Olen kohta vuoden päivät vältellyt aihetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. En vain pysty enää. Myönnän, että hihityksessä oli pitelemistä, kun luin perussuomalaisten kommentin aiheesta: "Johan avioliitto on tasa-arvoinen, siinä on 50% naista ja 50% miestä, sen tasa-arvoisemmaksi se ei voi tulla." Jep. Onhan se tasa-arvoinen, niille jotka sen voivat solmia.
Osa lukijoista myös tietävät sen, että omat lähtökohtani ovat aiheeseen kuin aiheeseen kristillisellä pohjalla (joo, uskon Raamattuun, se on ihmisen kirjoittama ja kirkolliskokouksen omiin tarkoituksiinsa kokoama kirja, jota on muutama kappale eri painoksina meidänkin kirjahyllyssä). Kellään tuskin kuitenkaan on käsitystä siitä, millaisen helvetin läpi sain uida pelkästään avioeron ja uuden avioliiton tiimoilta tuolla kristillisellä pohjalla. Suurin kyseenalaistaja omien tekemisteni moraaliselle oikeutukselle on ehdottomasti minä itse. Tuossa räpiköinnissä tuli kuitenkin pohdittua avioliiton merkitystä syvällisemmin kuin moni joutuu koskaan tekemään. Kyse ei tosiaan ole vain rakkauden virallistamisesta.
Olen tämän vuoden aikana antanut jo periaatteistani myöten. Sallittakoon avioliitto kaikille sukupuolesta riippumatta, kunhan kirkko ei vihi ja kunhan kirkon ei koskaan tarvitse vihkiä. Tiedän, että tuo lakiehdotus tulee menemään läpi ennemmin tai myöhemmin. Yhtä varmasti tiedän, ettei mene kuin muutama vuosi läpimenosta, kun ollaan tasa-arvon nimissä vaatimassa, että kirkot vihkii. Onhan meillä nykyään naispappejakin. Homojen oikeuksia voitanee verrata naisten oikeuksien kehittymiseen, sama suunta ja mikään ei riitä, annat pikkusormen ja sitä rataa. Poistetaan kirkoilta koko vihkioikeus lakimuutoksen yhteydessä, niin ei tarvitse kirkkojen vihkiä eikä kenenkään enää vaatia. Se, ettei ole vielä vaadittu, ei tarkoita etteikö tultaisi vaatimaan. Poistetaan vihkioikeus, ettei mun tarvitse erota kirkosta siksi, että kirkko kääntää kelkkansa yleisön painostuksesta. Niin on käynyt ennenkin ja tulee käymään vastakin.
Viimeistä vasta-argumenttiani viedään. Lapsi tarvitsee isän ja äidin. Ei sillä perusteella tietenkään pitäisi viedä lapsia keltäkään, että toista sukupuolta oleva vanhempi puuttuu. Muttei toisaalta yhtäkään lasta pitäisi varta vasten antaa sinne, missä toista sukupuolta olevaa vanhempaa ei ole. Ei yhdellekään yksinhuoltajaksi vapaaehtoisesti tahtovalle sen enempää kuin no, tiedätte mitä tarkoitan. Eikä kenenkään lapsellisen pitäisi voida erota vain koskei enää tahdokaan, tai tahtoo jonkun muun kanssa.
Yrittäessäni jälleen luoda keskustelua siitä, tarvitaanko nyt sekä isää että äitä vaiko eikö (ja tämähän tottavie kiinnostaa muutenkin kuin tasa-arvoisen avioliittolain kannalta!) törmäsin vain väitteeseen siitä, että tasapainoisia lapsia kasvaa yhtälailla homosuhteissa. No niin, miksei kasvaisi. Mutta naisen ja miehen mallit? Edelleen? Tarvitaanko? Että tällaista vasta-argumentointia: "Tarkoittaako se sitä että he rakastavina vanhempina ovat hankkineet sen mallin lapsilleen? Vai tarkoittaako se sitä että molempien sukupuolien malli ei olekaan niin tärkeää lapsen hyvinvoinnin kannalta? "
Kysytään vaikka näin, kuinka monen tämän hetkisen sateenkaariperheen toisen sukupuolen malli tulee apilaperhemuodosta, jossa lapsen toinen biologinen vanhempi on se toisen sukupuolen malli ja perhe toimii verrannollisesti heteroiden uusperheeseen? Ja kuinka suuri osa sateenkaariperheistä on satunnaisempien mallien varassa? Millaisia malleja näillä perheillä on ja millaisia lapsia näistä perheistä tulee, koska juuri näihin perheisiin lapset adoptoitaisiin...
Ja jos lapsi ei tarvitsekaan toisen sukupuolen mallia, saanko minä (tai lasteni etävanhempi) synninpäästön, vai vieläkö kivitätte? Vai onko sateenkaariperhe ilman mitään apilanlehtiä parempi kuin kaikki muut? Tässä tasa-arvokeskustelussa on kuitenkin lytätty molempien puolten argumentoinnissa ne onnettomat, jotka eivät a) muodosta perinteistä ydinperhettä tai b) sateenkaariperhettä. Meillä muilla ja meidän lapsilla ei ole mitään oikeuksia. Kiitti.
En ole vielä päättänyt kannattaa lakimuutosta, mutta mitä enemmän luen puolustuksia kumpaan tahansa suuntaan, sitä enemmän suututtaa. Lyön kuitenkin mielipiteeni lukkoon vasta saatuani haluamani faktat, ja niitähän nyt ei ilman propagandaa saa kummaltakaan puolelta. Etsintä jatkuu.
Niin, yksi asia pohdituttaa. Onko avioliitto vain perheen perustamista varten? Jos, niin miksi vanhemmat (lue:hedelmällisen iän ylittäneet) saavat kirkollisen vihkimisen ilman nikotteluja? Vaikea asia on kyllä. Toivottavasti en ymmärtänyt väärin kirjoitustasi, vähän tuli meinaan fiilis että eikö sun mielestä ihmiset ole ihmisiä, vaan vain miehet ja sitten naiset saavat jos saavat niitä vaatimuksiaan läpi...? :D
VastaaPoistaKyllä mä naisiakin ihan ihmisinä pidän, ja naisethan ovat ne tasa-arvovaatimuksensa jo saaneet läpi ;), mutta tasa-arvokeskustelu niin miesten ja naisten kuin minkä tahansa muun kahden väestön ryhmän osalta noudattelee pitkälti samoja linjoja ja tuppaa saamaan melkoisen koomisia piirteitä... Täydelliseen tasa-arvoon ei voida päästä niin kauan kuin on erilaisuutta. Toiset nyt vain tulee aina olemaan tasa-arvoisempia kuin toiset.
PoistaPitäikö tässä asiassa pyrkiä täydellisyyteen vai riittäisikö riittävän hyvä, mikä on riittävän hyvä?
Mun mielestä ihmisoikeudet on eri asia kuin tasa-arvo ja ne ihmisoikeudet olisi kuulunut olla naisilla alunperinkin. Ne vain palautettiin vähän myöhemmin ;) sille paikalleen (melkein) jolle pitikin. Mutta jos kyse on ryhmittymistä, niin puhutaan eri asioista kuin ihmisoikeuksista. Mun mielestä. Kun sanoit "miesten ja naisten ...minkä tahansa muun kahden väestön ryhmän osalta" niin mun mielipiteeni ja asenteeni menee tässä eri linjoille. Ihmisissä ei ole kovinkaan montaa sukupuolta esimerkiksi, ollaan ihmisiä kaikki, ei ole miehet, naiset, homot ja lesbot... eihän?
PoistaTasa-arvoinen avioliitto ei mennyt tällä kertaa läpi koska paikalla oli liian vähän väkeä päättämässä ja koska kesä ajalla monet menee aikaisin lomalle. Jos kirkkoa häiritsee vihitä heitä, vihkiköö joku muu joka saa luvan vihitä.
VastaaPoistaLakimuutoshan ei toisi kirkolle vihkimisvelvoitetta, kirkolla olisi jatkossakin oikeus päättää ketä vihkii. Teoriassa. Ja vaikka kirkko alkaisi yht'äkkiä vihkiä homoja, tuskinpa sinne ryntäystä olisi, kun molempien osapuolten on vieläpä kuuluttava kirkkoon, jotta vihkimisen saa.
PoistaTasa-arvoinen avioliittolaki ei mennyt läpi, koska varajäsenet oli mitä oli ja puoluelinjat piti. Ja koska nuoria on kuitenkin siellä hölmöläisten mäellä aika vähän (jostain nän kuvan, jossa esitetty äänestystulos syntymävuoden mukaan, toinen v. 67 syntyneistä äänesti puolesta, toinen vastaan, sitä aiemmin syntyneet vastaan ja myöhemmin puolesta; eli kansanäänestystä vaatiessa kannattaa muistaa, että suurilla ikäluokilla on äänioikeus...)
Mä en usko miehen ja naisen mallehin tai teoriassa uskon, mutten kuitenkaan käytännössä.
