Once upon a siisti lastenhuone

Okei. Mä tiedän, että oon ollut viime aikoina paljon pois kotoa, on ollut vaalikampanjaa ja kokousta, vaalilautakuntaa, yhdistyksen perustamisjuttuja, kaikennäköistä toriseisoskelua ja vähän lisää kokousta...

Mutta että niin paljon olisin ollut pois kotoa, että perusjuttu olisi unohtunut? Älä koskaan sulje lastenhuoneen ovea, jos käsket lapset huoneeseensa rauhoittumaan. Niin kuin ihan oikeesti. Älä ikinä sulje sitä ovea. Koskaan. Missään tilanteessa.

Tästä nyt ei vielä tiedä, mitä pitäis ajatella. Voiks patjat ottaa pois, jos ne ei pysy sängyissä?

Ainut mun osuus tuossa sotkussa on kahvimukini hyllyn päällä, ja senkin laskin siihen vaan, että saan kuvattua katastrofin.

Ei kai se maa kuitenkaan Suomessa järissyt? Voiks pari pikkupoikaa oikeasti saada tällaista jälkeä aikaiseksi?

Voitte varmaan arvata, mitä mä oon tehnyt tänään. Loppupäivän pojilla olikin huoneeseensa porttikielto, ja suljetun oven takana katosi roskapusseihin aikalailla tavaraa.

Ei viety patjoja. Eikä edes sänkyjä. Kunhan jaettiin kerrossänky kahtia.

Lattia näkyy, ja keinuhepallakin saattas taas sopia ratsastamaan, ehkä.

Revityt kirjat koki mystisen katoamisen, loppuja ei enää jaksanut järjestää... Ja lipastoistakin jäi kolme laatikkoa siivoamatta, nimittäin ne, jossa on lakanoita, peittoja yms. pienten tarvikkeita.

Lelukorit on taas paikoillansa ja pingviini pingviinin paikalla.

Ei se Täystuhoni kuitenkaan ihan loppuun saakka malttanut totella. Pakeniko vaatehuoneeseen kameraa vai sitä tosiasiaa, että äiti saattaa olla vähän vihainen siitä, mitä muualla asunnossa tapahtui sillä välin, kun lastenhuonetta siivottiin.

Niin, että älä ikinä koskaan myöskään sulkeudu itse lastenhuoneeseen ja jätä lapsia olohuoneeseen katsomaan piirrettyjä. Älä ikinä, koskaan tai missään tilanteessa.

Jos vaan ottais koko oven pois?