torstai 2. heinäkuuta 2015

Voihan neuvola

Ollaan oltu kolmetoista ja puoli vuotta neuvolan asiakkaita.  Ja vielä ollaan ainakin seitsemän vuotta lisää. Ollaan nähty useamman eri kaupungin neuvolatoimintaa, seitsemän eri toimipistettä ja lähemmäs kolmekymmentä terveydenhoitajaa. Joko tällä kokemuksella saa vähän arvioida neuvolatoimintaa yleisemmällä tasolla?

Mulla on kokemusta neuvolatoiminnasta varmasti pitemmältä ajalta kuin monella nykyisin neuvolassa terkkarina toimivalla. Totta tietysti, koulutusta mulla sinne ei ole, mutta joskus tekee mieli sanoa, että on asioita, joissa kokemus painaa paljon enemmän kuin kirjatieto.

Normaalisti mun verenpaineet kipuaa korkeuksiin jo pelkästä ajatuksesta, että neuvolaan pitäisi mennä. Järjellä sitä ihminen ajattelisi, että neuvola tosiaan olisi nimensä mukainen, paikka, josta saa neuvoja. Hyviä, toimivia, perusteltuja neuvoja. Kokemus on osoittanut päinvastaista. Mulle neuvolasta on tullut paikka, jonne täytyy mennä, koska joku on keksinyt, että sinne nyt vaan täytyy mennä. Neuvoja sieltä harvoin saa, neuvomaan joutuu sitäkin useammin.

Moni lukija on varmasti takajaloillaan ja puolustamassa nyt Suomen upeaa mahtavaa ja kerrassaan loistavaa kaikille avointa terveydenhoitojärjestelmää. Hyvä, että teille on osunut terkkareita, joiden kanssa kemiat ovat pelanneet, joilla on sosiaalisia taitoja ja ennen kaikkea kokemusta tiedon lisäksi. Sitä toivoisin jokaiselle. Kaikki sitä kuitenkaan eivät saa.

Suuntasin tänään jälleen kerran uuteen neuvolaan (kirjaimellisesti, toimipiste on avattu helmikuussa) ja taas meille vieraalle terveydenhoitajalle. Neuvolan osoite oli niin uusi, että Fonectan karttapalvelusta sitä ei löytynyt. Google Mapsia en osaa käyttää (tekniikan ihmelapsi ja sitä rataa). Neuvola on osa uutta perhekeskusta, jonka parkkialueella oli kyllä upea opastekyltti tekstillä "olet tässä". Muuta siinä ei sitten lukenutkaan. Olisin mä kuulkaa tiennyt olevani parkkipaikalla ilman opastettakin, mutta oikean oven löytämiseen olisin ehkä voinut opastetta kaivata. Siihen se nyt kuitenkin oli ihan hyödytön.

Kyllähän se neuvola lopulta löytyi. Kysymällä päiväkodin pihasta oikeaa suuntaa. Ja kyllä olin ärtynyt esitellessäni itseäni terkkarille, joka tokikin on täysin syytön siihen, että kaupungilla oli joku neropatti piirrellyt neuvolapiirit uusiksi, rakennuttanut uudet tilat ja jättänyt kaikki hommat puolitiehen.

Plussaa siitä, että uudella terkkarillamme on työkokemusta enemmän kuin viidellä edellisellä yhteensä. Ja siitä, että aikansa Seiskan tarinaa kuunneltuaan tuntui tajuavan, etten mä nyt välttämättä todellakaan ole vaaleanpunaisessa odotusvauvahuttukuplassa, tosiaankaan. Ja siitäkin, että vuosien työkokemuksella ymmärsi, ettei Seiskan odotuksessa enää ole mitään uutta, jännää, ihmeellistä saati varsinaisesti mahtavaa. Mutta yläkoulun aloittamisessa on, ja siitä voin jutella vaikka maailman tappiin. Ja ettei se sitten taas tee tulevasta vauvasta yhtään vähemmän rakastettua, vaikka odotuskuukaudet onkin nopeasti ohi vilahtavaa pakkopullaa. Kyllä mä kerkiän todenteolla rakastumaan sitten, kun vauvantuoksua saa taas haistella.

On kuulkaa mahtava tunne, kun saa kerrankin kävellä neuvolasta ulos helpottuneena siitä, että äiti saa tuntea näinkin. Kun en mä muutakaan jaksaisi esittää.

Niin että rv 8+. Jo. Ultra varattu, verikokeita ja muita edessä läjäpäin ja neuvot ohitettu sillä, että kyllähän sä jo osaat. Ja kysyt, jos tulee jotain. Tykkään. Olis niin mennyt hermot, jos nyt olis tullut jotain mussutusta odotusvauvahuttukuplan puuttumisesta.

10 kommenttia :

  1. Haha: Mä huomasin jo tän kolmannen kohdalla, että selitin ummet ja lammet isompien poikien diagnooseista :D Mä oon jostain syystä sellainen, että puhun aina eri lapsesta, kun minkä asioiden tiimoilta oon jossain... En tajua miksi teen niin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä samaa se on mullakin. Koskaan ne pyörissä asiat ei ole sitä koskien, miksi neuvolassa kulloinkin on :) Ei vaan meinaa noilla vastavalmistuneilla riittää ymmärrys moiseen... Ei riittänyt silloinkaan, kun kutosta odottaessa vastasin kysymykseen lasten suhtautumisesta, että osa on innoissaan ja osa ei. Niin kuin siinä olisi jotain vikaa, että vauvan tuloon on yhtä monta tapaa suhtautua kuin lapsiakin... No ei varmasti riitä, jos lapsettomalla vasta valmistuneella on kokemusta vain alta kouluikäisistä, eikä niistäkään kuin satunnaisten tarkastusten verran.

      Poista
  2. ihana homma,että kerrankin terkkari,joka osaa ja ymmärtää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä totisesti toivon olevani tätä mieltä vielä myöhemminkin. Näitä tällaisia ei ole turhan montaa tielle osunut.

      Poista
  3. Hei onnea!
    Seiska!
    Meillä vaan kuus.
    Mutta niin pystyn samaistumaan nuihin tunteisiin. Meillä 15 v aikana ollut kaksi hyvää nla tätiä.
    Pyysin viime keväänä yhden lapsen tiedot nla ajalta. Mä tyhmä oletin että se on vaan niin että naps, ja printteri laulaa. Mutta eipä ollutkaan. Hänestä löytyi tiedot 4 v lääkärinlasta.
    Että se siitä sitten .
    Olisi voinut pyytää koulun terkaa etsimään paperiarkistoista jotain tietoa. En pyytänyt. Aika jännä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :)

      Noi neuvolakirjausten paperilla saamiset, nekös vasta jännä juttu on. Mulla meni vuosi siihen, että neuvola arpoi, voivatko ne luovuttaa Täystuhon kirjaukset mulle... Lopulta neuvolapiiriuudistuksen myötä kirjaukset sain, kun riittävän korkealle valitin. Ja niistähän löytyi mm. suulakihalkio niistä kirjauksista... Se vaan, että Täystuholla sellaista ei tosiaan ole, tai voisi kuvitella että viidessä vuodessa sen olisin ehkä jotenkin huomannut, tai joku lääkäri siitä sanonut o.O Että kannatti tapella papereista.

      Teidän kaupungin kirjaamosta voisi löytyä kirjaukset, jos neuvola-aika on jo ohitettu? Tosin sieltäkään niitä ei ihan helposti (ainakaan täällä) saa, on noudettava ihan henkilökohtaisesti henkilötodistuksella ja avoinna on tyyliin kaksi tuntia keskellä päivää osoitteessa, jota edes kaupunginvaihde ei tiedä...

      Poista
  4. <3

    Ja aika mahtavuutta tuollainen terkkari! :) Esikoisen aikainen terkkari vaan jotenkin - no ei tuntunut meidän terkkarilta ja käyntien jälkeen itkin kotona aina, aina. Sitten pyysin vaihtoa, ja olenkin ollut varsin tyytyväinen tähän. Harmi vain kun liian usein on joku sijainen paikalla. Ja noh, niihin taas en ole ollut tyytyväinen. Ei vain jotenkin pysty kertomaan yhtäääääään mitään. Ja silloin minusta ne neuvolakäynnit on yhtä tyhjän kanssa.

    VastaaPoista