Olinpa siis ulkona ilman miestä ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Seuranani ihminen, jonka kanssa olen ollut ulkona illalla ilman miestä viisitoista vuotta sitten. Itseasiassa, ihminen, jonka kanssa en ole ylipäätään juuri ollut tekemisissä noiden vuosien aikana. Itku meinas tulla, kun baarissa soi Anssi Kelan Puistossa.
"Ei mikään muutu milloinkaan, kaikki säilyy ennallaan..." Niin. Mä löysin jotain sellaista, minkä luulin kadottaneeni kokonaan.
Kaikkein ihaninta oli kuitenkin tulla illan jälkeen kotiin. Vastassa ei ollut mökötystä saati murjotusta. Ensimmäistä kertaa ikinä. Enkä koko illan aikana saanut yhtään vahtiviestiä. Ensimmäistä kertaa ikinä. Että rakastuin sitten uudelleen sen lisäksi, että löysin jotain kadonnutta.
Aamulla kyllä häikäs elämä niin, että heitin silmälasit suosiolla nurkkaan, ja lainasin jonkun muksun aurinkolasit. Sokea olin kuin lepakko, kun vahvuudet puuttuu, mutta päänsärky hellitti. (Esikoinen pyynnöstä räpsäs tämän otoksen teidän riemuksi)
Ai kahvia? Kyllä kiitos!
^_^
VastaaPoista