään uusi ja tyttöväreissä (eli meidän perheessä kukaan muu ei "joudu" sitä käyttämään). Ja se oli halpa.
Suurperhe on shoppailijan unelma ja järjestyksenpitäjän painajainen. Kauppoja saa kierrellä loputtomasti lastenvaatteita ja varusteita etsimässä, laatua kaivataan halvalla. Sellaista tilannetta ei voi tullakaan, etteikö jollekin lapsista tarvitsisi jotakin hankkia. Toisaalta meillä uskotaan vaatteiden ja varusteiden kierrätykseen... eli joka ainut tyhjä kolo on täytetty laatikolla, joka on täynnä kaikille vääränkokoisia vaatteita odottamassa seuraavaa. En kierrä kirpputoreja, sillä meille vain tuntuu ilmestyvän tavaraa. Usein ihan käyttökelpoista ja toisinaan jopa ihanuuksia. Kierrätyksen mielekkyyttä jää kyllä pohtimaan, kun koon 120 vaatteet odottaa nyt kokoa 92/98 käyttävää ja varastotila vie kuutioita neliöiden lisäksi.
Mieheni kauniisti totesikin tavaran tulevan lasten sivutuotteena.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti