Jotkut hetket on niitä, joihin jäisin, jos voisin. Pysäyttäisin ajan, enkä menisi enää minnekään. Harmillisesti nuo hetket on ohi yhtä pian kuin auringonlasku talon nurkan takana.
Rääpäleestä on kuoriutunut villivintiö. Viimeisen uhma on hiljalleen väistymässä, Täystuholla alkaa olla jo ihan fiksuja ajatuksia. Kirppu on kasvanut ihan valtavasti, miten niin se kohta jo täyttää yhdeksän? Toinen on tullut kuorestaan jo melkein kokonaan. Ja Esikoinen... kohta se jo menee yläkouluun, apua.
Jos sen ajan voisi pysäyttää just nyt, kun nää vielä on pieniä, tai ei ainakaan kovin isoja. Nyt kun meillä jo nukutaan yöt ja päivisin on vain aikaa.
Mä niin tiiän ton tunteen <3
VastaaPoistaJuuri siihen hetkeen olisin halunut pysäyttää minäkin, kun mukulat oli kaikki pieniä,alkutaipaleella. Toki jokaiseen päivään mahtuu nytkin hetkiä, jotka haluais vaan hillota jonnekkin muistojen herkku-kellariin, ja availla purkkeja aina silloin tällöin, haikeuden kolkuttaessa mieltä. Miten sen näkeekin aina vasta jälkeenpäin, miten täynnä elämää ja iloa on nuo vuodet olleet? okei, aika kultaa muistoja, mutta suurella kaipauksella muistelen kolmen naperon leikkejä ja touhuamisia, nyt kun siitä jo on aikaa <3
VastaaPoistavoih...ku ne vaan kasvaa :)
VastaaPoista