Lapset odottavat joulua jo jännittyneinä.Eskarini pähkäili aamulla eskariin mennessä, että olisipa kiva, jos joulu olisi ihan joka päivä. Vähän väliä joku lapsista käy kuiskuttamassa "Äiti, mä unohdin laittaa mun listalle..."
Muistanhan minäkin sen joulun jännittyneen odotuksen ja saman toiveen, jonka eskarini tänään esitti. Ja saman vastauksen sain silloin, kuin tyttöni tänään. "Kiitos kultaseni, mutta kerran vuodessa on ihan riittävästi." Silti minä odotan joulua ihan yhtälailla kuin lapsetkin. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ollaan lasten kanssa kotona. Nyt tehdään meidän oma joulu, sopiva sekoitus uutta ja vanhaa.
Omien lahjat on jo lähes kaikki hankittu (jotain pientä ja pehmeät paketit puuttuvat vielä), kaikki muut ovat vielä ajatuksen tasolla. Jotain varmaan pitäisi keksiä taas opettajille ja eskariinkin?
Yksi on varma. Tänä vuonna sammutan puhelimeni aattona klo 12. En ole tavattavissa enkä tavoitettavissa, koska tahdon tästä joulusta kaiken irti. Niillä muistoilla kun on taas pärjättävä kaksi vuotta ennen seuraavaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti