Yleisön pyynnöstä

Edellisen tekstin kommentissa pyydettiin kertomaan omista ratkaisuistani hyvän äidin normien puitteissa.

Olen siis teiniäiti, kerran sellainen, aina sellainen. Esikoiseni syntyi, kun olin 17, vakityöstä ei ollut tietoakaan, ja koulutkin kesken. Neljättä olen alkanut odottaa valmistuttuani ammattikorkeasta.

Viiteen lapseen mahtuu yllättävän monenlaista ratkaisua. Yksi on ollut vain korvikkeella, kolme imetetty suunnilleen vuosikkaiksi ja tämä viimeinen on sekä että. Siin missä esikoiselta homma kariutui tiedon ja rauhan puutteeseen, viimeisen kohdalta vastaan tuli ajan rajallisuus. Soseet on kaikilla aloitettu n. 4kk iässä, yksi on ollut pelkillä valmispurkeilla, kahdelle tehty kaikki itse ja yhdelle sekä että. Varmaan viimeisestäkin tulee sekä että lapsi.

Nukkuneet ovat vauvoina kolme alusta asti omassa sängyssään ja kaksi perhepedissä. Kaksi on siirretty omaan huoneeseen puolivuotiaina, kaksi vuoden vanhoina ja tämä viimeinen varmaan saa pitää meidän huoneen ja siirrytään itse sieltä pois, kun huonekaveri alkaa tosissaan häiritä tai häiriintyä. Tällä hetkellää kolmen nukkumaanmenoaika on viimeistään klo 20 ja yhden klo 21. Jos menee riehumiseksi, tulee aika jo aiemmin.

Turvaistuimet on laissa säädetty, joten ne autosta löytyy. Tällä hetkellä yhdellä ei ole mitään, koska on nippanappa kyllin pitkä. Yhdellä on koroke, yhdellä turvavyöistuin, yhdellä turvaistuin (nuo neljä kaikki naama menosuuntaan siis) ja viimeisellä kaukalonsa. Neljäs käännettiin naama menosuuntaan, kun ikää oli taulussa 2,5v (eli viimeisen syntyessä), koska istuimet eivät muutoin mahtuisi autoon. Muut on käännetty jo aiemmin, suunnilleen vuoden vanhoina, koska takana ajavan valot häikäisi, jalkatila loppui eikä huutoa kestänyt kukaan.

Lasten vaatetuksesta totean, että kunhan kaikille löytyy ehjää ja puhdasta, niin hyvä on. Merkeillä ei ole mitään merkitystä, eikä liiemmin äidin lempiväreillä tai yhteensopivilla sävyillä... Jos nyt jalassa on kaksi sukkaa (kummassakin yksi, siis), jotka ovat ehjiä ja aamulla puhtaina jalkaan vedettyjä, ei sillä ole mitään väliä ovatko ne samaa paria. Valitettavasti muuta maailmaa tämä suurpiirteisyys häiritsee...

Ja ei. En aio tälläkään kertaa jäädä kolmeksi vuodeksi kotiin. Tahdon töihin lomalle, lakisääteiset kahvi- ja ruokatunnit sekä erityisesti mahdollisuuden päästä vessaan ilman että lapset luulevat maailmanlopun tulevan heti, kun äiti on lukitun oven takana.