VastaaPoistaKaiken tän hömökeskustelun yhteydessä on siististi lakaistu malle se, että meillä on paljon heterovanhempia, joista toinen on vaikapa alkoholisti ja toinen vakavasti masentunut. Nämä kaksi henkilöä ei ole välttämättä kykeneviä huolehtimaan edes itsestään saati lapsistaan, mutta koska he ovat miehen ja naisen malli lapsille, niin he saavat olla,
Mikä on miehen- ja naisen mallin määritelmä? Mikälaiset mallit lapsi tarvitsee? Onko parempi, jos on kaksi eri sukupuolta olevaa huonoa mallia? Vai voiko olla kaksi samaa sukupuolta olevaa mallia, jotka käy töissä, harrastaa lasten kanssa ja kasvattaa hyvin? Nää on siis ääripääesimerkkejä.
Mutta haluan tietää, mitä noilla malleilla haetaan?
-Myy-
Mä puolestani en ymmärrä, miksi aina täytyy vetää mukaan juopot, väkivaltaiset, persoonallisuushäiriöiset jne kun keskustellaan siitä onko XX-XY parempi kuin XX-XX tai XY-XY.
PoistaEnkä mä ymmärrä sitäkään, mitä tasa-arvoa se muka on, että heteroparilta tai yksinhuoltajalta yhteiskunta vaatii vanhemmuuteen täydellisyyttä, kun sateenkaaren väreissä vaatimuksena on riittävän hyvä.
Tällä koko tasa-arvo keskustelulla on lahjakkaasti onnistuttu juuri edellisin argumentein loukkaamaan niin kaikkensa antavia rakastavia yksinhuoltajia kuin heteroiden uusperheitä. Tosin kuten itsekin olen todennut, toiset nyt vaan on tasa-arvoisempia kuin toiset, nallekarkit eivät mene tasan.
Itse en mitä ilmeisimmin voi saada nelikolleni edes oheishuoltajaa, mutta jos eläisinkin lesbosuhteessa apilaperheenä voisi lapsillani olla kahden biologisen huoltajavanhemman lisäksi puolisoni oheishuoltajana. Reilua, vai mitä.
Noh noh, eiköhän se ole taass ihmisistä itsestään kiinni, tuo viimeinen argumenttisi :) Oheishuoltajan saa jos kaikki osapuolet jotka kuvioissa ovat mukana, siihen suostuvat - se että jonkun ex on tyhmä ei tee siitä kuitenkaan automaattisesti kaikkien heteroiden asiaa - ja toisaalta olettamuksenasi on että kaikki homosuhteessa elävät olisivat hyvissä väleissä keskenään.
PoistaHomojen hyvät välit eivät itse asiassa ole mun olettamus :) Vaan pikemminkin niiden, jatka heteroiden hölmöydellä perustelevat homojen paremmuutta ;) Todennäköisesti homojen suhteiden ongelmat (etenkin kun mukana on lapsia) on paremmin piilotettu, koska ovat jo lähtötilanteessa altavastaajina.
PoistaOheishuoltajuutta ei meille voi saada, koska etä lasketaan mukana olevaksi (yhteishuoltajuus), vaikka on tavannut lapset viimeksi maaliskuussa 2x1h ja soittanut noille kaksi kertaa sen jälkeen... huoltajuusasioissa edelleen puuttuu mm. toinen allekirjoitus koulunvaihdosta, elatussopimus on vahvistamatta, lasten lomat ilmoittamatta... emt. ehkä julkisuus antaakin sateenkaariperheistä liian kauniin kuvan, kun välillä tosiaan käy kaikkia kateeksi.
Joo siis mä todella YMMÄRRÄN sun ex-murhetta, koska mulla on sellainen (ollut) myös. Nyt vaan tuo lapsi on jo yli kahdenkymmenen joten ongelma on poistunut :D
PoistaJoitain vuosikymmeniä sitten avioton lapsi oli kauhistus ja äpärät pyrittiin pitämään piilossa, jottei puheita tulisi. Myös yksinhuoltajaäitejä katsottiin kieroon ja he olivat yhteisöissään alinta pohjasakkaa. Puhumattakaan siitä, että avioeron ottaminen ja sen jälkeen uudelleen naimisiin meno olisi millään tavalla hyväksyttävää.
VastaaPoistaNykyään eletään maailmassa, jossa kaikki edellämainittu on normaalia arkea. Nainen voi hetkenmielijohteestä suunnata paikalliseen yökerhoon, iskeä miehen ja saada lapsen, josta mies ei saa koskaan tietää.
Käsitykseni mukaan täällä ei kukaan ole todistellut heteroiden hölmöydellä homojen paremmuutta, vaan Myy pyysi määritelmää hyville malleille.
