Niinpä niin. Olen siis se, jonka lapset ovat oikeassa paikassa, mutta väärään aikaan ja väärin varustettuina. Eskarilaisen retkibussi lähti ennen kuin tajuttiinkaan ja niinpä tyttörassu on tänään kotona. Äitiä harmittaa, tyttöä ei. Onneksi ei tiennyt, mistä jäi paitsi. Eipä sillä, ei tiedä äitikään... paitsi sen, että bussissa sen piti olla ja menossa jonnekin. Tokaluokkalainenkin on koulussa väärin varustein, saappaat koristavat tuulikaapin lattiaa, vaikka vasta ope sanoi, että maanantaisin niiden pitäisi olla jalassa...
Paska mutsi myös huutaa lapsille, jotka ovat käsiojossa "Saadaanko me sitä karkkirahaa?", kun ei taas kiinnittänyt lasten puheisiin huomiota edellisenä iltana. Ja paskan mutsin lompakossa on vain muovikortti, ei rahaa jaettavaksi.
Jos joku siis on vakio, niin se on äidin syyllisyys. "Äiti on tyhmä!" huutaa taapero. Eskari mököttää seinää vasten, esikoinen paiskoo ovia ja tokaluokkalainen ei vain puhu mitään, kellekään. Paska mutsi huutaa takaisin, paiskoo itsekin ovia eikä ainakaan käyttäydy niin kuin aikuinen. Ihan tavallista. Uskalletaan tapella, minä ja lapset. Ja toisaalta... Pakkoko sitä on lähteä mukaan lasten pahaan mieleen, kääntää veistä haavassa ja olla niin paska mutsi. Peilistä se syyllinen aina löytyy, jos sitä etsimään lähden. Halataan ja pyydetään anteeksi, ensi kerralla osaan paremmin. Enkä kuitenkaan osaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti