"Miks kenenkään muun ei koskaan tarvi tehdä täällä mitään?" Esikoinen kysyi minulta tuossa päivänä eräänä. Kysymystä seurasi pitkä hiljaisuus, kun laskin hitaasti sataan, etten suorastaan silmille räjähtäisi. Ja sitten kysyin, miten niin kenenkään muun ja mitään, että yksi, olenko minä ei kukaan ja kaksi, kyllä täällä muutkin lapset joutuvat tekemään, ihan ikänsä ja taitojensa mukaan.
Kolmen isoimman hommia ovat tiski (ja minä täytän altaat+huuhtelen astiat), altaallinen kerran tai kahdesti viikossa, roskien vienti hyvin satunnaisesti, omien pyykkien kuskaus pyykkikoriin (tai edes siihen suuntaan) ja puhtaiden vaatteiden vienti kaappiin ja omien huoneiden siivous. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu. Lisäksi sitten satunnaisesti pitää auttaa ruuan laitossa tai siivouksessa yleensäkin... satunnaisesti on harvemmin kuin kerran viikossa.
Kerroin sitten tytölle, mitä äiti tekee joka ikinen päivä. Ja valitus loppui seinään. Se on operaatio vaatehuolto, ja kerron sen mielelläni teillekin, enkä suinkaan valittaakseni (koska satun hommasta jopa tykkäämään)...
Joka ikinen päivä tähän vaatehuoltoon menee vähintään kaksi tuntia työaikaa. Jos aikaa jonain päivänä ei käytä siihen, on seuraavien päivien homma vähintään kaksinkertainen. Prosessi kulkee näin:
1. Kerään epämääräisinä myttyinä lattialla lojuvat vaatteet ja kuskaan ne läjäksi kylppärin lattialle. Huutelen samalla esimerkiksi lasten jumppavaatteita... ne kun tuppaavat unohtumaan reppujen pohjalle.
2. Tyhjennän pyykkikorit samaan läjään ja lajittelen likapyykin taas uudestaan. Lapset ovat yrittäneet laittaa pyykkinsä oikeaan paikkaan siinä onnistumatta ja edellisen päivän lajittelu on siksi taas sekaisin.
3. Tungen koneen täyteen aloittaen joko suurimmasta tai kiireisimmästä kasasta. Loput pyykit yritän sulloa koreihin. Ne eivät mahdu.
(Kaksi pyykkikoria, toinen kuuskymppiselle ja toinen nelikymppiselle, lisäksi ikean sinisiä kasseja tarpeen mukaan, nyt niitä on vissiin kolme, ja sittenkään ei sovi...)
4. Tyhjennän rummun nukkasihdin ja kippaan sieltä vedet viemäriin. Kerään kuivat pyykit naruilta, kääntelen samalla märät. Viikkaan puhtaat jokaiselle omaan kasaan, vien vauvan ja taaperon kasat, pähkäilen liinavaatteita ja kiroan kolmikon kasoja, joita ei taaskaan ole haettu. Selvittelen pieneksi käyneet omiin paikkoihinsa odottamaan jatkokäsittelyä.
5. Pesukoneen lopettaessa siirrän pyykit rumpuun ja ripustan sinne sopimattomat. Täytän koneen valmiiksi odottamaan.
6. Rummun lopettaessa tyhjennän sen ja käynnistän koneen, viikkaan kuivat, ripustan kosteat...
Vaiheita 1-6 toistetaan X kertaa, kunnes kello on niin paljon, ettei koneita enää viitsi käynnistää.
Tämän lisäksi vaatehuolto pitää sisällään vaatekaappien siivousta (tehtävä vähintään kerran kuussa joka kaapille, jos jää tekemättä, ei kukaan löydä mitään), lakanoiden vaihtoa (vuorollaan jokainen sänky niin että vaihtoväliksi jää max pari viikkoa/sänky), kausivaatteiden etsimistä, sovittamista, pesua, varastointia, naulakkoon sullomista, kenkien selvittelyä, uusien hankkimista, vanhojen hävitystä, lastenvaatteista uuteen kokoon siirtymistä (kolmikko pari kertaa vuodessa sovittaa varastolaatikot, pienemmillä homma on viikottaista tai ainakin kuukausittaista...)
Ja voidaanhan tähän hommaan laskea mukaan kuravaatteiden jatkuvat huuhtelut, hukkuneiden hanskojen metsästys, reissukamojen pakkaamiset ja purkamiset, juhlavaatteiden käsittelyt aina hankinnasta hävitykseen...
Muistutin tyttöä vielä, että lisäksi äiti tiskaa, laittaa ruokaa, vahtii pieniä, auttaa läksyissä, käy kaupassa, maksaa laskuja, vie roskia, kerää lasten leluja... että voidaan me vaihtaa. Voin tulla viereen urputtamaan kuinka kukaan muu ei tee mitään ja esikoinen voi tehdä kaiken sen mitä minä nyt teen. Kumma kyllä, vaihto ei kelvannut.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti