Vieraskynä: Lukemisen ilo ja inho

Tällä kertaa vieraskynään tarttui äidinkielen opettaja ja kirjallisuusterapeutti Kirsimarja Alatalo Lukemisella lukutaidottomuutta vastaan- sarjan innostamana.

”Ei kai meidän tartte lukee mitään kirjaa”, Pekka aloittaa.

”Mä en oo ikinä lukenu mitään ni en lue kyl nytkään”, Joni jatkaa.

”Must tulee autonasentaja, ei mikään v…n lukutoukka”, Olli puhisee ja tuijottaa minua haastavasti.

Niinpä, ajattelin minä. Tästä se lähti taas yksi lukukausi liikkeelle.

”Minkä kirjan luit viimeksi ja milloin se oli?” yritän herättää keskustelua.

”Kirjan, mitä sä tarkotat sillä? Voisitsä määritellä mikä on kirja?” Jussi yrittää.

Ja kun työpäivä viimein on ohi, palaan kotimatkan aikana hetkeksi ajatuksissani oppitunnille. Mihin autonasentaja tarvitsee lukemista, kirjan lukemista? Ajan autohuoltoon kysymään.

”Kerro mulle, minkä kirjan sä luit viimeksi?” katson haastavasti huoltopäällikköä.

”Toyotan huoltokirjaa”, tulee vastaus yhtään empimättä.

Siinä se tuli – autonasentajankin on osattava ja kyettävä lukemaan. Eikä se edes riitä. On myös ymmärrettävä mitä lukee. Ja Toyotan huoltokirja on nimensä mukaisesti kirja.

Illalla ennen nukkumaanmenoa otan kirjan käteeni ja luen. Nyt minulla on meneillään Harry Potter ja salaisuuksien kammio, ties kuinka monennen kerran. Tuo nuori velhopoika on jälleen ongelmien edessä. Ja aina se on yhtä kiehtovaa luettavaa.

Olen matkustanut maailman ympäri. Olen mennyt vaatekaapin läpi toiseen maailmaan. Olen ollut milloin etsivä, milloin sairaanhoitaja tai karjapaimen preerialla, syönyt mahtavia ruokia, katsonut auringonlaskua Syyriassa… Kaikki nämä turvallisesti koti-Suomessa. Mutta en ole vielä saanut Tylypahkan kirjettäni, sitä odotellessa.

Ja kun minä luen, en ole koskaan yksin. Kirja on kaverini kaikkialla ja lukuiloa koko elämä.

Jos just sä haluat kertoa oman lukemis-aiheisen tarinasi tai jakaa kirjavinkkisi tässä blogissa, laita sähköpostia :)