Eppu normaalia siis...
Vein pesukoneen
Vein lastenrattaan
Kähmin lapset
Koiran, auton
Sekä television
Ja aina kerron
Aikaan Pikkukakkosen
Kun iltapalan kattaan
Kerron kuinka paha olet
Kuinka hyvä isi on
On sun varmasti paha olla
Mutta turha on yrittää
Ilman meitä hunningolla
Selittää
Sillä vain isät lapsiaan rakastaa
Äidit kaiken vain lakastaa
Ei ne muista kukkia kastella
Tarpeeks rakastella
Heti ovat oluella
Kun kääntää pään
Sinusta silti öisin unta nään
Lapsiani haluaisit tavata sä aina
Vastahan ne lainasit viime sunnuntaina
Näitte kirahvin ja apinan ja vielä valutit
Kyyneleitä lapseni kun kotiin talutit
On sun varmasti paha olla
Mutta turha on yrittää
Ilman meitä hunningolla
Selittää
Sillä vain isät lapsiaan rakastaa
Äidit kaiken vain lakastaa
Ei ne muista kukkia kastella
Tarpeeks rakastella
Heti ovat oluella
Kun kääntää pää
Sinusta silti öisin unta nään
Minä ja vaihtuva määrä lapsia on nyt ollut olemassa kaksi vuotta. Virallisesti tänään kaksi vuotta sitten muutin pois korvesta. Pikkuhiljaa on arki ottanut oman muotonsa ja jokapäiväiset asiat löytäneet oman paikkansa.
Silti ositus on edelleen tekemättä, lasten oikeus isän tapaamisiin ei toteudu ja elatusavut ovat edelleen saamatta. Tämän viikonlopun osalta tapaaminen (jota ei sopimuksen mukaan pitänyt olla) tyssäsi pahaan, pahaan äitiin, jonka auto on rikki ja laina-autokaan ei osaa lentää.
Oma paha mieli lasten pahasta mielestä. Ja siltikään en nyt suostunut yrittämään ihmettä. Silti voi sanoa, että on se kumma, kun lapsi ymmärtää, miten paljon matkoihin menee aikaa, ja sen ettei edes äiti voi mahdottomia toteuttaa, mutta aikuinen ihminen ei siihen pysty.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti