sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Vapaus, vastuu ja teinit

Sitä sanotaan, että pienet lapset, pienet murheet. Kyllä pienet valvottaa, vuoden vanha voi herätä kymmenenkin kertaa yössä. On painajaisia, mörköjä sängyn alla. Uhmakohtauksia joka ainoasta kuviteltavasta asiasta (ja vielä todennäköisemmin niistä kuvitelmien ulkopuolelle jäävistä). Putoamisia, kaatumisia, korvatulehduskierteitä... Silti allekirjoitan väitteen, pienet lapset, pienet murheet. Pohjimmiltaan yksinkertaisia asioita, yksinkertaisilla ratkaisuilla.

Isoja lapsia täällä ei vielä kai oikeastaan ole, Esikoinen juuri teini-iän saavuttanut ja Toinen siihen kohta tulossa. Kirppukin tuntuu jo uhkailevan esiteini-vaiheellaan, on vuoroin niin pieni ja vuoroin kamalan iso. Muka.

Esikoisen kanssa on harjoiteltu rajan vetoja, johdonmukaisuutta ja vapauden suhdetta vastuuseen. Joskus löysätään ja toisinaan täytyy keriä takaisin. Pari viikkoa sitten yllätin sen tarjoamalla mahdollisuutta disko-iltaan. Esikoinen oli ihan onnensa kukkuloilla, kun sai kaverinsa mukaan ja pääsivät tänne vielä yöksi molemmat. Saivat ensimmäistä kertaa olla ulkona ihan kamalan myöhään (hain diskosta kotiin 21.30).

Lauantaina Esikoinen teki köksän läksyjänsä ja leipoi koko porukalle mustikkapiirakan. Siitä on mokomasta tullut iso, osaa sellaisenkin tehdä. Vähän tässä sivussa on käyty keskustelua rei'istä korviin. Että sellaiset pitäisi saada. Lupasin joulun alla, voi sitten joululahjaksi toivoa vaikka kivoja korviksia, jos ei muuta keksi.

Toisen kanssa sen sijaan olen ihan helisemässä. Poika varmaan unohtaisi päänsäkin ja hukkaisi sen jonnekin, jos ei olisi niin tiukasti harteilla kiinni. Mikään ei pysy mielessä edes minuuttia ja kaikki mahdollinen aina hukkuu.

Se ei sano, jos lenkkarit on puhki, pyöränkumi rei'illä, puhelin kateissa... Edelleenkään se ei muista moniosaisia ohjeita ja aina pitäisi olla päältä valvomassa. Läksyt tehdään aamulla ennen koulun alkua... Mä en ymmärrä, miten se voi pärjätä koulussa niin hyvin.

Aamuherätyksestä se surutta tuumasi, ettei viitsi laittaa herätystä itselleen, kun on ihan tyytyväinen siihen, että joku herättää, jos muistaa.

En ostanut kadonneen puhelimen tilalle uutta. Tulkoot toistaiseksi toimeen ilman. älypuhelimesta oli jo tosissaan puhuttu, että jos sen kohta saisi. Nyt sen voi toistaiseksi unohtaa.

Ostin herätyskellon.

Kyllä, näen punaista.
Josko se tästä. Josko se vaikka joskus tajuaisi, että vapautta voi saada vasta, kun kykenee kantamaan vastuuta. Edes niistä omista heräämisistään.


Siihen saakka yritän niellä ärtymykseni. Kun ei se elämä ihan oikeasti voi olla niin vaikeaa.

7 kommenttia :

  1. Mä ymmärrän, kuten varmaan arvasitkin :D Ja allekirjoitan kans :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Alun pitäen mun piti kirjoittaa vain Esikoisen diskosta, mutta se rupes tuntumaan niin pieneltä asialta kaiken tän säätämisen rinnalla... Juu, arvasin, että ymmärrät.

      Poista
  2. niin tutulta härveltämiseltä kuulostaa tuo touhu :) ei ne lapset opi ennenku tosiaan tajuavat mistä on kyse..Vastuuseen opetteluhan oikeastaan alkaa jo eskarissa,toisilta lapsilta se vaan vie koko ikänsä,ennenku oppivat jos oppivat...Meidän esikois-poika on samanlainen koheltaja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tääkin poika pitkän matkan kohellustensa kanssa tullut. Mut jotenkin tuntuu, ettei yksitoistavuotiasta jaksaisi enää samalla tavalla kädestä pitäen ohjata kuin viisivuotiasta. Ainakaan samoissa asioissa. (Luulis, että kun käsketään pukea, ymmärtäisi isompi sen tarkoittavan vaatteita päälle pohjimmasta kerroksesta päälimmäiseen. Mutku ei.)

      Poista
  3. Semmosta se vissiin on.. Meillä on kans säädetty noiden puhelimien kanssa aivan ärsyttävän paljon. Olit kyllä "kova mutsi" (peukutan siis) kun ostit tuon herätyskellon! Pistää varmaan vähän funtsimaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nojooo, tosi kova :D (oikeastihan ostin uuden puhelimen muka "itselleni", kun kaupassa oli liuta ipanoita mukana. Se nyt odottaa tuolla jotain aikaa tulevaa, että vähän oppisi ehkä ajattelemaan. Jouluksi viimeistään)

      Poista
  4. Oih niin tutulle kuullostaa! Meillä on jotenkin ihmeellisesti muuttunut vastuulliseksi, kun Teinimonsterin motivaatiot saatiin kohdalleen. Meillä on luvattu mm. jokaisest 10 todistuksessa 50€ ja oman koiran sai, kun hoiti ensin lemmikit vuoden ajan ilman muistutuksia. Älypuhelimen sai, kun säästi ite rahat... :D Mutta nyt meidän ongelma onkin se, kun siinä puhelimessa ei ole koskaan virtaa, huone on kuin kaatopaikka ja nyt se koiran pentu sitten syö kaikki teinimonsterin tavarat.. Huoh! Onneksi meillä on vain yksi teini-iässä toinen ei vielä lähelläkään (Ässä 10kk). En muuten jaksaisi... Tsemppiä! :D

    VastaaPoista