keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kivat koulut

"Kouluissa yllättävän paljon väkivallantekoja" (IL 9.10.12), toteaa Päivi Räsänen. Minä jäin miettimään, mikä tässä on yllättävää, jos puhutaan lasten keskinäisistä suhteista. Yllättävää on aikuisiin kohdistuva väkivalta ihan tavallisissa kouluissa. Yllättävää on se, kuinka sidottuja ovat opettajien ja rehtoreiden kädet. Yllättävää on lasten vanhempien asenne.

Mietitäänpä hetki, mitä tapahtuisi, jos kolmikymppinen toimistotyöntekijä aina aamulla töihin tullessaan toteaisi hyvän huomenen sijaan työkaverilleen: "V...tuakos mulkkaat, huora!" ja sen jälkeen löisi väliin tulleelta lähiesimieheltään silmän mustaksi. Niinpä. Taitaisi tulla kenkää ja syyte pahoinpitelystä, näin alkajaisiksi. Olisi varmaan turha pyytää suosittelijaa seuraavaan työpaikkaan ja tuskinpa ryntäisi liiton lakimies ensimmäiseksi puolustamaan.

Entäpä, jos alakoululainen tekee saman? Tuleeko kenkää? Niinpä. Tuleeko vanhemmat puolustamaan? Niinpä.

Olen ollut lasteni puolesta selvittämässä pariakin episodia joitakin aikoja sitten. Ensimmäinen päättyi siihen, että omani vaihtoivat kaupunkia ja koulua. Terroristi oli silloin eskari, ja koko alakoulu (eskarit-6 lk) oli polvillaan terroristin edessä. Terroristin vanhemmat nostivat kädet pystyyn: "Saat karkkia eskarin jälkeen, jos et lyö ketään." Opettaja nosti kädet pystyyn: "Homma on hallinnassa." Rehtori nosti kädet pystyyn: "Kaikki voitava on tehty. Ei voida erottaa." Poliisi nosti kädet pystyyn: "Täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit, muttei kuulu meille, koska tekijä on 6v." Ja lastensuojelu nosti kädet pystyyn: "Kaikki voitava on tehty ja terapiat järjestetty."

Minä vain toivon, että muut koulun oppilaat ymmärsivät liittoutua ja antaa sakinhivutusta, koska aikuiset ovat kädettömiä. Vaikka näin ei tietysti saa sanoa.

Toisessa tapauksessa tokaluokkalaiset kävivät uhkailemassa LVT:tä puukolla ekaluokan toisena päivänä koulumatkalla. Koulu ilmoitti, ettei kuulu heille, koska tapahtui koulumatkalla. Uhkailijoiden nimiä en ikinä saanut tietooni, eikä heidän vanhemmiltaan koskaan kuulunut yhteydenottoa. Todettakoon nyt vain, että koulun vakuutus kattaa koulumatkat, jolloin matkat tapahtumineen kuuluvat kyllä koululle.

En kannata kouluihin metallinpaljastimia. Sen sijaan ehdotan nollatoleranssia väkivallalle ja sillä uhkailulle. Sanktioina varoitus, määräaikainen erotus, pysyvä erotus, lastensuojeluilmoitus ja rikosilmoitus. Jos valvovat silmät ei riitä, hankitaan valvontakamerat. Lopetetaan KIVAt koulut ja sovitellaan vain haukkumiset ja ulkopuolelle jättämiset. Fyysinen väkivalta on aina rikos ja koulujenkin on sitouduttava noudattamaan lakia. Väkivallan uhan alla ei ole turvallinen oppimisympäristö.

Rakkaat aikuiset, meidän lapset eivät ole enkeleitä. Jos joku nyt ajatteli, ettei meidän lapset ikinä, niin suosittelen uutta ajatuskulkua.

muoks. 14.10.12, Helsigin Sanomien sivuilla artikkeli aiheesta Psyykkisesti sairaat lapset vievät koulurauhan useissa luokissa (HS 14.10.12)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti