En oo kirjoittanut perheestä, enkä tehnyt työhakemuksiakaan. En ole osannut tarttua yhteenkään uutiseen, en jaksanut pohtia politiikkaakaan kirjoittaen. Enkä oikeastaan edes tehden.
Kauppalistaakaan en ole kirjoittanut enkä yhtään nimeä kokeisiin. Enkä kyllä lukenut sähköistä reissuvihkoakaan. Tekstiviestejäkään en ole kirjoitellut, jos en kyllä kellekään soitellutkaan.
Mä ehdin jo huolestumaan, että mikä nyt oikein on, kun en mitään osaa kirjoittaa, mistäs nyt tuulee. Ja muistin. Ja vajosin sinne jonnekin niihin syövereihin, jäin sinne vellomaan ja päätin sitten tehdä hetken jotain muuta. Niin kuin vaikka nukkua. Paljon.
Onneks yks pieni Metallica-fani kiskoi mut hetkeksi tälle pallolle takaisin, vaikken siitä musiikista välitä.
Osaa tuo fani seistä ilman tukeakin. Ei olis kai niin väliks, kun ei ole vielä edes kahdeksaa kuukautta sillä mittarissa ikää. Mut siihen mä taas jäin. Enkä kirjoittanut mitään. Sanon taas, kun löydän sanottavalle sanat, ne on vielä vähän kateissa.
Eipä kiirettä. Täällähän myö ollaa. Ja paljon samaa blogin suhteen. Voi kun teidän pieni on jo iso :) Hyvää pääsiäistä teidän perheelle!
VastaaPoistaVedä syvään henkeä, ota kuppi kahvia ja rauhoitu. Enää ei ole hätää. Ollaan täällä jos tarvitset 💖
VastaaPoista<3 Kyl tää. Siit on kymmenen vuotta. Tasan.
Poista<3
VastaaPoista