Marttyyrin kruunu

7.3.2008

Sinä päivänä satoi lunta.
Vaikka maa peittyi armahtavaan huntuun,
sieluni oli rikki revitty.
Hiutaleet vain kirvelivät avonaisissa haavoissani.
En voi nähdä kauneutta ympärilläni,
ellen saa tuskaani purettua.
Kerran toisensa jälkeen yhteiskunnan hampaissa.
Kellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa.
Niinpä.
Mistäpä löytäisin muulin kantamaan taakkani puolestani?
Polvet ruvella,
kerran toisensa jälkeen alistettuna,
ryömin maassa.
Kärsi, kärsi, saat kirkkaamaan kruunun.
Sitä odotellessa.
Toisten ongelmat lumi kuitenkin peitti.