Elämme jännittäviä aikoja. Jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita toki riittää nelikon toimesta ja nelikkoon liittyvissä asioissa. Vaan riittääpä sitä jännitystä viimeisenkin mahassa viihtyvän puolelta. Sitä aina kuvittelee, että illalla nelikon simahdettua saisi lojua sohvalla omissa maailmoissaan. Ihan niin kuvittelin torstai-iltanakin. Ja sitten lojuin tosiaan sohvalla koko illan ja yön ihan omissa maailmoissani, joskaan en niissä, missä olisin tahtonut olla.
Televisiosta ei muuten oikeasti tule öisin mitään. Onko kukaan huomannut? Kirjaan ei voi keskittyä. Puikot ei pysy käsissä. Neljältä ottaa jo päähän, viideltä iskee paniikki ja puoli seitsemältä herätetään puoli Suomea. Ei väärä hälytys, muttei juuri mitään muutakaan. Viimeinen alkaa kyllästyä yksiöönsä. Olisi sitä saanut jäädä sairaalaankin makaamaan. Kai se oli vihjaus, että rouva ottaa nyt ihan rauhassa vain. Ei mennyt perille. Kotiin sai lähteä, mutta takaisin kuulemma heti eli lanssilla, jos menee vedet. Ei saa odottaa supistuksia, ei saa odottaa lapsenvahtia. Ei saa tehdä mitään.
Eilinen torkuttiin sohvalla ja viime yö ihan oikeasti nukuttiin. Tänään jaksaakin tiskata ja pestä pyykkiä, ties vaikka selvittäisiin puistoon jätskille. Vielä viikko ja sitten pestään ikkunat ja matot, kuurataan kylpyhuone ja sauna... ja lämmitetään sauna. Vielä viikko. Ja sitten katsellaan, kun viimeinen muuttaa mieleensä, pysyy yksiössään ja muuttaakin tänne vasta syyskuussa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti