perjantai 2. marraskuuta 2012

Mikä ihmeen vany?

Kun vuosi sitten syksyllä kysyttiin esikoisen vanhempainillassa vapaaehtoista luokan edustajaksi vanhempainyhdistykseen, tarjouduin heti. Useammin varmaan olen kokouksissa loistanut poissaolollani, mutta satunnaisesti selviytynyt sentään paikallekin. Kehnosta läsnäoloprosentistani huolimatta sain jatkaa kokouksissa ravaamista tänäkin vuonna.

Alunperin tarjouduin mukaan tutustuakseni uusiin ihmisiin, kun muuton vuoksi ei uudessa kotikaupungissa hirveästi tuttuja vastaan kadulla kävellyt. Sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että jopa tykkään hommasta ja etenkin sen tuomasta "vapaa-ajasta" eli satunnaisesta parituntisesta ilman yhtään lasta.

Alakoululaisten elämä on nykyäänkin aika hurjaa ja viidakonlait vallitsee. On nyrkkejä, potkuja, haukkumasanoja ja jopa niitä puukkoja, on tiiviitä tyttöjen juorukerhoja, majaleikkejä, karkkipäiviä koulussa palkintona tunnilla asiallisesti käyttäytymisestä.

Moni tuntuu pitävän vanhempainyhdistyksen toimintaa turhana touhuna. Sanon kumminkin, ettei se sitä ole. Sieltä käsin kun voi vaikuttaa moneenkin asiaan, johon ei muuten voi. On valittu valokuvausfirmaa koululle, kerätty rahaa ja järjestetty sillä lapsille teatteria, diskoa, jaettu stipendejä... On mietitty, mitä vanhemmat odottavat vaikkapa koulun tiedottamiselta, että huhuilta katkeaisi siivet ennen kuin viimeinenkin saa lukea ne iltalehdistä totena. Vanhempainyhdistys myös rahoitti esimerkiksi ksylitolipastillit kouluun ennen kuin kaupunki otti tehtävän itselleen. Ja jokaisessa kokouksessa on mukana rehtori.

Ikuinen idealisti minussa uskoo, että moneenkin lasten asiaan voidaan vaikuttaa yhteisöllisyydellä. Koko kylä ei voi kasvattaa lasta niin kauan kun meillä on vain yksilöitä, Ja lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, tarvitaan yhteisö. Niinpä ensi keväälle on suunnitteilla isompi rahankeräystempaus ja sen tuotolla on alustavasti tarkoitus järjestää jotain meidän koulun oppilaiden vanhemmille, jos vaikka saataisiinkin luotua se kylä, joka yhdessä vanhempien ja koulun kanssa ottaa osaa lasten kasvatukseen, turvallisen ympäristön luomiseen.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti