Vai miten se meni? Iltaisin saa ihmetellä, mihin on päivä taas kulunut. Koko päivän on tehnyt ja touhunnut, mutta edelleen lasten nukahtaessa näyttää siltä kuin ydinpommi olisi räjähtänyt ihan meidän olohuoneessa (levittäen toki tuhon kaikkialle).
Otetaan vaikka esimerkkipäivä eilinen.
Kello soi aamulla kuudelta, koska tärkeä(hkö) tapaaminen oli sovittu heti kahdeksaksi, eikä suinkaan mihinkään naapuriin. Kahvia naamaan, papereitten kaivelua ja auton rattiin heti seitsemältä, ettei vaan myöhästy kehäteiden ruuhkien vuoksi. Lapset jäi toki miehen seuraksi kotiin nukkumaan.
Kotiin selviää n. 10.30, lapsille jotain syötäväksi kelpaavaa ja tapaamisen tulosten selvittelyä miehelle... jonka jälkeen tiski toiselle tytöistä. Kauppaan pitäisi mennä ja laskunippua keventää (ja tiliä toki samalla), kelassakin käydä. Yhteen mennessä on laskut kuitattu ja mukaan tarvittavat paperit löydetty. Taapero ilmoittaa lähtevänsä mukaan asioille ja kauppaan, lähtemään päätään puoli kaksi.
Ensin Kelaan, eipä ollut sekään läpihuutojuttu ja sitten kauppaan. Taapero nukahtaa ostoskärryihin. Puoli neljä ollaan kotiparkissa. Tyhjennetään auto ja puretaan kauppakassit. Kello tulee puoli viisi. Vähän pyykkiä, tiski toiselle tytölle ja kappas, kello on kuusi. Äkkiä ruokaa lapsille, ja sitten pöydän raivausta, pyykin ripustusta... hups, kello on puoli kahdeksan. Koiran kanssa lenkille ja lapset nukkumaan. Huh.
Ruokailuja ihmetteleville todetaan näin sivulauseessa, että täällä kukin vastaa välipaloistaan ja iltapaloistaan itse pääsääntöisesti, joten niitä ei varsinaisest laiteta. Jos joku tarvii apua näihin, niin sitä saa pyytämällä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti