torstai 1. marraskuuta 2012

Eihän tämän nyt näin pitänyt olla

Eppu normaalia siis...

Vein pesukoneen 
Vein lastenrattaan 
Kähmin lapset 
Koiran, auton 
Sekä television 
Ja aina kerron 
Aikaan Pikkukakkosen 
Kun iltapalan kattaan 
Kerron kuinka paha olet 
Kuinka hyvä isi on 

On sun varmasti paha olla 
Mutta turha on yrittää 
Ilman meitä hunningolla 
Selittää 

Sillä vain isät lapsiaan rakastaa 
Äidit kaiken vain lakastaa 
Ei ne muista kukkia kastella 
Tarpeeks rakastella 
Heti ovat oluella 
Kun kääntää pään 
Sinusta silti öisin unta nään 

Lapsiani haluaisit tavata sä aina 
Vastahan ne lainasit viime sunnuntaina 
Näitte kirahvin ja apinan ja vielä valutit 
Kyyneleitä lapseni kun kotiin talutit 

On sun varmasti paha olla 
Mutta turha on yrittää 
Ilman meitä hunningolla 
Selittää 

Sillä vain isät lapsiaan rakastaa 
Äidit kaiken vain lakastaa 
Ei ne muista kukkia kastella 
Tarpeeks rakastella 
Heti ovat oluella 
Kun kääntää pää 
Sinusta silti öisin unta nään 


Minä ja vaihtuva määrä lapsia on nyt ollut olemassa kaksi vuotta. Virallisesti tänään kaksi vuotta sitten muutin pois korvesta. Pikkuhiljaa on arki ottanut oman muotonsa ja jokapäiväiset asiat löytäneet oman paikkansa.

Silti ositus on edelleen tekemättä, lasten oikeus isän tapaamisiin ei toteudu ja elatusavut ovat edelleen saamatta. Tämän viikonlopun osalta tapaaminen (jota ei sopimuksen mukaan pitänyt olla) tyssäsi pahaan, pahaan äitiin, jonka auto on rikki ja laina-autokaan ei osaa lentää.

Oma paha mieli lasten pahasta mielestä. Ja siltikään en nyt suostunut yrittämään ihmettä. Silti voi sanoa, että on se kumma, kun lapsi ymmärtää, miten paljon matkoihin menee aikaa, ja sen ettei edes äiti voi mahdottomia toteuttaa, mutta aikuinen ihminen ei siihen pysty.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti