Julkinen keskustelu tuntuu aina pyörivän eroperheiden vanhempien oikeuksissa ja erityisesti etävanhemman oikeuksien kasvattamisessa. Mä todella, todella toivon, että jonain päivänä vielä keskusteltaisiin mieluummin eroperheiden vanhempien velvollisuuksista ja velvollisuuksien laiminlyönnin sanktioinnista. Toivon, että jonain päivänä mentäisiin näihin keskusteluihin lapsen oikeudet edellä. Lapsen oikeus on aina vanhemman velvollisuus. Kummankin vanhemman.
Vuosia sitten sain seurakunnalta kouraani Lapsen kymmenen käskyä vanhemmille. Paperiversiota ei tietenkään ole tallella enää, mutta Positiivareilta löysin nämä onneksi helposti.
1. Minä olen vasta lapsi,
ja olen olemassa sinun kauttasi,
älä hylkää minua, sillä minulla ei ole muita vanhempia.
2. Älä turhaan moiti minua,
sillä mitä enemmän minua moitit,
sitä vähemmän sanasi minulle merkitsevät.
3. Muista pyhittää aikaa myös minulle,
sillä miten käytät aikasi, niin jaat sydämeni,
jollet sinä rakasta minua, minusta ei tule ihmistä.
4. Kunnioita poikaasi ja tytärtäsi,
jotta oppisin kunnioittamaan elämää,
sekä itsessäni, että muissa olennoissa.
5. Älä tapa tunteitani,
ajatuksiani tai yrityksiäni, vähättelemällä,
olemalla välinpitämätön, uhkailemalla
tai pilkkaamalla,
sillä minun pienet asiani ovat minulle suuria,
etkä sinäkään osannut lapsena kaikkea.
6. Älä tee aviorikosta, sillä minä kärsin siitä.
7. Älä varasta elämääni
asettamalla kannettavaksi sinun
täyttymättömiä toiveitasi,
kaunojasi tai pettymyksiäsi,
sillä minun on tehtävä omat erehdykseni.
8. Älä anna väärää todistusta
todellisuudesta tyrkyttämällä minulle
omaa katsomustasi,
sillä minun tulee saada uskoa,
vaikka sinä et uskoisi ja toivoa,
vaikka sinä et toivoisi.
Varsin pian minä tulen huomaamaan,
että sinä et ole kaikkitietävä,
eikä se vähennä sinun arvoasi,
jos olet antanut minulle mahdollisuuden.
9. Älä himoitse asioita,
jotka eivät ole sen arvoisia,
sillä sinun halusi eivät voi olla
vaikuttamatta minun elämääni.
10. Älä anna minulle kaikkea mitä haluan,
sillä vapaamielisyytesi
on usein välinpitämättömyyttä,
anteliaisuutesi huonoa omaa tuntoa,
suvaitsevaisuutesi ihanteittesi
sortumisesta syntynyttä voimattomuutta,
taipuvaisuutesi mielipiteettömyyttä
sekä joustavuutesi periaatteettomuutta
ja mukavuudenhalua.
Kyllä näiltä pohjin voi vanhemmuuttaan miettiä jokainen vanhempi riippumatta siitä, missä lapset asuvat. Loppujen lopuksi loputtoman pitkältä tuntuvat lapsuusvuodet menevät kovin nopeasti, ja lapsen muisti on pitkä.
Kuuluisa oma napa edellä testasin, josko olisin saanut yksinhuoltajuuden arkiasioiden hoitamisen helpottamiseksi. Juristin yksinkertainen ohje kuului: pidä pankkitilit jatkossa(kin) omalla nimelläsi, kunnes ovat niin vanhoja, että pankki suostuu antamaan tilin, johon huoltajille ei liitetä käyttöoikeutta, käske koulun (ja muiden viranomaistahojen) huolehtia toinen allekirjoitus ihan itse (ja ilmoittaa kirjallisesti, mikäli eivät sitä saa). Minimissään huoltajan ei todellakaan tarvitse tehdä yhtään mitään. On vain oikeuksia, ei yhtään velvollisuutta.
Tämä oli hyvä. Mä oon myös pohtinut, miten paljon tunnutaan pohtivan etävanhemman oikeuksia, mutta ei niinkään puhuta velvollisuuksista - tai niiden laiminlyönneistä. Ja tarkoitan laiminlyöntejä nimenomaan lasten näkökulmasta, koska lapsethan näistä eniten kärsii. Musta on muutenkin raivostuttavaa, kuinka aina toitotetaan oikeuksista ja niiden polkemisesta... entäs lasten oikeudet?