Tottakai homoissa on yhtälailla urpoja, kun heteroissakin, mutta mikäli tälle ihmisryhmälle annetaan mahdollisuus adoptioon, niin se on HARKITTU teko ja tietänet, mitä adoptio Suomessa vaatii.
Mutta kyse on kuitenkin tasa-arvon toteuttamisesta. Naisen asemaa on kohennettu vuosikymmenten saatossa hyvinkin paljon ja määrätyissä asioissa nainen menee jopa miehen edelle. Tietysti esimerkiksi naisen palkassa suhteessa miesten palkkaan on vielä tekemistä.
Riittävän hyvä vanhempi lienee hyvä määritelmä niin homoille, kun heteroillekin.
Mutta mikä on riittävän hyvän vanhemman määritelmä ydinperheessä? Yksinhuoltajalle? Uusperheelle? Naisparille? Miesparille? Homojen tietoisesti tehdylle uusperheelle eli sille apilaperheelle?
PoistaJulkinen keskustelu (ml tuttavapiirin arvostelut sekä selän takana että päin naamaa) tuntuu antavan nimenomaa homoperheille kaiken anteeksi (ettei nyt vaan sorruttaisi johonkin rasismiin verrattavaan). Vastaavasti vastentahtoaan yksinhuoltajaksi jääneet poljetaan maanrakoon ja kivitetään. Ja autarmias, siis uusperhe! Se, jos mikä on ihan hirveää. Ja siitä nyt on ainakin riittävän hyvä vanhemmuus kaukana. Siis pakko olla, kuitenkin menee uusi puoliso ja ne yhteiset lapset kaiken edelle jne.
Lapsen oikeuksiin on myös määritelty, että lapsia ei saa laittaa eriarvoiseen asemaan perhemuodon perusteella. Homoperheiden lapset ovat jo samanarvoisessa asemassa ydinperheiden lasten kanssa. Nämä muut eivät.
Sais sitä joku joskus ääneen pitää niiden erilaisten heteroperheiden puolia.
Että millainen on riittävän hyvä heterovanhempi, kun mun kokemuksella ne vaatimukset on sitä luokkaa, ettei niitä voi täyttää.
miks siitä pitää tehä niin iso asia, kysehän on ihmisoikeuksien rikkomisesta niitä ihmisiä kohtaan, joiden seksuaalinen suuntaumus sattuu olemaan "isoista normeista poikkeava" mutta ei kuitenkaan niin luonnoton kun jotkut kuvittelee.. siis kun eläinkunnassakin on homoseksuaalisuutta, ihan samalla tavalla kuin ihmiskunnassakin.
VastaaPoistaMiten toisen ihmisen välittäminen tisesta ihmisestä muuttuu luonnottomaksi tai kammoksuttavaksi asiaksi, jos kyseessä onkin samaa sukupuolta edustavat ihmiset? Ja noista malleista en edes viitsi alkaa vääntämään, on järkyttävää, että vielä 2000 luvulla joutuu semmosen asian eteen, että edes puhutaan sukupuolimalleista. Pieni lapsi ei ymmärrä niistä hevonkukkuakaan, ja ne vanhemmat lapset taatusti osaavat peilata itseään terveellä tavalla haluamaansa malliin ilman, että kotona on molemmat mallit. Tai että puhutaan "isä" ja "äiti" hahmoista. jos ne mallit on niin tärkeitä, niin miten selitetään se että täydellisen idylliperheen vanhimmasta pojasta vaikka tulee ns. glitterhomo? tai tyttärestä rekkalesbo? ja sen glitterihomoperheen pojasta/ tyttärestä tulee arvostettu heterolääkäri?
jooo, tai sit hei yks mun tuttu on tehny tietosesti muksuja sillälailla, että se on menny baariin, bongannu sieltä ukon, tehny temput, tullu raskaaksi, ja näin toimien saattanut maailmaan viis lasta.. ei se niitä miehiä ole elämäänsä kaivannut, ja jokainen muksukin on enempi tai vähempi eri värisiä. ja sillä on kuitenkin oikeus pitää lapsensa, ja kasvattaa niitä ja toimia tällätavoin?
