Lainahöyhenissä

Jokainen nainen varmasti tietää tunteen, kun kaappi on täynnä vaatteita, muttei mitään päälle pantavaa. Lapsenlikat ja kyydit on järjestyneet, lavalle nousemassa Paleface ja Paavo Arhinmäki, taustalla "Me korjaamme sen" juliste. Mut mitä mä pukisin päälleni?

Sitä varten naisella on siskoja ja tyttäriä, lainahöyhenissä juhlimaan vaan.

Yhdeltä pikkusiskolta mekko ja toiselta saappaat. Housut ja hihat on sentään omat. Saappaat oli muuten justiinsa samanlaiset kuin omani, joista Lyyli söi korkolapun. Ihan omilta tuntui (lupaan silti palauttaa... pestyinä)

Mekkoon mahtumisesta osasin olla ihan erityisen onnellinen. Siskollani on nimittäin ikää 16v vähemmän kuin mulla. Musta mä nuorennuin illaksi paljon, mutten sentään niin paljoa, että henkkareita olisi kysytty...

Tukka kiharalle neljällä letillä, yön yli ja koko päivän olivat päässä (katsoivat mua kyllä lettipäisenä päiväkodilla hetken normaalia kauemmin). Esikoinen sai tehtäväkseen lettien purun ja kävinpä luvan kanssa meikkilaatikollakin tonkimassa. Vähän ripsaria, vaaleanlilaa luomiväriä, jokumikälie nestemäinen silmienrajaussysteemi (Esikoisen) ja pikkusen puuteria ja huulikiiltoa. Ihan hyvä tuli.

Käsilaukku piti ostaa uusi, kun edellinen kymmenen vuoden käytön jälkeen hajosi. Jonnekin täytyy saada tungettua puhelin ja lompakko. Mies risti ystävällisesti tämän yksilön Mopsiksi. Ei kuulemma näytä laukulta yhtään.

Toi kans tahto kuvaan. Lyyli on linssilude.

Niin että tämmösissä lainahöyhenissä voi valloittaa vaikka Tavastian.

Mitä illan sisältöön itsessään tulee, voisin hyvin poliittisenkorrektisti todeta: "En kommentoi" Mun osalta ei ehkä mennyt ihan putkeen, mutta kivaa oli. Kiitos huolehtineille ja anteeksi lopuille, ehkä jo ensi kerralla on rajatkin hahmotettu paremmin. Ne omat rajat meinaan.