VastaaPoistaKuuluisa tapaamissopimus kuuluu: "Lapsella on oikeus..." Paitsi että. Koko virke on kauneudessaan vale. Tapaamissopimuksessa ei ole kyse lapsen oikeuksista, vaan etävanhemman oikeuksista. Jos olisi kyse lapsen oikeuksista olisi sopimuksen noudattamatta jättäminen sanktioitu molemmin puolin. Nythän sanktiot ovat vain lähivanhemmalle.
PoistaElatusvelvollisuus toki on molemmilla vanhemmilla. Mutta. Jos ei ole rahaa, millä elättää, voi elatusapukin olla pyöreä nolla. Ja elatusvelvollisuus näin kokonaisuudessaan lähivanhemman harteilla...
Mä en tietenkään osaa suhtautua tähän asiaan mitenkään objektiivisesti, mutta lasten särkyminen on täällä niin nähty. Ja sekin tiedetään, kenen velvollisuus ne särkyneiden palaset on kerätä.
Mä toivon edelleen, että joku päivä erolapsilla tosiaan olisi oikeuksia, joiden toteutumista viranomaistaho valvoisi. Ettei lasten oikeuksien toteutumista jätettäisi yksin lähivanhemman velvollisuudeksi.
Aloin muutaman kerran vastaamaan tähän puhelimella, mutta jätin sitten sikseen koska muutama viime yö on mennyt enempi tai vähempi valvoskellessa (pienimmäinen tekee lisää hampaita ja isoin on jostain syystä nähnyt tavallista enemmän pahoja unia) ja mun aivotoiminta ei nyt taas ihan riittänyt mihinkään järkevää.
PoistaMutta, tuo elatusvelvollisuuskuvio on tuttua mullekin. Siltä aiemmalta ajalta. Onneksi ei enää tarvi miettiä sitä kuvioa, koska Kela.
Samoin tuo tapaamishomma... Mun tekisi mieli avautua enemmänkin siitä, mitä tapahtui ja miksi - mutta tuttua tuokin, että lähivanhempi valvoo lasten oikeuksien toteutumista vaikkapa noissa tapaamishommissa ja että aika yksinhän se lähivanhempi on, ellei sopimukset pidäkään.
Mä olen niin kiitollinen, että lapsilla on nyt just se, mitä he tarvitsevatkin. Isä, joka pitää huolta, rakastaa, ottaa syliin, lohduttaa, joskus vähän suutahtaa - mutta ei kuitenkaan lakkaa olemasta tai välittämästä.
Samaa kiitollisuutta täälläkin on nykyisen miehen ja nelikon lämpimästä suhteesta. Nelikon isoimmat vaan ovat niin isoja, että tietävät, mitä menettivät. Ja edelleen pettyvät tyhjiin lupauksiin aina uudelleen.
PoistaMieheni sen kauniisti mulle juristin tapaamisen jälkeen sanoi: "Ethän sä tässä yksin ole." Onneksi en.
Saako udella noista pankkiasioista vähän lisää? Meillä ne nyt on jo hoidettuna ja olihan se hitonmoinen vääntö (lähinnä pankin takia, meillähän isojen poikien isä asuu pitkän matkan päässä eikä ole todellakaan realistista odottaa että päästäisiin pankkiin lasten tiliasioita hoitamaan samaan aikaan. Ja ihan älytöntä on sekin että vaikka ollaan kumpikin annettu lupa että lapsilla saa olla tilit niin esim kun tilattiin Ekalle Visa Electron niin isän piti uudestaan täyttää se sähköinen suostumus. Että ei riitä kerran vaan joka hiton kerta pitää tehdä uusi. Näppärää, todella! Ja siihen sähköiseen hakemukseen poikien isän piti liittää kuitenkin esim mun sotu, joka hänellä ei todellakaan ole enää muistissa. Ihan älytön koko systeemi) mutta mä en nyt ihan ymmärtänyt tuota "pidä pankkitilit jatkossakin omalla nimelläsi". Siis ootko sä saanut lapsille kuitenkin avattua tilit ilman isän suostumusta? Ne vaan on sun nimellä eikä virallisesti lasten? Ja vain sulla on niihin käyttöoikeus?
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEli siis joo. Itselleenhän jokainen saa avata kuinka monta tiliä tahtoo, siihen ei ex-puolisoiden suostumusta (luojan kiitos) tarvita. Saa nähdä, mikä show tulee sitten, kun tahtoisin parin vuoden sisään ruveta jakamaan tileihin käyttöoikeuksia...
Poista