Hitto, jos multa kysyttäs, ni jokaiselle vastasyntyneelle pitäs tehä sterilisaatio, ja täysi-ikäisenä valtiolta lupa lisääntymiseen sen mukaan, oletko tasapainoinen ja onko varaa kasvattaa lapsia ilman valtion apuja. Jos et, niin sitten et lisäänny, olit sitten homo tai hetero. ja siihen avioliittolakiin, niin jos olet ollut vakaassa ja tasapainoisessa parisuhteessa yli kymmenen vuotta, niin saat luvan avioitua, ja niinollen myös avioliiton tuomat lainmukaiset "edut" kuten se leskeneläke yms.. huolimatta siitä, oletko homo vai hetero. Siinä, jos jossakin olis viisas ja järkevä laki. saatas ainakin tasattua liiallista väestönkasvua, ja hemmetti, olispahan ihan erilaiset luvut tilastoissa mitä avioeroihin tulee.
Jos ton edellisen jälkeen sanot, että sehän olis ihmisoikeuksien vastasta toimia noin, niin tässähän se tulikin jo. Jokaiselle samat oikeudet, siitä huolimatta, satutko jakamaan elämäsi saman, vai eri sukupuolta edustavan kanssa (mä lasken adoption samaan kategoriaan, kun lapsen tekeminen. Sillälaillahan ne hedelmättömätkin lisääntyy. Ja sitäpaitsi, se kiinalainen pikkutyttö köyhistä ja julmista oloista tullessaan varmana on kiitollinen ja ihan vi*un onnellinen saadessaan rakastavat vanhemmat, oli ne sitten homoja tai heteroita). Jos kaks ihmistä ei voi vaan ja ainoastaan siksi avioitua ja saada samaa avioliiton tuomaa turvaa, lisääntymisoikeutta ja yhteiskunnallista statusta, että on samaa sukupuolta, niin miks kenenkään pitäs? onko se homo sitten jotenki vähemmän ihminen ja niinollen ei saa samaa ihmisoikeudellista kohtelua lain puitteissa?
Niin.. Jatka toki ihmettelyä ja etsi oikeanlaisia vastauksia kysymyksiisi. Mutta mä voin kertoa sulle, että säästät sikana aikaa ja omaa vaivaasi, kun lopetat etsimästä, sillä noilla maailmankatsomuksellisilla ja kasvatuksellisilla aatteillasi et tule löytämään itseäsi miellyttäviä vastauksia koskaan. Toi kirkon kanta tuskin muuttuu ihan lähiaikoina, mutta kunhan laki olisi kaikille sama, ja ihmisen perusoikeudet, sukupuoleen, rotuun, uskontoon, maailmankatsomukseen, tai elämäntapaan katsomatta, niin se olis mui bueno.
En vaan jotenkin osaa nähdä lasten hankkimista ihmisoikeuskysymyksenä. Ihanko totta olette sitä mieltä, että kaikilla aikuisilla ihmisillä on oikeus lapseen? Tiedänpä hyvinkin, että adoptiosta on sinällään turha vouhkata, kun jonot ovat valmiiksi pitkät ja seula tarkka. Adoptio ei tosiaan ole aikuisen ihmisoikeus, eikä pitäisi olla myöskään julkisin varoin tehtyjen hedelmöityshoitojen (vain kun kyseessä OIKEA lapsettomuus vrt. sairaus, mies-nainen-ja ei itse aiheutettu syy), muut omilla rahoillaan.
PoistaLapsen näkökulmasta voidaan toki puhua oikeudesta vanhempiin, ja se lienee jo ihan ihmisoikeudeksi luokiteltava oikeus... Kun puhutaan lapsen oikeudesta vanhempiin, voidaan sitten miettiä, että se olikaan lapsen oikeus mihin?
Kornia, että nykyään hedelmättömyys periytyy.
Sulla tais mennä jotain ohi, nimittäin se, että kuitenkin sillä viiden lapsen äidillä on OIKEUS tehdä lapsia, pitää ne, ja nostaa tukia. Miksi? Miksi ihmisten annetaan lisääntyä päämäärättömästi, tukien toivossa tai muutenvaan pönkittääkseen jotain statusta yhteiskunnassa, pakoillakseen työtä, tai vaikka vaan koska "mä haluuuuuuun penskoja, ku kavereillakin on!" ? Onko se lapsen edun mukaista? kysytäänkö siinä, onko oikein lasta kohtaan, että nainen lisääntyy, eikä yhdenkään lapsen isä ole kuvioissa koska nainen ei halua.. Silti katsotaan että sillä muijalla on oikeus toimia näin, koska naisen oikeuksiin kuuluu päättää kehostaan, ja lisääntymisestään. Vaikka se olisi kuinka vahingollista lasten kehityksen ja etenkin niiden mallien kannalta. Ne OIKEASTI lapsettomat, naimisissa olevat, joilla on oikeus adoptioon, vaikkakin seula on hyvin tiukka, nehän eivät voi lisääntyä luonnollisesti, joten adoptio on heille ainoa mahdollinen tapa lisääntyä. Samoin, kuin vaikka samaa sukupuolta olevat, jotka eivät jostain syystä kykene lisääntymään luonnollisesti. Siinä tulee se ihmisoikeudellinen kysymys.. Eli miksi samaa sukupuolta olevilla pareilla ei olisi oikeutta adoptoida lasta, kun he ovat samassa tilanteessa, kun erisukupuolta oleva pari? Jos jokaisella ihmisellä on oikeus lain nojalla tulla kohdelluksi saman arvoisina ja yhdenvertaisina, edelleen sukupuoleen, rotuu, uskontoon tai maailmankatsomukseen saati elämäntapaansa katsomatta, miksi tämä ei toteudu samaa sukupuolta olevien parien kohdalla? Onhan se nyt hyvänen aika ihmisoikeuksia loukkaavaa, jos sulta vaikka evätään lasten tekeminen vaan siks että oot päättänyt ottaa puolisoksesi tyypin, joka nyt sattuu olemaan samaa sukupuolta sun kanssa.. Tai et saa samoja avioitumisoikeuksia, kun kysymyksessä ei ole sairaus, mielenvikaisuus tai muukaan terveen ajattelukyvyn mahdollisesti vaikuttava tekijä, vaan henkilö nyt vaan on sattumoisin mieltynyt samaan sukupuoleen, samoin, kuin esim. sinä vastakkaiseen sukupuoleen. Se on just niin luonnollista.
Poistaminä myös mietin usein tuota samaa: onko kaikilla aikuisilla oikeus lapseen? Missä menisi raja?
PoistaMitkä muut vastaavat asiat ovat ihmisoikeuksia?
Enkä tarkoita suuria asioita, vaan nimenomaan näitä pieniä, jotka useinkin joka tapauksessa koskevat vain hyvin marginaalisia ryhmiä.
Jokaisella on oikeus ammattiin - mutta onko jokaisella oikeus ihan mihin tahansa ammattiin? Karsitaanhan sielläkin.
Jokaisella on oikeus koulutukseen - mutta samoin, karsitaanhan sielläkin. Kuka tahansa ei pääse mihin tahansa. Pitäisikö?
Täydellinen tasa-arvo on mahdottomuus, niin se vain on.
Itse pyörittelen tätä asiaa lähinnä teoreettisella tasolla, koska se on niin kiinnostava ja loputon hetteikkö.
Mitkä ovat oikeuksiamme, ja millä perustein.
oma kantani on mikä on,enkä ala ajatuksiani sen kummemmin julki tuomaan...tietänet/arvannet miksi? :) mutta sen haluan kyll sanoa,ett lapsi tarvitsee oikeasti isän ja äidin...
VastaaPoistaEipä näitä vastauksia lukiessa tarvitse kovin kummoinen nero olla, että tuon ymmärtää ;)
PoistaMulla ei oikeasti ole mitään homoja vastaan. Jotenkin en silti saa oikeudesta adoptoida ihmisoikeuskysymystä, oikeudesta tulla adoptoiduksi kylläkin...
Hetkeäkään miettimättä soisin oikeuden samaan sukunimeen, ja siihen ettei seksuaalista suuntautumistaan tarvitsisi esim. kelan lapuissa kertoa.
Joo ja mulla on kans mielipide, mutta se ei liity siihen (tähän) asiaan, koska mun mielestä vaan ihmisiä ei pidä kategorisoida. Tyhmiin ja fiksuihin vois kyllä ;) vai mitä mieltä ootte likat :D
VastaaPoistaEn olis ikinä uskonut, mutta tämän onnettoman tekstin kirjoittamisesta lukien olen kahlannut läpi ihan käsittämättömän aineistomäärän aiheen tiimoilta.
VastaaPoistaKävin aikani kuluksi tosiaankin tutkimassa Euroopassa tunnustettuja ihmisoikeuksia (joihin kuuluu paitsi avioliitto silloin kun kunkin maan lait sen sallivat ja syrjintäkielto, joka koskee lähinnä työelämää sekä rikosoikeutta myös oikeus perhe-elämään kunkin tahtomassa muodossa ts. voit hankkia niin monta lasta kuin lystäät niin monen miehen kanssa kuin lystäät ilman, että muut siihen saa sekaantua pl lastensuojelu)
Ihmisoikeudet itsessään on muuten aika moniselitteiset.
Mitäkö muuta. Kävin lukemassa sen onnettoman adoptiolain. Vain avioparit voivat adoptoida yhdessä. Ja avioparit voivat adoptoida vain yhdessä.
Avoparit eivät voi adoptoida yhdessä. Avoparin toinen puoliso ei voi adoptoida yksin ilman toisen osapuolen suostumusta.
Rekisteröity pari ei voi adoptoida yhdessä. Toinen osapuoli ei voi adoptoida yksin ilman toisen suostumusta.
Hei! Homot voi jo nyt adoptoida! Rekisteröidytkin homot voi jo nyt adoptoida ihan niin kuin heterot avoliitossa. Mistä me nyt oikein vouhkataan?
Btw. Pelastakaa Lapset järjestön kansainvälisen adoption kohdemaista yksikään ei tällä hetkellä antaisi lasta homoparille, jäljelle jää kotimainen adoptio... Huh huh.
Ja jatkoajatuksena vielä tästä homojen ja heteroiden tasa-arvosta:
VastaaPoistakaksi naista/ kaksi miestä asuu yhdessä -> oletukselta ovat kämppiksiä ja suhde rekisteröitävä, että heitä minään muuna pidettäisiin
nainen ja mies asuvat yhdessä -> oletukselta ovat avopari ja vaatii jumalattoman paperishown, että esim. kela tms. laitos suostuu uskomaan heidän olevan kämppiksiä (jos nyt uskoo sittenkään).
Perin kieroa.
Toivon, ettet sikiä tähän maailmaan enää yhtään enempää lapsia kun selkeestikään et pysty ketään kasvattamaan oman jälkeenjääneisyytesi takia.
VastaaPoistaAnonyyminä on niin hirveän hyvä huudella ;)
PoistaOkei, case closed.
VastaaPoistaHomot voivat jo nyt ihan Suomen lakien mukaan saada kaiken saman kuin heterot, tosin verrannollisesti avopareihin, ei aviopareihin.
Sukupuolineutraalilla avioliittolailla ei nykyisen lainsäädännön valossa ole mitään muuta merkitystä kuin tuplabyrokratian poistaminen. Kyse siis ei tosiaan ole edes siitä saavatko adoptoida, kun se on jo mahdollista.
Eipä se muuta näkemystäni siitä, että lapsi tarvitsee elämäänsä niin turvallisen läheisen naisen kuin miehen, ja että satunnainen kerta viikkoon ei riitä. Adoptiolapsetkin ovat niitä aikuisten valmiiksi rikkomia, luottamuksen rakentaminen siellä vaatinee töitä siinä missä eroperheissäkin.
Omaa kasvatuskykyäni voinen arvioida vasta parinkymmenen vuoden päästä, kun on jotain tuloksia ja mahdollisuus sanoa, vastaavatko tulokset sitä, mitä tavoittelen. Käytöstavat, ihmissuhteet (sukupuolesta riippumatta kestävät ja toimivat), koulut ja työt, mutta ennen kaikkea oma ajattelu, toivon, etteivät nämä hyppää kaivoon vain koska 98% ihmisistä ympärillä tekee niin.
Jokaisella on oikeus omaan näkemykseensä. :) Enkä usko, että kukaan haluaa ottaa sulta sitä pois ja vaikka haluaisikin, niin ei sitä oo pakko antaa pois. Kai?
VastaaPoistaMeillä on onnistuttu hoitamaan tää kahden heterotalouden uusperhe kuitenkin mukavasti, joten ei se aina ole niin, että on joku uusperhehelvetti valloillaan. :) (Vaikka joskus saattaa semmoinenkin olla ja siihen riittää yksi lapsi)
Mutta, mikä meillä sitten taas täällä puhuttaa, kun puhutaan äidin ja isän oikeuksista ja velvollisuuksista suhteessa lapsiin, niin isällä ei ole hirveästi mitään sanottavaa asioihin virallisella taholla, vaan suurimmassa osassa jutuista kaikki menee naisen eduksi... Tästä keskusteltiin kahden etäisä-ihmisen kanssa viime viikonloppuna ihan tosissaan.
Ja nämä isät siis pitää tapaamisista kiinni ja maksavat elatusmaksut ja muutenkin ovat läsnä lapsen elämässä niin paljon, kuin se on mahdollista. Näissä kahdessa (2) tapauksessa joutuu kuitenkin hyppimään äiti-ihmisen oikkujen ehdoilla.
Vaikka asioita on selvitelty lastenvalvojalla ja käräjilläsaakka (toisessa tapauksessa), niin aina ne on menneet äidin eduksi, vaikkei em. tapauksessa olisi pitänyt mennä välttämättä niin.
Yksi piiriini kuuluva isä oli pakotettu äiti-ihmisen toiveesta antamaan yksinhuoltajuus äidille törkeillä kiristyksillä, kukaaan ei edes kyseenalaistanut yksinhuoltajuuspäätöksiä.
Näitä tarinoita oikeasti mahtuu maailmaan ja kaikki ihmiset ei ole kivoja tai hyviä, vaikka vanhempia ovatkin.
Ja toko homo voi adoptoida, mutta ilmeisestei nämä homot haluaisivat adoptoida parina, eikä yksilönä. Kyse on nimenomaan siitä, että molemmilla henkilöillä olisi oikeus toimia lapsen vanhempana. Ja toisen vaikapa kuollessa traagisessa onnettomuudessa, ei tarvitse viranomaistahon tehdä hirveetä selvitystä ja julistaa lasta orvoksi ja käydä adoptiorallia uudelleen...
-Myy-
Tässä samalla sitten tuli heteroidenkin ongelmat uusperheen näkökulmasta. :P Mutta niin se vaan on, että heteroperheistä ja homoperheistä pitäisi pystyä puhumaan vain perheinä. Eikä eritellä yksihuoltajaperheeksi, uusperheeksi, sateenkaariperheeksi, apilaperheeksi. On vain perheitä. :) Silloin kun on vain perheitä, niin tää tasa-arvo toteutuu niin hyvin kun se vain voi. :) Mutta sasa-arvo ei voi kuitenkaan säätää kohtaloita.
VastaaPoista-Myy-
Niinpä. Keskusteltaisiinpa perheiden moninaisuudesta sen sijaan että juntataan kaikki samaan ydinperhe-muottiin.
VastaaPoistaEtävanhemmissa on niitä hyviä ja niitä toisia, sekin ihan sukupuolesta riippumatta. Eipä meidän käräjiltä haettu tapaamissopimus tosiaankaan ole tämän lähivanhemman edun mukainen, vaikka on juuri hakemuksen mukainen...
Ja niinhän se menee, että kun puhutaan naisen ja miehen mallien merkityksestä lapselle, ei aiheena tosiaan ole homot. Vaan naisen ja miehen mallien merkitys lapselle, mahdollisuus peilata itseään omaan ja toiseen sukupuoleen. Pakkohan tuollaista aihetta on lähestyä siitä, minkä on itse nähnyt.
Isoimmat lapset ovat ehjempiä kuin koskaan ennen, sitä nämä eivät olisi voineet meidän ydinperheessä saada. Olisinko pystynyt siihen yksinhuoltajanakaan, pelkillä "lainamalleilla", tuskin.
Poikien maailma on mulle edelleen yhtä vieras kuin miehelle tyttöjen maailma, ja näiden vieraiden maailmojen jakaminen yhdessä on rikkaus.
Ehkä nämä kasvaa perinteisiin sukupuolirooleihin sikäli, että pojat jo avaa ovet ja kantaa kassit (tapellen siitä, kuka sen saa tehdä) tai ehkä eivät, kun esikoinen hylkäsi rättikässän heti kättelyssä ja käyttää vasaraa taitavammin kuin minä.
Mä olen vieraalla maalla kuusi vuotiaan prinsessaleikeissä ja siinä maailmassa, jossa kyseinen prinsessa elää. Mutta se ei estä mua tutustumasta siihen maailmaan ja ottamasta selvää, että mitä siellä maailmassa oikein tapahtuu. :-) Mies on meistä se, joka tästä on enempi kartalla. :-)
PoistaMä olen kasvanut kohtalaisen ehjässä ydinperheessä. Mä olen veljien ja lähiön poikien kanssa pelannut jalkapalloa ja katulätkää, juoksennellut metsissä takiaiset hiuksissani pitkin metsiä majoja rakennellen ja ojista sammakonkutua keräillen. Me leikittiin sotaa leluaseilla.
Esiteininä pukeuduin maastohousuihin ja huppareihin.
Mä en lapsena tai nuorena liiemmin ihaillut naisia, koska mä en halunut olla heikko prinsessa. Niin mä ajattelin. :-)
Tänä päivänä mä kuitenkin näytän naiselta, olen sisukas ja umpihetero. Vaikka poikien maailmassa kasvoinkin.
Mutta mennyt poikatyttönä kasvaminen ei estä mua tosiaan selvittämästä, mitä tyttöjen todellisuudessa tapahtuu. :-) Jännää se on itellekin. Mutta jos mä saan yhtään vaikuttaa prinsessan kasvuun tytöstä naiseksi, niin toivon, että prinsessasta kasvaa vahva ja itsenäinen kuningatar. :-)
-Myy-