Ylen nettisivuilta osui silmiin juttu Tyly myyjä muistetaan pitkään (Yle, 22.10.12). Jäin miettimään omia kokemuksiani sekä asiakkaana että asiakaspalvelijana. Koska nyt on kyse kehnosta asiakaspalvelusta, voitte käydä naureskelemassa aasiakkaille täällä (aasiakas.fi)...
Opintoihin kuuluneessa työharjoittelussa totesin, etten ole kovin kaksinen asiakaspalvelija ja työtoverini sitten lohdutti, että se on homma, jonka toiset oppii ajan kanssa ja toiset eivät ikinä. Luulen ainakin perusteet oppineeni. Huumorilla selvitään useimmista ongelmista ja kohteliaisuudella lopuista, ja kun ei selvitty on työkaverit sitä varten.
Olen hankala asiakas. Tiedän mitä tahdon, vaadin palvelua ja tunnen oikeuteni. Jostain syystä saan palvelua jopa autoliikkeissä, joissa useimmat nuoret naiset kuulemma jäävät ilman. (Autoliikkeille ilmainen vinkki, olkaa hyvät, nainen vie miehen rahat toiseen liikkeeseen, jos ei saa palvelua.)
Murheenkryynini hajotessa soitan korjaamolle: "Mun murheenkryyni on taas rikki!" Langan päässä tiedetään jo. Nimittäin se, mille nimelle varaus tehdään. Ja tiedetään myös esittää täsmä kysymyksiä, jotta vian laatu selviäisi. "Emmä tiedä, rikki! On meinaan kylmempi autossa kuin ulkona, vaikka lämppäri huutaa täysillä." Ensimmäisen kerran asioidessani tein selväksi, että murheenkryyni on minun. Ja että miestä on turha hätiin odottaa, koska sitä ei ole. Ja että en tosiaan tiedä murheenkryynistä mitään. Niinpä kuulin pian: "Rouva hyvä, tiesittekö ajavanne hengenvaarallisella autolla?" Hmm. Sittenpä tiesin, eikä ole toiste tarvinnut.
Puhelin- ja elektroniikkaliikkeissä olen mahdoton asiakas (ja takaan varmasti asiakaspalvelijalle hyvät naurut, kunhan siitäkin päästä löytyy huumoria). Olisittepa nähneet nuoren miehen ilmeen, kun kävin valittamassa, etten enää pääse nettiin, koska modeemin virtajohdossa on jokin vika. Ensin oli aspa yhtenä kysymysmerkkinä, ja sitten kaivoin johdon esiin laukusta. "Otin sen mukaan, kun en uskonut osaavani selittää." Pistorasiaanhan menee yleensä johdosta kaksi metallipalasta, eikö. No, tässä niitä oli jäljellä vain yksi. Se toinen oli pistorasiassa sisällä (ja irrotin sen sieltä ihan itse, sähkömiehen valvoessa operaatiota puhelimen toisessa päässä). Lähdin liikkeestä kotiin mukanani uusi johto, ja taas toimi netti kuin unelma.
Elektroniikan asennuksiin olen oppinut pyytämään blondin kestäviä ohjeita ja saanut kaupanpäällisiksi lupauksen, että jos blondi ei osaa, tulee firman pojat tekemään. Puhelimen käyttöä on opetettu liikkeessä minulle ihan kädestä pitäen, vaikken edes ostanut puhelinta sieltä, vaan olen vain kyseisen operaattorin asiakas. Kunhan sanoin myyjille, että apua! "Ja jos mä en saa tätä toimimaan, niin ei teidän operaattorikaan musta mitään hyödy."
Esimerkeistä ymmärrämme varmasti kaikki sen, että nainen saa loistavaa palvelua miesten liikkeissä, kunhan heti kättelyssä myöntää olevansa tyhmä ja blondi. Ulkonäkö on ehdoton plussa. Naisille vinkki, jos et ole tyhmä, esitä sellaista. Täydestä menee.
Julkisen puolen asiakkaana olen taas toisenlainen. Kerrassaan hirveä. Päivähoitopaikkojen järjestyminen viimeksi oli melkoinen temppu. Vaihdoin kaupunkia nopealla aikataululla ja hoitopaikat tarvittiin heti (viiden viikon varoitusajalla). Kaupunki sanoi, ettei onnistu. "Loistavaa! Sittenhän mä voin irtisanoutua töistä ja olla neljän lapsen yksinhuoltajana kotona teidän sossun tuilla, eikö?" Meni viikko, ja meillä oli hoitopaikat.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti