Kai sen ääneenkin voi sanoa, että näin toisella yrittämällä mulla on käynyt uskomaton tuuri puolison suhteen. Millään järjellä meidän ei olisi koskaan pitänyt päätyä yhteen. Kumpikaan ei alkuvaiheessa uskonut kaiken johtavan tähän.
Ihastuin mieheen, jolla on suuri sydän. Mieheen, joka aidosti välittää läheisistään ja näyttää sen.
Tuo piirre ei ole hävinnyt minnekään. Suuria rakkaudentunnustuksia on turha odottaa, mutta niille ei ole tarvettakaan. Mies lukee tilanteita ja ottaa niistä kopin, laittaa ruokaa, taluttaa koiria(ni), tiskaa, ripustaa pyykkiä, jatkaa lasten kanssa siitä, mihin mun jaksaminen loppuu.
Erityisen onnellinen olin tajutessani, että tuo on tainnut kasvaa ihmisenä ohi musta. Mun väsymyskiukku ei enää tartu, vaan mies jaksaa odottaa, että se menee ohi. On vain läsnä. Mä olen tunteideni kanssa yksi tuuliviiri, mies on kasvanut kestämään sen. Se on se katto, johon tuuliviiri on asennettu, vakaasti paikallaan.
Viimeksi olin ylpeä miehestäni, kun se omatoimisesti otti Esikoisen pyörän käsittelyyn, huolsi ja tarkisti turvallisuuden. Tai kun se ilman suurempaa kapinointia suostui hoitamaan kaikki kuusi lasta huomenna illalla, että minä voisin mennä ekaa kertaa vuosiin illalla ulos. Tai vaikka kun se järjesti lapsille hoitajan ja suostui harkitsemaan julkisilla liikkumista, että myöhemmin keväällä päästäisiin ihan kahdestaan illaksi ulos...
Mä olen onnellinen miehestä, joka pitää huolta musta tilanteessa, jossa minä en sitä muista tehdä huolehtiessani niistä kaikista muista.
Kataja ry:n nettisivuille pääset tästä. Sieltä löytyy paljon parisuhdeaiheista juttua, kursseja ja vaikkapa ilmaiseksi ladattava parisuhdekirja Rikasta minua.
mahtava kirjoitus!
VastaaPoista