Sinulle 16.3.2009
Yleensä kirjeet
kai aloitetaan kysymällä, mitä kuuluu. En nyt tee niin, koska ei
tarvitse. Tiedän muutenkin. Et ehkä usko tätä, tai itse en
ainakaan sinun sijassasi uskoisi, mutta minä olen sinä. Meitä
erottaa vain vuodet.
En kirjoita
sinulle kertoakseni, mitä voisit tehdä toisin. Niitäkin asioita on
varmasti monia, mutta sen kertomisesta ei olisi hyötyä. Sinä teet
kuitenkin niin kuin parhaaksi näet. Minä elän seurauksien kanssa.
Kirjoitan sinulle antaakseni ripauksen toivoa, ja luottamuksen
siihen, että elämä jatkuu. Sinunkin. Tiedän, että elämäsi
jatkuu, olenhan minä tässä. Jos se ei jatkuisi, ei minuakaan
olisi.
Ehkä haluaisit
tietää, onko kärsimyksesi minkään arvoista, ehkä kaipaisit
lupauksen aarteesta sateenkaaren päässä. Ehkä haluaisit tietää,
missä minä olen nyt. Toteutuivatko sinun unelmasi. Unelmat
muuttuvat. Osa niistä särkyy, mutta uusia tulee tilalle. Kun ovi
suljetaan, aukeaa ikkuna. Sinäkin tiedät sen. Olet sen jo nähnyt.
Yksikään koettelemuksesi ei mene hukkaan. Jokainen antaa sinulle
jotain sellaista, minkä avulla voit ymmärtää maailmaa paremmin.
Sinun kohtalosi
on olla minä. Ehkä minä saan vuosien kuluttua vastaavan kirjeen
kuin sinä nyt. Silloin minun kohtalonani on olla hän. Sekavaa, eikö
totta? Nähtyäni sinun elämäsi ja omani siihen lisäksi, uskon
vakaasti siihen, että kaikki on ennalta kirjoitettu. Meille jää
vaan asenteemme valitseminen. Kaikki on niin kirkasta tai synkkää
kuin itse kuvittelemme.
Oli aikoja,
jolloin minä kyseenalaistin kaiken sen, mihin sinä niin vakaasti
uskot. Silti tai ehkä juuri sen vuoksi haluan vakuuttaa sinulle,
ettet ole yksin. Sinulla on Hänet ja enkelit. Ne eivät tosin näytä
valkoisilta, saatikka kohoa siivilleen, ainakaan ihmisten nähden.
Mutta tunnistat enkelin sellaisen kohdatessasi. Kuuntele niitä.
Totuus ja lohtu löytyvät aina sieltä, mistä vähiten uskot niitä
löytäväsi. Uskon kyseenalaistaminen kuuluu ihmisluontoon. Tulee
aikoja jolloin sinä liityt kuoroon joka huutaa: ”Jos on Jumala,
miksi kaikki tämä pahuus?!” Siitä ei tarvitse potea
syyllisyyttä. Edes myöhemmin.
Sinä tiedät,
mistä löydät toivon silloin kun sitä eniten tarvitset. Tarraa
niihin koulun aamunavauksen sanoihin ja roiku niissä. Älä jätä
käyttämättä tarjottua apua. Sinun hätäsi ei ole niin piilossa
kuin luulet. Minun lisäkseni muutkin ovat nähneet. Eikä kukaan
käytä sitä sinua vastaan, vielä. Ja kun se päivä tulee, on
sinulla tarvittavat resurssit selviämiseen.
Halusin vain
sanoa, että maailmassa on hyviäkin ihmisiä. Löytyy niitäkin,
jotka eivät petä luottamustasi. Sinä tiedät, mistä heidät
löytää, kun se aika tulee. Sinä saat ihmiset puolellesi milloin
vain päätät haluta. Kunhan vain löydät oikeat ihmiset. Luokan
sisäpiiri ei välttämättä ole sitä, mitä haluat, vaikka niin
luulisitkin. Sekin on silti mahdollista, mikäli se on sitä mitä
todella haluat. Sinulla on taito saada ihmiset pitämään itsestäsi.
Älä hävitä sitä. Jonain päivänä sinäkin ymmärrät, mistä
puhun.
Halusin vielä
kertoa, että olen saanut kaiken, mitä olen halunnut, kaiken mistä
olen unelmoinut. Mikä vain on mahdollista, kunhan sen eteen on
valmis tekemään työtä. Unelmat on vain valittava tarkkaan. Kun
minä sanon saaneeni kaiken, minkä olen halunnut, vain harvat
kuulevat sarkasmin. Kolikolla on kääntöpuolensa. Silti unelmien
toteutuminen on sen arvoista.
Niin monet
kerrat olen toivottanut luokkatoverisi helvettiin. Ja silti minun on
myönnettävä, että ilman heitä en olisi tässä. He pelastavat
sinutkin, vaikket sitä nyt uskoisi.
Anna itsellesi
anteeksi. Olet tehnyt kaiken voitavasi, tulet aina tekemään. Joskus
se ei riitä. Ja silti se ei ole sinun syysi. Ja vaikket sitä usko,
tulee päivä jolloin haluat palata kotiin.
SanKari
Ps. Pikkukivet
eivät sovi ranteiden viiltämiseen. Jos on aivan pakko, hae
askartelukaapista sakset. Kivien kanssa näytät vain todella
tyhmältä.
Pps. Mörötkin
muuttavat pois kaapista, kunhan aikaa kuluu.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti