Normipäivä. Herätys 7.45, kahvia, vaatteet niskaan ja ovesta eskarin kanssa pihalle, eskari alkaa 8.30. Siinäpä seisoin ryhmän oven edessä ihmettelemässä, mihin meidän ryhmä oikein on hävinnyt, vielä eilenhän se oli tässä. Vaan ei ole enää. Silmälasitkin jäi kiireessä kotiin, eikä eskarini osaa lukea. Oikeaa ovea etsiessä kuluu tovi. Ja oven löydyttyä hukassa on lokero, kun sekään ei ole siellä missä eilen. Nimilappukin oli nurinperin. Jätin eskaarini ryhmään ja sieltä huudeltiin perääni "Hyvää yötä!".
Takaisin kotiin, tokaluokkalainen kouluun, esikoinen koneelle, pikkupojille aamupalaa ja päivävaatteita. Kahvia. Neuvolakortti hukassa viimeisen ulkovaatteista nyt puhumattakaan. Kymmeneksi neuvolaan, terveydenhoitaja myöhässä niin kuin aina. Ihan aina. Sisään päästiin 10.10. Mitkä minuuttiaikataulut, kiire! Pituus 62cm, paino 5400g ja pipo 42cm. Pari piikkiä, ja yhden rokotteen syöttö. Puhelin soi ja ehtii lopettaa, aloittaa heti uudelleen. Paiskasin luurin korvaan, ei nyt.
10.45 viimeiselle ulkovaatteet ja köyttö kaukaloon, kotimatkalla voisi vaikka hakea postista paketin. Tai sitten ei. Soittaja nimittäin oli mies. Lego nenässä! (Taapero/täystuholla siis) ja äkkiä kotiin samalla jonottaen päivystykseen puhelimessa. Viimeinen autosta ulos ja tolvana lego nenässä sisään. Ja päivystykseen. Pinseteillä irtosi tämä. 11.20 kaupan kautta kotiin, kotona 12.00. Oma aamupala syömättä, tietenkin. Äkkiä jotain suuhun.
Eskaria hakemaan 12.25. Löytyi oikea ovi, oikea lokero ja oikea lapsi. Päiväkodin pihalla kaikki ulkolelut hujan hajan. Eivät sentään tässä kohdassa enää huomenia toivotelleet. Kotiin etsimään joka ainoa pikkulego alakerrasta pois ennen kuin on legojen sijasta herneitä nokassa juuria myöten. Kahvia. Tokaluokkalainen kotiin.
Ärrä-treenausta eskarin kanssa ja sitten ärrä kouluun 14.30. Sekin alkaa myöhässä. 14.40 suunnaksi posti ja paketti, sen jälkeen vakuutusyhtiö, jotta viimeinenkin saa tapaturmavakuutuksensa. Ja Prismaan. 15.10 kassajonossa, hidasta, hidasta. 15.15 parkkihallissa ja 15.20 myöhässä ärräkoulun lopetuksesta. Nyt ne tietysti oli ajoissa.
Kotiin. Kahvia! Viimeinen huutaa kuin syötävä, taapero huutaa kuin syötävä... Hetken tauko, tilataan pitsat, haen ne viimeisen kanssa, syödään. Ja ihan juuri nuo voisi laittaa nukkumaan.
Ja tekemättä jäi pitkä lista, ehkä huomenna... eskarille luistimet ja niiden teroitus, apteekkikäynti, yksien kenkien korjaus. Ja se vanhempainilta, joka oikeasti kiinnosti, mutta johon ei enää vain jaksanut lähteä. Äiti on vähän väsy. Etenkin, kun viime yönä ei taas nukuttu.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti