Porukka jakautui kahteen osoitteeseen, pienimpien mummolaan ja miehen tädille, tosin jossain vaiheessa oli kuulemma koko kööri ollut saman katon alla, ja sehän olikin jo tehnyt ruokapöytään yhdeksän 0-12v lasta (ei käy kyllä kateeksi yhtään).
Toinen oli tällä kertaa hevosteluvuorossa. Ja sehän hevosteli kunnolla, kuvien perusteella on taidotkin kehittyneet ja rohkeus samoin.
Ei kai sitä tielle laskettaisi, jos ei uskottaisi, että se osaa?
Ja selkään sopii useampikin, tietysti.
Yksin mahtuu tosin paremmin ottamaan rennosti :)
Ja arkistojen kätköistä löytyi vielä vanhempi aarre. Anna hali!
Oiiii, vuonis! Mä halusin joskus teininä nimenomaan vuonohevosta. Omaa en saanut koskaan ja nyt kun asia on omissa käsissä, en anna itselleni lupaa moiseen. :D
VastaaPoistaMun on tunnustettava, etten (enää) tiedä hevosista mitään :) Tätilässä on kumminkin tuollaisia kaviojalkaisia ja tenavat niillä pääsee ratsastamaan. Ihania kyllä :)
PoistaIhania heppakuvia =)
VastaaPoistaKyllä mäkin vielä joskus opettelen ratsastamaan. Se on yksi pitkäaikaisista aaveistani!
Ps. Blogissani on sulle haaste =) Tässä linkki: http://mammalaiffii.blogspot.fi/2015/04/kysymyksia-bloggaajalta-toiselle.html
Ratsastaa osaisin, mutta satuloinnit ja muu oheistoiminta on mulle ihan hepreaa. Edellisestä kerrasta selässä on kyllä jo ikuisuus.
PoistaKäyn haasteen kurkkimassa :)