Onpa kiva, kun pihassa on paljon lapsia

Hain yhtenä nättinä päivänä Viimeisen ja Täystuhon päiväkodista, ja nehän päätti kauniin päivän kunniaksi jäädä ulos leikkimään. (Mä kyllä yritin suostutella niitä sisään, olis tiskiä ja pyykkiä ja ruuallekin jotain pitäis tehdä...) Eipä niitä sisään olisi ilman tappelua saanut, enkä kevyttä suostuttelua kummempaa jaksanut harrastaa, kyllähän ne työt tekijäänsä odottaa.

Poikien kamat heitettiin ovesta sisään, ja jätettiin ovi auki, että käy sisällä olevien vahtiminen helpommin. Esikoinenkin kotiutui sopivasti, ruvettiin öljyämään ketjuja ja pumppaamaan lisää ilmaa fillarin renkaisiin. Niinhän siinä kävi, niin kuin aina.

Ensin sisältä ulos ilmestyi yksi lisää ja kohta toinen. Rääpäle osoitti hermostumisen merkkejä, kun porukka katosi ympäriltä, kävin päästämässä sen leikkikehästä pois ja tarkistamassa muutaman pikkujutun. havahduin ulkoa kuuluneeseen huutoon: "Onks sulla jotain hukassa?" Sekin oli päättänyt lähteä toisten perässä ulos... Ilman ulkovaatteita, tietysti. Hain sen takaisin, ja puin sitten sillekin.

Isommat säntäsi heti katsomaan, että joko tuokin saa olla pihassa ihan irti.

Kyllähän mä tuossa auringon paisteessa ennätin katsomaan, että onpa kiva, kun tulee kevät ja pihassa on taas paljon lapsia. Että riittää meidänkin lapsille leikkikavereita. Ja sitten iski se ahaa-elämys. Kaikki ne olikin mun... ja että kenenkään niistä ei kyllä alkuperäisen suunnitelman mukaan pitänyt olla ulkona tässä kohtaa päivää. Hupsis.