Lasten isänikävä iskee välillä täydeltä laidalta. Soittivat, puhuivat hetken jokainen vuorollaan ja siinä se. Itkua ja huutoa parivuotiaalta, tahtoo isin luo, tahtoo edes puhua puhelimessa. Esikoisen juoksulenkki heti puhelun jälkeen. Tokaluokkalaisen sydäntäriipaiseva kysymys: "Miksei me voitu tulla sinne?" Ja paskan mutsin tehtävä kerätä särkyneet.
Ajetaan autoilla,
tehdään rata,
legoista rakennetaan,
torneja sata.
Mut isi, muistathan aina sen
tärkeimmän?
Et susta mä aina välitän.
http://varssyja.wordpress.com/isanpaiva/
Ja toisaalta uuden elämän ensimmäinen isäinpäivä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti