Mut nyt on vähän joka puoluekin keksinyt sen saman jutun, että pantas valtionkin suu silleen somasti säkkiä myöten.
Mä olen lukenut kansantaloustieteitä ruhtinaalliset kolme opintopistettä. Mutta yks juttu mulle silloin valkeni (vaikkei juuri muu sitten selvinnytkään). Tajusin silloin, että politiikkaa on syyttäminen siitä, että 90-luku meni miten meni. Ja mä niillä samaisilla tunneilla vannoin silloin itelleni, että jos mä vaan koskaan ikinä mitenkään voin vaikuttaa siihen, että mun lasten ei tarvi kokea samaa, niin mähän vaikutan.
En sitten ruvennut yrittäjäksi, enkä rupea.
Uutisia nyt tietysti pyörii taas vaikka mitä. En ehkä pidä tätä lähdettä kaikkein luotettavimpana, mutta asiaa tää uutinen on. Synkkä arvio: Suomen talouslääke onkin paha virhe (Uusi Suomi 24.3.15). Ei sitä vaan kukaan viittinyt uutisoida, kun mä näistä säästöistä noin tuumasin jo pari vuotta sitten...
Ihan siitä hyvästä piirtelin teille pari kuvaa. Vaikken osaa.
Tollasia me aikanaan piirreltiin ussan tunneilla (aihe toki oli eri), tytöillä oli aina sillon kukkamekot.
Käsi ylös nyt, kuka tahtoo ysikyt luvun uusiks? Minen taho. Minen ainakaan taho.
Oot niin oikeassa! Propsit kuvituksesta ;)
VastaaPoistaMä en tiedätkö edes muista juuri mitään ysikytluvun alusta ja niistä lamavuosista. Mun mieli on hoitanut homman niin että liian vaikeat ja rankat asiat on unohtuneet. Pää suojelee.
Mä niin en osaa piirtää :D
PoistaMeillä päästiin 90-luvun seurauksista lopullisesti vasta pari vuotta sitten, helpottamaan alkoi kai joskus -98... Melkein kymmentä vuotta ei ihan hetkessä unohda, ei jos on ihan lapsi.
Mä olen lapsuuteni elänyt hyvinkin vähävaraisesti, joten 90-luku on minulla muistossa ihan samanlaisena ellei jopa parempana kuin 80- tai 70- luvut :)
VastaaPoistaMäkään en oikeastaan valita siitä rahan määrästä silloin, ja siinä suhteessa mun omalla perheellä menee nyt kutakuinkin samoin kuin silloinkin... mutta se, mitä se teki vanhemmille, psyykkeelle, terveydelle ja miten se peilasi meihin.
PoistaJos julkiset säästöt kohdistetaan niihin heikoimpiin, sosiaalitoimeen, työttömien tukiin (muihinkin kuin rahaan), mielenterveyspalveluihin, terveyspalveluihin yleensäkin, koulutukseen ja päivähoitoon, niin omilla verkostoilla täällä sitten on jokaisen pärjääminen. Mä soisin, että lapsuudesta, alakouluiästä, jäisi lapsille mieleen muutakin kuin se, että siitä selvittiin hengissä.
aika muuttuu vuosien myötä..jollekin asialle,joka nyt on in,taatusti 20v.n päästä nauretaan... onneks,paree elää tässä ja nyt :D
VastaaPoista