Murheenkryyniksi kutsuttu kärrymme otti perjantaina osumaa parkkihallissa joltakin ihanalta valkoista autoa ajavalta kanssa eläjältämme. Yhteystietoja ei tietenkään tämä rakasta kärryäni vaurioittanut voinut jättää, joten oman vakuutuksen piikkiin menee tämä ja bonukset romahtaa. Kiitos kaunis. Positiivista lienee se, että omavastuu on "vain" 150€, ja lauantaina tehdystä vahinkoilmoituksesta oli toimintaohjeet iloisesti minua odottamassa jo tänä aamuna. Soitto vakuutusyhtiön suosittelemaan merkkiliikkeeseen ja huomenna lähtee murheenkryyni arvioitavaksi., että voidaan sopia korjausaikataulusta.
Lauantaina meillä oli siivouspäivä. Täällä oli vuoroin siistejä kohtia ja vuoroin taapero siisteissä kohdissa. Pikkuisen tuli samanlainen olo, kuin olisi hölmöläistyylillä peittoa jatkanut.
Sunnuntaina ei auttanut kuin soittaa äidille. "Apua, meillä on helvetti irti, ja vieraat tulee ihan kohta!" Niin. Sitä varten ne äidit ovat. Äiti tuli, ja laittoi ojennukseen sekä keittiön että lapset. Huh.
Vieraat tuli, pappi tuli, kummit tuli ja Viimeinen puettiin äitini vihkipuvusta tehtyyn kastemekkoon. Nimi on nyt julki. Esikoinen luki lasten evankeliumin ja eskari kuivasi Viimeisen tukan. Tutut lastenvirret Jumalan kämmenellä ja Ystävä sä lapsien veisattiin iloisesti tokaluokkalaisen pelatessaan kännykällään ja taaperon keikkuessa sylissäni.
Vain tämä kakku aiheutti mustasukkaisuuskohtauksen taaperossa. "Mun Baabapapa!" Loppu hyvin, kaikki hyvin siis.
Hukassa ollut piuha koneen ja puhelimen välille löytyi, joskin taaperoni tavannut nokialaiseni tarvitsi miehen tekemään taikatemppuja, että kuvat saatiin vihdoin koneelle ilman sähköpostin kautta kierrättämistä. Blondin kyvyt eivät vain riitä tähän tekniikan ihmemaahan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti