Terveisiä päivystyksestä: "Tällä pölvästillä on lego nenässä."
Palataan ajassa taaksepäin ja otetaan käsittelyyn lapset yksi ja kaksi, joilla ikää ehkä 6v ja 4v. Lastenhuoneesta kuului hirveä huuto, ja lapset tulevat antamaan selitystä käskettäessä. "Mä työnsin sinitarraa ton nenään." Sitäpä ei nenästä löytynyt koskaan.
Eilen illalla heti Sänkyyn!-komennuksen jälkeen pojat tulivat alakertaan.
Toinen: - Äitiiiiiii!
Taapero: - Mä laitoin legon nenään.
Toinen: - Ja mä otin siltä loput legot kädestä pois, kun se pisti sen nenään.
Minä katson poikia ja sitten miestä, mies katsoo minua ja sitten poikia. Just. Toinen komennetaan takaisin sänkyyn. Lego näkyy nenässä, mutta niin syvällä, ettei ole toivoakaan nypätä sitä pois. Toinen sierain tukitaan ja käsketään niistää. Räkä lentää, lego ei. Harkitaan pinsettejä, mutta luovutaan ajatuksesta. Pillillä imemälläkään ei lego irtoa.
Pakkasin siis taaperon ja viimeisen autoon samalla päivystykseen soittaen. "Päivystyksessä on ruuhkaa, vastaamme heti kun mahdollista." Viestin ehtii kuulla 20 kertaa matkalla päivystykseen. Parkkipaikalla luovutan, asiahan hoituu jo kasvotusten.
Olisittepa nähneet hoitajan ilmeen, kun tämä ärtynyt äiti totesi: "Tällä pölvästillä on lego nenässä." Lego irtosi helposti hoitajan ohjeilla, tukkimalla toinen sierain ja puhaltamalla suuhun. Viimeinen keräsi ympärilleen ihmettelijöitä. Näin aina.
Tänä aamuna eskarilainen kertoi, mitä oikeasti oli tapahtunut. Toinen oli työntänyt ensin legon nenäänsä ja ottanut sen sitten pois. Pienempi oli tietysti onnistunut apinoimaan tempusta vain puolet.
Tylsää meillä ei ainakaan ole, se on varma.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti