Härdellipäivät on härdellipäiviä. Niin kuin eilen. Aamu alkoi totulla kaavalla (jonka voi minuutilleen lukea edellisestä tekstistä). Tällä kertaa tosin suuntasinkin kymmeneksi viimeisen kanssa pankkiin. Voitteko kuvitella, lainaa ei saa ilman vakituista työtä?! Siis ihan käsittämätöntä! Kovasti virkailija pahoitteli, ja minä nauroin hälle tienneeni vastauksen jo tullessani, mutta sanoin tulleeni ksymään, koska kysymättä sitä ei ainankaan saa. Laitettiin sitten samalla kuntoon säästämiskuviotkin. Minusta rahastosäästäjä, enpä olisi ikinä uskonut. Eläkesäästämiseen sen sijaan en usko, kun uutisia on niin paljon lukenut. Hassatkoon vain eläkeyhtiöt tyel-rahoja, mutta lisää ei minulta siihen lystiin tipu. Mieluummin otan sitten pienemmän eläkkeen.
Pankkikäynti jätti kyllä lasten osalta kysymysmerkkejä. Nappuloilla on säästötilinsä, jotka iloisesti tntuvat tyhjenevän isin taskuun ja elämään. Pankki ei kuulemma voi tehdä asialle mitään, kun lasten huoltajilla nyt vain pitää olla käyttöoikeus lasten tileille. Entäpä ne pykälät, joissa sanotaan, että lapsilla ei ole elatusvelvollisuutta vanhempiinsa nähden? Pykälät lasten varojen asianmukaisesta hoidosta? Ja entäpä se tosiasia, että rahat lasten tileille menevät säästöpossuista, joihin laitettavat kolikot antaa äiti? Kuuluuko äidin maksaa isin elämä, jos isi on päättänyt, ettei enää olekaan kivaa yhdessä. Ei kai sentään.
Ainut mahdollisuus on kuulemma avata tilit omalle nimelleni. Ja jos huono tuuri käy, niin maksaa sitten lahjaverot, kun lapset ovat isoja... Voi elämä, sanon mä. Jatketaanko kumminkin sukanvarsisäästämistä lapsille?
Niinpä. Ja pankin jälkeen apteekkiin ja kotiin, eskarin haku, poikien päiväunet, koiran lenkki. Mun päiväunet. Paketti postista jälleen kerran, koneen purkua, kasausta... eikä mahdu.
Minä siis en aja kehäkolmosen väärällä puolen. Väitän asuvani sen oikealla eli ulkopuolella. Ja niin kuitenkin istuin ratin taa ja ajoin. "Aja sinne Töölön sairaalalle." Niin että minne? 40km matkaan sai ensin menemään reilusti yli tunnin (kannattaa muuten olla tarkkana Ruoholahteen mennessä, ettei eksy vahingossa Hankoon... ne kun on ihan vierekkäin.) Eikä etsimämme liike sitten enää ollutkaan siellä missä se kahdeksan vuotta sitten oli. Ei tietenkään. Käytetään optio kilautan kaverille, tutkitaan karttaa ja tuntia myöhemmin löysimme itsemme suunnilleen kilometrin päästä, Länsiterminaalin vierestä.
Todettakoon, että minua ei kannata ottaa mukaan ihan vaan äkkiä hakemaan halpaa koteloa. Ihan vaan, koska mun mukaan lähtee sitten paljon sellaista "voikuonhalpaa!"-roinaa, jotka sitten yhteensä maksaa enemmän kuin se halpa kotelo.
Kotiin sentään osasin ajaa, ajoaika 45min + vartti mäkkärin drive in:ssä. Mutta kotiinhan mä osaankin mistä vaan. Väkisinkin vähän naurattaa, kun ajattelee, että taannoisesta lapinreissusta 1200km selvittiin kertaakaan karttaa katsomatta, mutta 40km lähiseutumatkailu ei vain suju.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti