maanantai 30. heinäkuuta 2012

Viimeinen lapsivapaa?

Viimeinen ei pidä automatkailusta. Kosto on suloinen viimeistään puoli tuntia liikkeelle lähdön jälkeen, on lähinnä ihme, että potkuista ei tule mustelmia, ja supistukset laittaa huutamaan hoosiannaa. Viimeinen ei pidä ukkosestakaan. Seuraus on sama kuin automatkailussa. Samapa tuo sinällään, viimeistään kuuden viikon päästä meillä on vauva.

Nelikolle löytyi viime viikolla kaupasta lajitelma vesipyssyjä, ja johan niillä saatiin helteeseen helpotusta. Kaikki viisi leikkijää olivat puristuskunnossa sisään tullessaan ja minä sain kerrankin pilkkoa juurekset keittoon ilman, että taaperon sormet olivat leikkuulaudalla.

Nyt nelikko viettää aikaa isänsä luona oikeastaan ensimmäistä kertaa koko kesänä. Viimeksi ovat nähneet koulujen loppuessa. Keskustelua lasten ja isänsä tapaamisista käydään nyt lakimiesten välityksellä, toistuvasti peruuntuvat tapaamiset ja alati muuttuvat vaatimukset isänsä taholta eivät enää voi elämää sotkea. Saattaapi tulla pitkä prosessi, mutta jos sillä saavutettaisiin edes lasten palautus ennalta sovittuun paikkaan ja ennalta sovittuun aikaan, oltaisiin pitkällä. On mahdoton ajatus, että vuodesta toiseen olisin valmis lähtemään hakemaan lapsia isänsä luota heti, kun puhelin soi, että nyt on tultava. Myös minulla on elämää silloin, kun nelikko ei ole kotona.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti