Että sellanen äiti

Janni haastoi kaikki bloginsa lukijat mukaan pohtimaan omaa vanhemmuuttaan. Hetken mietin, jaksanko tähän tarttua, mutta näköjään aamukahvia juodessa voi tarttua mihin vain.

On kyllä haasteelliset kysymykset. Jos teillä on vielä pohtimatta ja intoudutte tämän tekemään, jättäkää mulle vaikko kommenttiboksiin linkki :)

Minkälainen äiti olet?

Keskustelen ja joustan kyllä paljostakin, mutta loppuviimeksi säännöt sanelen minä.Olen nimenomaa äiti, en kaveri.

Eroaako se paljon niistä kuvitelmista, joita sinulla oli ennen lapsia?

Oikeastaan ei. Ja toisaalta hirveän vaikea vastata tällaiseen, millaisia kuvitelmia vanhemmuudesta voi ylipäätään olla 16- tai edes 17-vuotiaalla?

Mitä luulet muiden ajattelevan kasvatustavoistasi?

Viime aikoina neuvojia on ollut paljon aiempaa vähemmän. Osan tiedän kauhistelevan nukkumaanmenoaikoja, toisten nillitystä ikärajoista. Sitten on niitäkin, joiden mielestä nämä lapset kasvavat vähän niin kuin pellossa. Tosiasiassa mulle on aika yhdentekevää, mitä muut ajattelevat, ja onnistumistakin päästään mittaamaan vasta vuosien kuluttua.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Pitäisi heittäytyä enemmän hetkeen, koska hetket on pian ohi ja lapset jo isoja. Yllättävän vaikeaa on päästä irti niistä iänikuisista to-do-listoista ja mennä sen sijaan mukaan siihen, mitä mukulat milloinkin touhuaa.

Mitä teet mielestäsi oikein?

Nukkumaanmenosta ja ikärajoista nillitys on musta ihan aiheellista ja oikein.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai johonkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Miten tällaiseen voisi vastata lyhyesti? Lapset ovat ikäjakaumalla 0-12v, joten vastauskin riippuu paljon lapsesta.

Kyllä, meillä on suojat pistorasioissa ja edellisessä asunnossa oli turvaportti portaissa. Lisäksi näillä kahdella nuorimmaisella on ollut käytössä leikkikehä turvallisuutta parantamaan. Nytkin tosin Rääpäle järsii kehää sen ulkopuolelta... Rentous pienten kanssa olemiseen on kuitenkin tullut tässä vuosien mittaan, enkä näiden pienten vaaralliselta näyttäviä temppuja ole ollenkaan niin hanakasti kieltämässä kuin isompien ollessa pieniä. Nuo voivat halutessaan kiivetä kiipeilytelineeseen ja minä seison selän takana varmistamassa ja ottamassa kopin :)

Mun mielestä lasten täytyy saada ottaa ikään ja kehitystasoon sopivia riskejä. Vahingosta oppii ja vapaus kulkee vastuun kanssa käsi kädessä. Koko maailmaa en voi lapsia varten pehmustaa, joten on ehkä parempi, että oppivat hallittua riskien ottoa.

Kuitenkin jankutan heijastimista, pyöräilykypäristä (juu, tosiaankaan ei ole asiaa edes kolmipyörän selkään ilman!), fillarin valoista, turvavöistä ja turvaistuimista, veitsien ja saksien sijoittelusta ja mitä noita nyt on. Sähköjohtojen pureskelu on kielletty.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: Lapsi makaa kaupan lattialla ja huutaa pää punaisena, kun et suostu ostamaan jotain hänen haluamaansa juttua. Annatko olla? Heittäydytkö itse maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa olevien katseista ja huokailuista?

Meniskö läpi, jos sanoisin, ettei meidän lapset vaan...? Ai ei vai?

Aloitetaan niistä katseista ja huokailuista. Mä en tilanteen päällä ollessa kyllä kerkiä moisia rekisteröimään ollenkaan. Päältä neuvojia ei ole meille riittänyt, ehkeivät uskalla?

Toimintatapa puolestaan riippuu paitsi siitä, kuka näistä se kiukutteleva on, myös siitä ketä muita on mukana ja kuinka hyvin edellisenä yönä on allekirjoittanut saanut nukkua. Voin kertoa, että jos Esikoinen heittäytyisi nyt kaupan lattialle kiukuttelemaan, saisin todennäköisimmin ihan hillittömän kikatuskohtauksen kuin yrittäisin estää moista toimintaa... Ja todennäköisesti saataisiin molemmat sen seurauksena porttikielto kyseiseen kauppaan.

Olen heittäytynyt lattialle kiukuttelemaan seuraksi. Toimi hyvin tutussa lähikaupassa. Olen vienyt kiukuttelijan kesken reissun kotiin ja palannut sitten jatkamaan ostoksia ihan tyynen rauhallisesti. Ja ei niin rauhallisesti myös.

Olen kiristänyt, uhkaillut ja joskus jopa lahjonut etukäteen, ettei moisia tilanteita syntyisi. Periksi en kuitenkaan ole koskaan antanut.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

Niitä voi saada silloin kun niitä on ja joskus voidaan hakea mielitekoon ihan muuten vain. Karkkipäivää meillä ei ole, eikä herkkuja joka päivä saa, hampaissa ei ole ollut reikiä kellään eikä ylimääräisiä kiloja myöskään... joten en näistä meinannut natseilla jatkossakaan.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? (Ruoka, uni, yms.) Perustelut vastaukseen.

Rytmit kyllä. Tarkat ei. Periaatteessa alle kolmasluokkalaiset (eli nyt kolme tenavaa) menee nukkumaan kahdeksalta, isommat toistaiseksi yhdeksältä (saattaa olla, että yläkoulun alkaessa on tätä tarkistetava tai riparin jälkeen kai viimeistään?) ja Rääpäle nukahtaa, kun nukahtaa jos nukahtaa.

Viimeisen nukkumiset vauvavuonna

Käytännössä pitää olla sääntöjä, että voi olla poikkeuksia. Viime aikoina on ollut enemmän poikkeuksia kuin sääntöjä...

Ai perustelut? Jos ei olisi jotain rytmiä, olisi tämä porukka pian totaalisessa kaaoksessa. Homma kulkee paremmin, kun kaikki tietää mihin aikaan suunnilleen mitäkin tapahtuu.

Mitä luulet ja toivot, että lapsi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?

En uskalla kuvitella näiden ajatuksista mitään, mutta toivon heidän uskovan, että tein parhaani ja yritin kaikkeni.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

Nukkumaanmeno- ja kotiintuloajat. Kuskaamiset ja saattamiset iltapimeällä. Ikärajojen edes summittaisen noudattamisen. Niin kuin ainakin.

Ulkoiletteko päivittäin?

Kyllä ja ei :D Toiset meistä todellakin ulkoilee päivittäin ja toiset ei. Kauniilla kelillä kyllä ulkoillaan mielellään eikä kesän vesisadekaan mitään estä. Mutta jos ei huvita lähteä lasten kanssa ulos, niin väkisin ei mennä.

Paljonko lapsesi saa katsoa telkkaria päivittäin ja käyttää esimerkiksi tablettia?

Ei käytä tablettia tai älypuhelinta yhtään enkä käytä minäkään.

Tietokoneella istuvat jonkin verran, Wiillä pelailevat jonkin verran ja telkkaria katselevat jonkin verran. Harvoinpa viidelle pienimmäiselle "ruutuaikaa" tulee edes sitä kahta tuntia per päivä, kun ei niitä kiinnosta samat asiat, laitteita on rajallisesti ja käytössä olevia tunteja vielä rajallisemmin. Silti joku saattaa joskus olla ruudulla koko päivän ja sitten voi mennä viikkokin ettei sama joku ole ruudulla ollenkaan.

Mennään siis mieluummin tilanteen kuin kellon mukaan. Kauniilla ilmalla ruudun edessä viihdy kukaan.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? (Niin positiivisia kuin negatiivisiakin.)

Meillä ne tunteet näkyy ja kuuluu kaikilla, itseni mukaan lukien. Jotkut lapsille kuulumattomat asiat kyllä pyrin pitämään piilossa, mutta aistiihan nuo ne piilotetutkin tunteet. Avoimuus ja puhuminen ikätasoisesti.

Missä sitä ihmisellä olisi lupa käydä koko tunneskaalaansa läpi, jos ei kotonaan?

----

Laajemmaltikin voisi vastata ja miettiä vielä kutakin kohtaa kunkin lapsen näkökulmasta, mutta sittenhän tää oliskin jo postaussarja, jollei peräti romaani ;)